Päivitysaika: 17.00 (GMT 23.00). Sijainti: 2 astetta 19,2'N, 84 astetta 10,2'W. Ilma puolipilvinen, tuuli S 5-8m/s. Matkaa jäljellä Galapagokselle 413Nm (765km).
Uisteluvavan katkettua taistelussa Blue Marlinin kanssa kippari siirtyi ruokalastukseen. Illan pimetessä eilen kela alkoi raksuttaa lupaavasti. Lyhyehkön väsytyksen jälkeen saimme upean siniselkäisen ja hopeakylkisen tonnikalan Seilin kannelle. Painoa oli ehkä 3 kg, mutta sehän on melkein kaikki pelkkää lihaa. Yllin kyllin siis syötävää meille kahdelle. Kyllä Kustavin suunnalla tiedetään, mihin vieheeseen ruokakala nappaa. Kiitos vaan joululahjasta. Tänään sitten söimme ensimmäisen satsin tonnikalan fileitä voissa paistettuina, riisiä ja sitruunakastiketta + kaali-appelsiinisalaattia. Katsotaan, miten huomenna tonnikalaa valmistetaan.
Löytyihän sitä tuultakin, aamuvarhaisella kippari vihdoin pystyi sammuttamaan moottorin ja jatkoimme purjeilla mukavassa 8 metrin etelätuulessa. Vauhtia haittasi aamupäivän aikana 0,5-1 solmun vastavirta, mutta muuten päivän purjehdus on ollut nautittavaa menoa.
Shelter Bayssa asentamamme SeaMe-tutkahälytin on osoittautunut oivalliseksi laitteeksi näillä vesillä, missä laivoja ei enää juurikaan kulje. Toissa yönä ja viime yönä SeaMe antoi hälytykset ja molemmilla kerroilla kyseessä oli kalastusalus. Kummallakaan ei ollut AIS-laitetta. SeaMe asennettiin tarkoituksella melko alas – noin kolmen metrin korkeudelle meren pinnasta. Nyt hälytys tulee meille, kun jollain aluksella tutka pyörii 15-20 mailin etäisyydellä. Se on juuri sopiva aika herätykselle ja reagointiin. Isot konttialukset ajavat hieman yli 20 solmun nopeudella, joten hälytyksestä kohtaamiseen on aikaa lähestymissuunasta riippuen noin kolme varttia. Jos hälytin olisi asennettu oikeaoppisesti maston huippuun, saattaisi odotusaika olla jopa useita tunteja.
Tänään on ollut selvästi viileämpi päivä johtuen ensinnäkin tuulesta ja toisaalta myös puolipilvisyydestä. Mukavaa vaihtelua paahtavan helteen vastapainoksi. Ari asensi Panamasta ostetun puhuvan palo-/häkävaroittimen paikalleen. Vanha laite teki hälytyksiä tämän tästä. Ehkä se oli saanut tarpeekseen tropiikin kosteudesta. Seilissä on niin monta piippaavaa varoitus-, turva- ja hälytyslaitetta, että englannin kieltä puhuva hälytin on hyvä poikkeus äänimaailmaan. Muuten olemme vaan oleilleet, lueskelleet ja seuranneet tuulensuuntaa. Yksi sininokkainen lintu laskeutui Seilin etukaiteelle lepuuttamaan siipiään. Tuon linnun ja muutaman lentokalan lisäksi muita kulkijoita emme ole havainneet koko päivänä. Hiljaista on, niin kuin jossain laulussa sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti