keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

PERILLÄ 28.6.2011 HIVA OA, MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Viimeiset päivät merellä olivat hyvin vienotuulisia ja yöt melkein tuulettomia. Tuulet siis päättivät puolestamme, ettemme menekään Fatu Hivaan, vaan Hiva Oaan. Olisimme nimittäin saapuneet täysin pimeään aikaan Fatu Hivalle, emmekä enää halunneet jäädä viivyttelemään merelle päästäksemme päiväsaikaan Fatu Hivaan. Muutimme määränpäätä vähän kauemmas Hiva Oaan. Emme ole linjalaiva emmekä risteilyalus, voimme muutella suunnitelmia.

Merellä aurinko alkoi paistaa kuumemmin kuin aiemmin, enteilikö se jo maan läheisyyttä? Hienossa kelissä kippari tutki dinghyä ja paikkasi kaksi selvää reikää. Paikkaaminen jollan omalla setillä ei onnistunut, kun liiman toinen ainesosa oli kuivunut purkin reunoihin. Onneksi varastosta löytyi kontaktiliimaa. Nämä paikkaukset eivät kuitenkaan lopettaneet kaikkia vuotoja. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasimme, että iso vuotokohta on kovan pohjan ja ponttonin välissä. Valitettavasti sitä ei pysty korjaamaan kotikonstein. Nyt on vaan pidettävä pumppua mukana ja pumpattava ilmaa tarvittaessa. Edessähän on vain ankkurointipaikkoja ja dinghy ihan välttämätön.

Anne jatkoi sitlooran tiikkiosien hoitoa. Hyvää ajankulua, ettei rupea turhan aikaisin odottamaan maan näkymistä ja perille saapumista. Viimeiset mailit tuntuvat kuitenkin kaikkein pisimmiltä.

Vihoviimeisenkin vieheen nielaisi joku ahne. Toivottavasti Hiva Oasta saadaan ostettua uusia. Viimeiset perunat syötiin viimeistä edellisenä päivänä, muutama sipuli ja paljon valkosipuleita on vielä varastossa. Muuten tuoretavara on aika tarkkaan käytetty.

Matkalla olemme mietiskelleet vastaavia 3000 merimailin n. 5500 kilometrin yhtäjaksoisia matkoja, mitä olemme tehneet. Mieleen on tullut lento Wien-New York tai Siperian junalla Moskova-Irkutsk. Ihan vertailun vuoksi tutkimme lokikirjasta, että samaan mailimäärään alkumatkasta meiltä kului 4 kuukautta 10 päivää, jolloin olimme Teneriffan Santa Cruzissa. Kaikki on niin suhteellista eikä tällä kuljetulla legillä ole rantautumispaikkoja. Usein tuli myös mieleen entisajan purjehtijat, joilla on varmasti tullut uskonpuute ja kapinamieli nälissään ja janoissaan, kun eivät ole olleet mitenkään varmoja, tuleeko maata vastaan ollenkaan. Monta kertaa kävi myös niin, että ajoivat saarista ohi, kun navigointivälineet ja kartat (jos yleensäkään oli karttaa olemassa) eivät olleet yhtä tarkkoja tämän päivän laitteisiin verrattuna. Nämä Marquesasin saaret ovat sanan mukaisesti hyttysen kakka valtameressä, kun katsoo maailman karttaa. Joistain kartoista ne on jääneet pois mitättömän kokonsa takia.

28.6. klo 06.30 aamun sarastaessa oli ensimmäisen kerran 28 vuorokauteen näkyvissä maata. Hiva Oan mustanpuhuva siluetti erottui tummien pilvien joukosta. Klo 10.05 ankkuri oli laskettu Taahuku Bayn suhteellisen ahtaalle ankkurointilahdelle. Lahdella oli alun toista kymmentä muutakin purjevenettä, joista viisi liehutti keltaista lippua. Varmistettuamme, että ankkuri pitää pumppasimme jollan ja soudimme rantaan, josta suuntasimme Atuonan kaupunkiin, vaikka lepo ja uni olisivat ehkä olleet enemmän paikallaan.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 22.-24.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 15.00 (GMT 23.00). Sijainti: 09 astetta 14,4'S , 133 astetta 07,3'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 338Nm (626km).

Viime päivät ovat olleet hyvin keikuttavaa menoa. Mitään hommia ei ole hotsittanut tehdä, välillä lukeminenkin on ollut vaikeaa. Korkea ja sekava aallokko panee 20 tonnin Seilinkin keikkumaan ihan kummasti. Hyvän tuulen ansiosta matka on edennyt. Nyt juhannusaattona keikutus vähän tasaantui ja pääsimme nauttimaan kuohujuomalasilliset mitä mainioimmassa säässä. Mistään keskiyön auringosta täällä ei voi puhua, kun viimeistään iltakahdeksalta on säkkipimeää. Yksi niitä reissun poikkeavuuksia kotimaahan verrattuna, kun Suomessa kesäaikaan on aina niin valoisaa. Anne paistoi taas sämpylöitä, kun keli vähän parani. Teimme pikkusiivouksia ja pöytään vaihdettiin puhdas liina juhannusaaton kunniaksi. Mietimme, että viime juhannus vierähti New York Cityssä, edellinen Visbyssä ja sitä edellinen Viron Kihnussa. NYC:ssä ei juhannuksesta ollut tietoakaan, sen sijaan Visbyn periruotsalainen juhannus on jäänyt mieleen mukavana muistona samoin kuin Kihnu-saaren perinteinen juhla kansallispukuisine naisineen ja venekokkoineen. Tänä vuonna olemme näköjään merellä kaikki suomalaiset juhlat: pääsiäisen, vapun ja nyt juhannuksen. Jäävät nekin omina erikoisuuksinaan varmasti mieleen.

Onkeen kävi taas mahi-mahi ja söimme sen tällä kertaa skoonenperunoiden kera. Perunavarastomme pohja alkaa häämöttää. Se on niin hyvää perusruokaa, mistä saa tehtyä monenlaista. Tämän havaitsimme jo parikymmentä vuotta sitten Karhunkierroksella Kuusamossa. Kaikki muut olivat samaa mieltä perunoista, paitsi se, jonka repussa ne matkasivat.

Annelta lähti paikka hampaasta ihan ilman mitään ennakkoilmoitusta. Ei tarvinnut miettiä purukumipaikkausta, sillä Seilin matka-apteekista löytyi tilapäispaikka-ainetta, joka toimii väliaikaisratkaisuna. Sormituntumalla tehty paikkaus onnistui ja jälki on melkein ammattimaista; kaikki terävät kulmat on peitossa ja purentakin ihan OK. Saa sitten nähdä, mistä löydämme oikean hammaslääkärin.

Ihan oikea näköhavainto saatiin juhannusaattoaamuna klo 05.56 94-metrisestä lastialuksesta, Hatsukarista, joka sivuutti meidät perän puolelta 6,15 mailin etäisyydellä suuntaan 179 astetta ja nopeudella 11,2 solmua. Ensin SeaMe piippasi ja loput tiedot nähtiin AIS:sta, ennen kuin laiva pystyttiin näkemään omin silmin. Kahteen viikkoon ensimmäinen näköhavainto muusta liikenteestä.

OIKEIN M UKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE BLOGIMME LUKIJOILLE!

MERELLÄ 22.-24.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 15.00 (GMT 23.00). Sijainti: 09 astetta 14,4' , 133 astetta 07,3'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 338Nm (626km).

Viime päivät ovat olleet hyvin keikuttavaa menoa. Mitään hommia ei ole hotsittanut tehdä, välillä lukeminenkin on ollut vaikeaa. Korkea ja sekava aallokko panee 20 tonnin Seilinkin keikkumaan ihan kummasti. Hyvän tuulen ansiosta matka on edennyt. Nyt juhannusaattona keikutus vähän tasaantui ja pääsimme nauttimaan kuohujuomalasilliset mitä mainioimmassa säässä. Mistään keskiyön auringosta täällä ei voi puhua, kun viimeistään iltakahdeksalta on säkkipimeää. Yksi niitä reissun poikkeavuuksia kotimaahan verrattuna, kun Suomessa kesäaikaan on aina niin valoisaa. Anne paistoi taas sämpylöitä, kun keli vähän parani. Teimme pikkusiivouksia ja pöytään vaihdettiin puhdas liina juhannusaaton kunniaksi. Mietimme, että viime juhannus vierähti New York Cityssä, edellinen Visbyssä ja sitä edellinen Viron Kihnussa. NYC:ssä ei juhannuksesta ollut tietoakaan, sen sijaan Visbyn periruotsalainen juhannus on jäänyt mieleen mukavana muistona samoin kuin Kihnu-saaren perinteinen juhla kansallispukuisine naisineen ja venekokkoineen. Tänä vuonna olemme näköjään merellä kaikki suomalaiset juhlat: pääsiäisen, vapun ja nyt juhannuksen. Jäävät nekin omina erikoisuuksinaan varmasti mieleen.

Onkeen kävi taas mahi-mahi ja söimme sen tällä kertaa skoonenperunoiden kera. Perunavarastomme pohja alkaa häämöttää. Se on niin hyvää perusruokaa, mistä saa tehtyä monenlaista. Tämän havaitsimme jo parikymmentä vuotta sitten Karhunkierroksella Kuusamossa. Kaikki muut olivat samaa mieltä perunoista, paitsi se, jonka repussa ne matkasivat.

Annelta lähti paikka hampaasta ihan ilman mitään ennakkoilmoitusta. Ei tarvinnut miettiä purukumipaikkausta, sillä Seilin matka-apteekista löytyi tilapäispaikka-ainetta, joka toimii väliaikaisratkaisuna. Sormituntumalla tehty paikkaus onnistui ja jälki on melkein ammattimaista; kaikki terävät kulmat on peitossa ja purentakin ihan OK. Saa sitten nähdä, mistä löydämme oikean hammaslääkärin.

Ihan oikea näköhavainto saatiin juhannusaattoaamuna klo 05.56 94-metrisestä lastialuksesta, Hatsukarista, joka sivuutti meidät perän puolelta 6,15 mailin etäisyydellä suuntaan 179 astetta ja nopeudella 11,2 solmua. Ensin SeaMe piippasi ja loput tiedot nähtiin AIS:sta, ennen kuin laiva pystyttiin näkemään omin silmin. Kahteen viikkoon ensimmäinen näköhavainto muusta liikenteestä.

OIKEIN M UKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE BLOGIMME LUKIJOILLE!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 19.-21.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 15.00 (GMT 23.00). Sijainti: 08 astetta 11,4' , 127 astetta 04,8'W. Ilma puolipilvinen, tuuli SE 9-10m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 701Nm (1298km).

Jäljellä oleva matka maileissa kirjoitetaan jo kolmella numerolla, matka on siis edennyt. Viimeistä kolmea päivää on leimannut sadekuurot, pilvisyys ja välillä myrskylukemiin nousseet tuulenpuuskat. Sunnuntai oli näistä kaikkein ikävin, kun vähän väliä vielä satoi. Muutenkin päivä oli kovatuulinen ihan iltaan asti, jolloin normaalin tarkistuskierroksen yhteydessä kippari huomasi, että dinghy eli jolla roikkui partaan yli. Ihmetyksemme oli suuri, kun emme olleet kuulleet mitään normaalista poikkeavaa ääntä. Ilmeisesti jolla oli pitänyt samanlaisen tömähdyksen kuin isot aallot aina silloin tällöin törmätessään Seilin kylkeen. Oli tietysti jo iltapimeä ja kova tuuli. Eihän se jolla muuten kannelta olisi lentänytkään. Ilmeisesti iso aalto ja tuuli yhdessä olivat olleet asialla. Ihan helposti jolla ei olisi karannut, kun se on ketjulla ja lukolla kiinni ison maston ympärillä ja kiinnitysköydellä kiinni Seilin etuknaapissa. Aika onneton näky jollan holtiton keikkuminen Seilin kyljessä. Kippari lähti tutkimaan kannelle kansivalon loisteessa, josko mastolta löytyisi vapaata nostinta. Sellainen löytyi ja vinssin avulla jolla pikkuhiljaa alkoi nousta ylös. Siinä se liehui tuulessa puolityhjänä kuin märkä rätti, vaikka painoa on useita kymmeniä kiloja. Jolla saatiin onnellisesti kannelle ja kiinnitettiin vielä yksillä lisäköysillä paikalleen. Kunhan merenkäynti vähän tasaantuu, tutkimme, miksi ilma on karannut jollan etupäästä.

Toistaiseksi meno on ollut sen verran keikkuvaa, että mitkään puhdetyöt eivät ole oikein onnistuneet. Lukeminen on ollut oikeastaan ainoa ajanviete. Anne sai loppuun My Father's lsland –kirjan, joka kertoi Galapagokselta. Ari luki kirjan jo aiemmin. Kirjaa oli mukava lukea, kun kaikki siinä mainitut paikat ja luonto olivat tuttuja. Hauskaa oli huomata, että kirjan kirjoittaja kuuli darwinsirkkujen laulun samalla tavalla kuin Anne:' T-shirt, T-shirt, T-shirt'. Kirjassa jäi vaivaamaan isän mitätön rooli, ehkä saari oli isälle enemmän haavepaikka kuin asuinpaikka. Ari on lueskellut Ranskan Polynesian opaskirjoja ym. aiheeseen liittyvää.

Kalastukseen tarvittavat uistimet alkavat loppua, sillä useana päivänä on kelattu pelkkä siima sisään. Teräslangasta olevat perukkeet on puraistu poikki. Liikkeellä ovat olleet hyvin terävähampaiset kalat (hait), joille melkoisella varmuudella on odotettavissa vatsanpuruja. Maanantaina tunnin väsytyksen jälkeen Arilla oli jo uimatason kohdalla edelleenkin hyvin taistelutahtoinen n. 20-kiloinen kala. Niinhän siinä sitten kävi, että Arin yrittäessä kalakoukulla kalan leukaperiin se sai riuhtaistua itsensä irti, tosin viehe suussa. Siinä meni meiltä hyvä sushikala, raita- eli juovamarliini. Seilin kalakirjasta olemme aika hyvin löytäneet pyytämillemme kaloille nimen.

Nopeutemme on ollut nyt 5-6 solmua ja sen verran tuulista ulkona, että olemme siirtyneet syömään sisätiloihin. Verrattomia ovat nuo liukuesteliinat ja erinäiset muut 'mustekalat', joilla saa ruokailuvälineet ja mukit pysymään paikoillaan. Myöskään ruuanlaitosta ei tulisi mitään ilman liukuesteitä.

Otsalamppu on alkanut oikkuilla. Katkaisimesta se ei syty, vaikka kuinka renkkaisi. Kuitenkin monena iltana olemme huomanneet, että yhdessä laatikossa on valo ja siellä se otsalamppu palaa? Kait tämä kosteus ja suolaisuus ovat tehneet tehtäväänsä. Otsalamput on lisätty puutelistaan, kunhan päästään ihmistenilmoille.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 16.-18.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 15.00 (GMT 23.00). Sijainti: 06 astetta 57,9' , 120 astetta 52,8'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 3-4m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 1077Nm (1995km).

Jo kaksi kertaa olemme ylittäneet aikavyöhykkeen ja siirtäneet kellon viisareita taaksepäin. Nyt aikaero Suomeen on 11 tuntia. Aikavyöhykkeiden ylitys kertonee omalta osaltaan siitä, miten pitkä matka tämä Galapagos-Marquesas on ja vieläkin ollaan yli 1000Nm (melkein 2000km) määränpäästä.

Viimeiset päivät ovat olleet suhteellisen heikkotuulisia ja myötätuulessa on viritelty purjeita ahkerasti. Öisin tuulet ovat loppuneet jopa 10 tunniksi. Sanomattakin on selvää, ettei matka silloin ole juurikaan edennyt. Silti olemme saavuttaneet yli sadan mailin vuorokausimatkat, mitä on pidettävä oikein tyydyttävänä. Säät ovat olleet vaihtelevia ja tummiin pilviin olemme varautuneet kunnioittavasti pienentämällä purjeita. Tummat pilvet sadekuuroineen tuovat usein aika kovia hiivareita. Yöllähän niitä ei erota, mutta silloin kuljemmekin pienennetyin purjein. Ilmanalassa on tapahtunut selvä muutos. Aurinko paistaa enemmän ja ilta-/yökosteus on vähentynyt merkittävästi tehden illat ja yöt vähän lämpimimmiksi. Perjantai oli hieno, aurinkoinen purjehduspäivä.

Perjantaiyönä klo 01.06 meidät ohitti tuntematon alus keulan puolelta 16,2Nm etäisyydellä ajaen suuntaan 59 astetta, nopeudella 16,8 solmua. SeaMe hälytti ensin siitä. Myöhemmin tiedot selvisivät AIS:sta. Harmi vain, ettei siellä näkynyt laivan nimeä eikä määränpäätä. Se olikin sitten ainut havainto eikä sekään mikään näköhavainto. Hyvin isseksemme ja yssiksemme olemme liikenteessä. Iltaisin ja öisin olemme voineet nauttia täysikuun loistosta ja äärettömän upeasta tähtitaivaasta. Vielä, kun muistaisimme sanat tangoihin Täysikuu ja Tähdet meren yllä, niin voisimme itsellemmekin yllätykseksi laulaa luikauttaa.

Kippari sai ihan mukavan kokoisen mahi-mahin ja menukin sen osalta oli jo suunniteltu valmiiksi. Niin onnettomasti kuitenkin kävi, että mahi-mahi huuhteluvaiheessa ja täysin perattuna lipsahti mereen, niin jäi kala-ateria nauttimatta. Sen jälkeen onkin ollut vähän hiljaisempaa kalarintamalla; jotain näykkimistä on ollut, kun uksi uistinkin hävisi. Nyt uudet uistimet uivat ja toivotaan parasta.

Anne on jatkanut sisätilojen siivousta, keikutuskin aina välillä unohtuu siinä siivousinnon vallassa. Nostimme tänään kaikki sohvan irto-osat ulkoilmaan ja Ari hakkasi mattopiiskalla pölyt pois merituulessa.

Ajatukset väkisinkin siirtyvät pikkuhiljaa Marquesasiin. Olemme lukeneet erinäisiä oppaita ja kippari kaivoi useamman kymmenen kilon arkistostaan aluetta koskevat paperikartat esiin.


 

torstai 16. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 13.-15.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 16.00 (GMT 23.00). Sijainti: 05 astetta 59,4'S, 115 astetta 20,5'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 1412Nm (2615km).

Blogipäivitykset pitävät meitä jännityksessä joka kerran. Toistaiseksi yksikään ei ole hävinnyt bittitaivaaseen, vaan on ihan oikeasti välittynyt taivaalla olevien satelliittin kautta internettiin. Kyllä on ihmeellistä tämä nykytekniikka.

Maanantai oli hieno purjehduspäivä 10-11 m/s SE-tuuli kuljetti meitä. Sitten puolenyön aikaan tuuli loppui ja virisi uudelleen vasta tiistaiaamun sarastaessa. Ihan samanlainen ilmiö vaivasi seuraavinakin öinä, podimme jopa 10 tuntia tuulettomuutta. Siinä täydenkuun loisteessa oli vaan odoteltava, jospa tuulenhenki kävisi toimettomiin purjeisiin, jotka lonksuivat mainingin tahdissa. Aika turhauttavia öitä. Päivät eivät ole juurikaan olleet tuuliltaan parempia, ailahteleva vieno tuuli parhaimmillaan ehkä 5m/s. Matka on kuitenkin joutunut joka vuorokausi yli 100 mailia, mikä on oikein tyydyttävä vauhti näissä oloissa. Kaksi päivää on ollut melkoista purjeiden säätöä eikä hyvää asetusta ole tahtonut löytyä.

Mitään eikä ketään ole näkynyt kolmeen päivään. Ainoastaan lentokalaparvet liitelevät ja joku kala eksyy aina yön pimeydessä Seilinkin kannelle. Usein löydämme niitä päivänvalossa kovaksi koppuraksi kuivuneina. SeaMe sen paremmin kuin AIS:kaan eivät ole havainneet kauempanakaan kulkevaa liikennettä.

Tuore leipä on loppunut jo aikoja sitten. Anne leipoi sämpylöitä yhtenä päivänä ja kyllä ne lämpimät sämpylät niin herkullisilta maistuivatkin. Eilen illalla syötiin iltateellä viimeiset. Purkkisäilykkeistä on tehty erilaisia ruokia joka päivä, ellei olla saatu kalaa. Kyllä niistäkin ihan hyvää ja vaihtelevaa ruokaa saa, mutta Annea huolestuttaa ruuan rasvaprosentti. Tosin sen asian suhteen ei voi ruveta nirsoilemaan.

Tiistai 14.6. oli sen verran merkittävä päivä meille, että poksautimme piccolo-pullon kuohuviiniä. Oli kulunut tasan 2 vuotta siitä, kun jätimme Lauttasaaren ja Suomen maisemat. Noin 12.000Nm (22.200km) on takana purjehdusta, aika monta tuhatta maamailia autoiltuna ja lentomailejakin jokunen tuhat. Reissattu on niin kuin oli tarkoituskin. Onneksi on blogi, jossa asiat ovat 'muistissa'. Toinenkin juhlistuksen aihe oli samaan aikaan, kun saavutimme matkallisesti Galapagoksen ja Marquesasin puolivälin. Tästedes olemme sitten loppumatkalla Marquesasille, tosin pitkällä sellaisella.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 10.-12.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 16.00 (GMT 24.00). Sijainti: 04 astetta 52,3'S, 109 astetta 20,9'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 1778Nm (3293km).

Perjantaina aamuyöllä oli ensimmäinen laivahavainto 10 päivään, kun 73-metrinen kalastusalus La Pena ohitti keulan puolelta 2 mailin päästä suuntaan 169 astetta. Sama 'kelluva kalatehdas' ilmestyi päivänvalossa ja sivuutti taas meidät, mutta nyt vain 100 metrin etäisyydeltä Jostain kummasta ilmestyi myös keltainen helikopteri, vaikka lähimpään saareen on noin 1000Nm (n. 1900km). La Pena ilmeisesti pyöri jossain vielä seuraavankin yön, koska SeaMe piippasi melkein koko yön.

Joka kerran, kun olemme halunneet kalaa, sitä on myös tullut. Perjantaina aamupalalla ollessamme mahi-mahi oli aamusyönnillä. Tällä kertaa kokeilimme pahanmakuista rommia kalan tainnutukseen ja tepsihän se. Kala muuttui elottomaksi ja kalpeaksi hetkessä. Taitaa jäädä kalapappi virkaa vaille. Kun kalamerkki ei vaihdu, ollaan yritetty vaihdella valmistustapoja. Nyt Seilin kokki valmisti mahi-mahia tomaatti-sipulikastikkeessa.

Purjehduksellisesti päivä meni hienosti 6-8m/s SE-tuulessa ja iltapäivällä totesimme tehneemme uuden vuorokausiennätyksen 151Nm (280km). Eihän tässä mitään ennätyksiä jahdata, mutta mukavan päivän päätteeksi on kiva huomata myös matkan joutuneen. Vuorokausimailit ovat keskimäärin vähän yli 130Nm (n. 240km). Lauantaina tuuli pysyi suurin piirtein samoissa lukemissa. Sunnuntaina sen sijaan tuuli oli välillä 10-11m/s ja sai aikaan suhteellisen korkean aallokon. Suunnitellut sisäsiivoukset jäivät keikutuksen takia toiseen päivään, mutta Ari pesi likoamassa olleen makuuhytin maton Seilin kannella, kun aallokko oli vähän vaimeampaa.

Lauantaina koimme todellisen yllätyksen, kun samaa kurssia meitä vastaan lensi helikopteri. Vilkuttelimme Seilistä sille ja hetken kuluttua helikopteri oli aivan Seilin vieressä paikallaan niin, että sen aiheuttama ilmavirta tuntui. Kaksi miestä siellä vilkutteli hymyillen meille ja huomattuaan, että otimme kameran esille kurvasivat vielä toiselle puolelle Seiliä poseeraamaan ihan yhtä matalalla. Oli aika herkistävää nähdä toisia ihmisiä 11 päivään ja tosi kivaa, että tulivat moikkaamaan meitä. Tervehdysten jälkeen pilotit nostivat peukut pystyyn ja helikopteri jatkoi Seilin tulosuuntaan. Helikopterissa oli Panaman lippu, mutta ihmettelemme edelleenkin, mikä mahtoi olla heidän tehtävänsä ja mistä olivat lähteneet lentoon, kun tuota matkaa minimissään on yli 2000km Galapagokselle, lähimpään rantaan.

Muonaa meillä näyttää riittävän hyvin, mutta riisit loppuivat yllättäen. 2kg:n avaamattomassa riisipussissa oli eloa ja sen sisältö jouduttiin ripottelemaan Pacificiin. Meille tämä ei ole katastrofi. Onhan varastossa perunoita, pastaa, nuudelia ja vaikka mitä muuta. Sen sijaan japanilaiselle purjehtijatuttavallemme, Fujille, riiseistä luopuminen voisi olla aikamoinen ongelma. Hän kertoi syövänsä joka päivä paljon riisiä ja veneessäkin hänellä oli 70kg:n varasto sitä.

Viikonloppu on taas ohi ja arki edessä, 316Nm (585km) lähempänä määränpäätä!

 

MERELLÄ 10.-12.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 16.00 (GMT 24.00). Sijainti: 04 astetta 52,3'S, 109 astetta 20,9'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 1778Nm (3293km).

Perjantaina aamuyöllä oli ensimmäinen laivahavainto 10 päivään, kun 73-metrinen kalastusalus La Pena ohitti keulan puolelta 2 mailin päästä suuntaan 169 astetta. Sama 'kelluva kalatehdas' ilmestyi päivänvalossa ja sivuutti taas meidät, mutta nyt vain 100 metrin etäisyydeltä Jostain kummasta ilmestyi myös keltainen helikopteri, vaikka lähimpään saareen on noin 1000Nm (n. 1900km). La Pena ilmeisesti pyöri jossain vielä seuraavankin yön, koska SeaMe piippasi melkein koko yön.

Joka kerran, kun olemme halunneet kalaa, sitä on myös tullut. Perjantaina aamupalalla ollessamme mahi-mahi oli aamusyönnillä. Tällä kertaa kokeilimme pahanmakuista rommia kalan tainnutukseen ja tepsihän se. Kala muuttui elottomaksi ja kalpeaksi hetkessä. Taitaa jäädä kalapappi virkaa vaille. Kun kalamerkki ei vaihdu, ollaan yritetty vaihdella valmistustapoja. Nyt Seilin kokki valmisti mahi-mahia tomaatti-sipulikastikkeessa.

Purjehduksellisesti päivä meni hienosti 6-8m/s SE-tuulessa ja iltapäivällä totesimme tehneemme uuden vuorokausiennätyksen 151Nm (280km). Eihän tässä mitään ennätyksiä jahdata, mutta mukavan päivän päätteeksi on kiva huomata myös matkan joutuneen. Vuorokausimailit ovat keskimäärin vähän yli 130Nm (n. 240km). Lauantaina tuuli pysyi suurin piirtein samoissa lukemissa. Sunnuntaina sen sijaan tuuli oli välillä 10-11m/s ja sai aikaan suhteellisen korkean aallokon. Suunnitellut sisäsiivoukset jäivät keikutuksen takia toiseen päivään, mutta Ari pesi likoamassa olleen makuuhytin maton Seilin kannella, kun aallokko oli vähän vaimeampaa.

Lauantaina koimme todellisen yllätyksen, kun samaa kurssia meitä vastaan lensi helikopteri. Vilkuttelimme Seilistä sille ja hetken kuluttua helikopteri oli aivan Seilin vieressä paikallaan niin, että sen aiheuttama ilmavirta tuntui. Kaksi miestä siellä vilkutteli hymyillen meille ja huomattuaan, että otimme kameran esille kurvasivat vielä toiselle puolelle Seiliä poseeraamaan ihan yhtä matalalla. Oli aika herkistävää nähdä toisia ihmisiä 11 päivään ja tosi kivaa, että tulivat moikkaamaan meitä. Tervehdysten jälkeen pilotit nostivat peukut pystyyn ja helikopteri jatkoi Seilin tulosuuntaan. Helikopterissa oli Panaman lippu, mutta ihmettelemme edelleenkin, mikä mahtoi olla heidän tehtävänsä ja mistä olivat lähteneet lentoon, kun tuota matkaa minimissään on yli 2000km Galapagokselle, lähimpään rantaan.

Muonaa meillä näyttää riittävän hyvin, mutta riisit loppuivat yllättäen. 2kg:n avaamattomassa riisipussissa oli eloa ja sen sisältö jouduttiin ripottelemaan Pacificiin. Meille tämä ei ole katastrofi. Onhan varastossa perunoita, pastaa, nuudelia ja vaikka mitä muuta. Sen sijaan japanilaiselle purjehtijatuttavallemme, Fujille, riiseistä luopuminen voisi olla aikamoinen ongelma. Hän kertoi syövänsä joka päivä paljon riisiä ja veneessäkin hänellä oli 70kg:n varasto sitä.

Viikonloppu on taas ohi ja arki edessä, 316Nm (585km) lähempänä määränpäätä!

 

MERELLÄ 10.-12.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 16.00 (GMT 24.00). Sijainti: 04 astetta 52,3'S, 109 astetta 20,9'W. Ilma aurinkoinen, tuuli SE 5-6m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 1778Nm (3293km).

Perjantaina aamuyöllä oli ensimmäinen laivahavainto 10 päivään, kun 73-metrinen kalastusalus La Pena ohitti keulan puolelta 2 mailin päästä suuntaan 169 astetta. Sama 'kelluva kalatehdas' ilmestyi päivänvalossa ja sivuutti taas meidät, mutta nyt vain 100 metrin etäisyydeltä Jostain kummasta ilmestyi myös keltainen helikopteri, vaikka lähimpään saareen on noin 1000Nm (n. 1900km). La Pena ilmeisesti pyöri jossain vielä seuraavankin yön, koska SeaMe piippasi melkein koko yön.

Joka kerran, kun olemme halunneet kalaa, sitä on myös tullut. Perjantaina aamupalalla ollessamme mahi-mahi oli aamusyönnillä. Tällä kertaa kokeilimme pahanmakuista rommia kalan tainnutukseen ja tepsihän se. Kala muuttui elottomaksi ja kalpeaksi hetkessä. Taitaa jäädä kalapappi virkaa vaille. Kun kalamerkki ei vaihdu, ollaan yritetty vaihdella valmistustapoja. Nyt Seilin kokki valmisti mahi-mahia tomaatti-sipulikastikkeessa.

Purjehduksellisesti päivä meni hienosti 6-8m/s SE-tuulessa ja iltapäivällä totesimme tehneemme uuden vuorokausiennätyksen 151Nm (280km). Eihän tässä mitään ennätyksiä jahdata, mutta mukavan päivän päätteeksi on kiva huomata myös matkan joutuneen. Vuorokausimailit ovat keskimäärin vähän yli 130Nm (n. 240km). Lauantaina tuuli pysyi suurin piirtein samoissa lukemissa. Sunnuntaina sen sijaan tuuli oli välillä 10-11m/s ja sai aikaan suhteellisen korkean aallokon. Suunnitellut sisäsiivoukset jäivät keikutuksen takia toiseen päivään, mutta Ari pesi likoamassa olleen makuuhytin maton Seilin kannella, kun aallokko oli vähän vaimeampaa.

Lauantaina koimme todellisen yllätyksen, kun samaa kurssia meitä vastaan lensi helikopteri. Vilkuttelimme Seilistä sille ja hetken kuluttua helikopteri oli aivan Seilin vieressä paikallaan niin, että sen aiheuttama ilmavirta tuntui. Kaksi miestä siellä vilkutteli hymyillen meille ja huomattuaan, että otimme kameran esille kurvasivat vielä toiselle puolelle Seiliä poseeraamaan ihan yhtä matalalla. Oli aika herkistävää nähdä toisia ihmisiä 11 päivään ja tosi kivaa, että tulivat moikkaamaan meitä. Tervehdysten jälkeen pilotit nostivat peukut pystyyn ja helikopteri jatkoi Seilin tulosuuntaan. Helikopterissa oli Panaman lippu, mutta ihmettelemme edelleenkin, mikä mahtoi olla heidän tehtävänsä ja mistä olivat lähteneet lentoon, kun tuota matkaa minimissään on yli 2000km Galapagokselle, lähimpään rantaan.

Muonaa meillä näyttää riittävän hyvin, mutta riisit loppuivat yllättäen. 2kg:n avaamattomassa riisipussissa oli eloa ja sen sisältö jouduttiin ripottelemaan Pacificiin. Meille tämä ei ole katastrofi. Onhan varastossa perunoita, pastaa, nuudelia ja vaikka mitä muuta. Sen sijaan japanilaiselle purjehtijatuttavallemme, Fujille, riiseistä luopuminen voisi olla aikamoinen ongelma. Hän kertoi syövänsä joka päivä paljon riisiä ja veneessäkin hänellä oli 70kg:n varasto sitä.

Viikonloppu on taas ohi ja arki edessä, 316Nm (585km) lähempänä määränpäätä!

 

perjantai 10. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 7.-9.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 17.00 (GMT 24.00). Sijainti: 3 astetta 33,5S, 102 astetta 44,8'W. Ilma puolipilvinen, tuuli SE 12m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 2194Nm (4063km).

Joka yö on satanut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yöt ovat muutenkin hyvin kylmäntuntuisia kosteudesta johtuen. Pitkät housut ja pitkähihaiset huppari-fleeceyhdistelmät ovat olleet ihan välttämättömiä. Päivät ovat miellyttäviä, kun aina käy pieni tuulenvire. Sisätilan lämpö pysyttelee 27-30C asteessa.

Tiistaina aamupäivällä pääsimme purjehtimaan 6-7m/s myötätuulessa purjeet virsarina. Purjeasetus oli kuitenkin purettava iltapäivällä, kun pilvet ja sadekuurot toivat tuulenpuuskia. Tämä päivä oli aika erikoinen siinä mielessä, että kippari näki puolenpäivän aikaan takana styyrpuurin puolella purjeveneen. Olemme jo muutaman päivän miettineet, että varmasti pelästymme, jos jossain näemme veneen tai laivan. Tämä 30-jalkainen katamaraani nähtiin kuitenkin hyvissä ajoin horisontissa. VHF-yhteydellä selvisi, että Gee-nimisellä veneellä oli liikkeellä itävaltalainen yksinpurjehtija matkalla Marqusasille, tarkemman paikan päättää myöhemmin. Myöhemmin iltapäivällä Anne uskoi näkevänsä näkyjä, kun taas horisontissa takana paapuurin puolella näkyi purjevene. No, VHF:llä selvisi, että kyseessä oli 58-jalkainen Beneteau, jonka olimme nähneet Puerto Ayorassa. S/y Legend-veneessä oli kansainvälinen miehistö, italialaisia ja argentiinalaisia. Oli siis ruuhkaa Pacificilla! Jokainen piirtää mahdollisimman suoran reittiviivan Galapagokselta Marquesasille ja niin sitä sitten jossain vaiheessa ollaan valtavalla merellä kolme venettä 5 mailin sisällä. Legendissä kehuivat saaneensa mahi-maheja. Niin kuin mekin taas saimme ja söimme mahi-mahi-fileitä kermakastikkeessa riisin kera.

Keskiviikkona totesimme keskivauhdiksemme n. 90Nm/vrk ja 645Nm/viikko (1195km). Parempikin voisi olla, mutta tuulen armoilla mennään. 5 solmun vauhdilla mentiin koko kyseinen päivä. Illansuussa tulivat sateet, tuuli yltyi ja puuskissa tuulen voimakkuus kasvoi jopa 20 m/s. Puuskaista kovaa tuulta jatkui koko yön ja vauhti oli tietysti sen mukaista. Seili kulki ihan hyvin. Suurin huolemme oli, että kovassa tuulessa ja sen nostattamassa isossa aallokossa, autopilotti jaksaisi toimia. Hyvinhän se jaksoi.

Torstaiaamuna päätimme laskea isopurjeen 1. reiviin ja avasimme genoan. Seilin kulku selvästi parani tällä järjestelyllä. Mukavatuulisen yön ja päivän jälkeen saatoimme todeta tehneemme tämän etapin vuorokausiennätyksen 132Nm (245km). Yritämme purjehtia niin, ettei mitään viritetä äärimmilleen ehkäistäksemme mahdollisia rikkoutumisia ja vaurioita. Siitä huolimatta isopurjeen kikkataljan kiinnitykset ovat alkaneet osoittaa murtumisen merkkejä. Sitä on yritetty nyt tukea kaikilla mahdollisilla konsteilla.

Aikaa olemme kuluttaneet päivittäisillä vuoden 1985 Trivial Pursuit-kysymyksillä (tuttua jo Atlantilta) sekä lukemalla. Ari on jatkanut paksua ruotsinkielistä dekkaria Rött Regn ja Anne My Father's Island –nimistä kirjaa. Se kertoo yhden saksalaisperheen, Angermeyer, tarinaa Galapagokselta. Yhden Angermeyerin mekin tapasimme äitienpäiväillallisella ravintolassa, jonka tämä seuraavan polven edustaja omistaa. Kippari vaihtoi myös karttaplotteriin uuden kortin. Sillä on hyvä seilata vaikka Australiaan asti.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 4.-6.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 17.00 (GMT 24.00). Sijainti: 2 astetta 44,4S, 97 astetta 9,6'W. Ilma puolipilvinen, tuuli SE 2-3m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 2518Nm (4663km).

Jippii! Blogipäivitys mereltä satelliittipuhelimen kautta onnistui. Kovin hennot tuulet ovat olleet vallitsevia ja meno on ollut erilaista säätämistä purjeiden suhteen. Sunnuntai oli ehdottomasti tähän asti hienoin ja nautittavin purjehduspäivä. Matkakin eteni paremmin kuin muina päivinä. Koko päivän vallitsi S8m/s tuuli, kunnes auringon laskiessa leppyi ja palattiin 2-3m/s. Maanantaina alkanut hento, ailahteleva myötätuuli jatkuu ja asettaa omat vaatimuksensa purjesäädöille ja 5 solmun vauhti on aika utopistinen ajatus.

Sunnuntaina vauhdin parantuessa pyydykseen tarttui kivan kokoinen mahi-mahi, josta valmistettiin erinomaiset, voissa paistetut fileet. Hommasimme Espanjasta puolitoista vuotta sitten kumisen, kahvamallisen saavin. Olemme huomanneet, että se on ihan välttämätön ruokakalan perkaamiseen. Kala (no…riippuu tietenkin koosta) mahtuu hyvin siihen, jolloin perkauksen voi suorittaa venettä likaamatta. Hyvin siistiä hommaa. Muuten Seili olisi kuin teurastuksen jäljiltä ja sen peseminen on isompi homma kuin kalan perkaus.

Parina yönä SeaMe teki havaintoja piippaamalla. Ehkä liikkeellä oli taas niitä haineväkalastajia. Mitä pitemmälle ollaan tultu, sitä vähemmän kaikenlaisia havaintoja on. Ainoastaan lentokalaparvet liitelevät tummansininen meren pinnalla. Esimerkiksi yhtään laivaa emme ole kuuden merellä olopäivän aikana havainneet.

Kippari vaihtoi maanantaina generaattorin hihnan ja huomasi samalla, että hihnaa oikeassa tiukkuudessa pitävä pultti oli mennyt poikki. Onneksi on työkaluja, jolla pultin osa saatiin puolen tunnin rassauksen jälkeen pois ja taas kerran ns. miljoonalaatikko puolusti paikkaansa, kun sen aarteistosta löytyi sopiva pultti poikki menneen tilalle.

Aurinko laskee yleensä iltakuuden jälkeen ja nousevan kuun, selällään makaava sirppi antaa mukavaa valoa muuten sysipimeään iltaan ja yöhön.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

1.-3.6.2011 MERELLÄ GALAPAGOS - MARQUESAS

Päivitysaika: 17.00 (GMT 24.00). Sijainti: 1 astetta 45,5S, 93 astetta 0,49'W. Ilma aurinkoinen, tuuli S 2-3m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 2840Nm (5260km).

Pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään ahtaalta ja erittäin keikuttavalta ankkuripaikalta Academy-lahdelta, jossa oli koko ajan pienenä pelkona, että ankkurit on ristissä jonkun toisen lähelle ankkuroituneen aluksen kanssa. Peräankkurin köyden olisi pitänyt myös olla ketjua. Se tuli havaittua. Melko tarkkaan puolenpäivän aikaan käynnistimme Seilin moottorin ja nostimme ankkurin. Gato ei tietenkään ehtinyt testata vaihdelaatikkoa, mutta vakuutteli, että varmasti ja totta kai (Seguro, claro!) se toimii. Toimihan se, mutta vain taaksepäin, vaihteensiirtimen asennus oli tietysti pielessä. Onneksi sitä pystyy käyttämään manuaalisesti ja Seilin kippari päätti korjata yksinkertaisen itse väljemmillä vesillä.

Jouduimme ajamaan koneella alkumatkasta noin 9 tuntia vallitsevan vastatuulen (SW7m/s) takia. Reittipisteessä käännyttyämme tuulen suunta muuttui sen verran suotuisammaksi, että pystyimme sammuttamaan moottorin ja jatkamaan purjein. Koko ajan tuuli on ollut äärimmäisen heikko S2-3m/s eikä kunnon purjehduksesta olla vielä päästy nauttimaan. Aluksi tuntui, että liikkeellä oli vain haita ja me, mutta toisena yönä alkoi SeaMe piipata ja Seilin kippari näki kaukaisuudessa punaisen kulkuvalon. Aamun sarastaessa Ari huomasi arvauksensa oikeaksi, siellä meni toinen purjevene, johon otettiin VHF-yhteys. Ilmeni, että vene oli saksalainen s/y Mango lähtenyt San Cristobalilta ja menossa Nuku Hivalle. Olivat juuri onnistuneet saamaan mukavankokoisen mahi-mahin. Muutaman tunnin kuluttua naapurin alumiinivene hävisi moottorilla ajaen näkyvistä ja me seisoimme lähes paikoillaan. Olimme päättäneet, että tällä välillä moottoroimme vain ehdottoman pakon edessä. Saas nähdä kuinka käy.

Meille ei ole kala vielä tärpännyt. Kipparin mielestä vauhti on liian hidas. Sen sijaan Seiliä seurasi puolen tusinaa, isokokoista mahi-mahia. Syvänsinisessä meressä ja auringonpaisteessa mahi-mahin evät hohtivat sähkönsinisinä ja pyrstöevä keltaisena, tosi upeat värit. Kolmannen illan hämärtyessä panimme taas SeaMen päälle ja se alkoi heti piipata. Tähyilimme joka suuntaan ja kaukaisuudessa näimme valonkajastusta. Ilmeisesti haineväkalastajien kyseenalainen ammattikunta oli liikkeellä. Heillä on isompi tukialus, jolta lähdetään pienemmillä veneillä haiden perään. Huonotuurinen hai menettää evänsä, jotka otetaan talteen. Evätön kala palautetaan takaisin mereen. Ehkä haineväsoppa ei olekaan niin suurta herkkua, että sitä kannattaisi syödä.

Perjantaina iltapäivällä Seilin kannelle laskeutui 'lokki' (Swallow-tailed Gull), jonka silmien ympärillä on punainen rengas ja sen räpyläjalat ovat punaiset. Toivomme jossain vaiheessa selvittävämme sen suomenkielisen nimen. Joka tapauksessa lintu on suhteellisen harvinainen ja ainut lokkilintu, joka kalastaa öisin. Niinpä illan pimettyä Seilissä kyyhöttänyt lintu lähti lentoon ilmeisesti kalastamaan. Jostain sille löytyi kaverikin.

Muuten seilauselämä on alkanut asettua uomiinsa. Siivoamalla ja tavaroita järjestämällä Seiliin on yritetty saada kodintuntua remonttien jälkeen. Vaihdoimme Seijan ja Ingvarin kanssa kirjoja. Saimme vaihtokaupassa ruotsinkielisiä kirjoja. Se on ollut aikamoinen haaste, kun olemme viime aikoina tottuneet lukemaan vieraana kielenä vain englantia, esim. yhdyssanojen hahmotukseen meni oma aikansa. Ari sai juuri loppuun ajankohtaistakin ajankohtaisemman Al-Qaidan historiasta kertovan kirjan, jonka mukaan Bin Laden ei juurikaan antanut arvoa ihmishengelle. No, hänenkin elämänsä tuli tiensä päähän vuosien ajojahdin jälkeen. USAn presidentit tarvitsevat näitä ulkopoliittisia 'menestyksiä'. Obaman suosio oli juuri jyrkässä alamäessä sisäpolitiikan takia, varmaan Bin Laden-tapaus nostaa hänet varteenotettavaksi presidenttiehdokkaaksi seuraavalle kaudelle. Anne on lukenut Anna Janssonin dekkaria Pojke försvunnen. Valitettavasti kirjan kaunokirjallinen kuvakieli jäi vähän heikolle ymmärrykselle, mutta juonen seuraaminen ei tuottanut ongelmia. Nyt Arilla on menossa Rött Regn-dekkari. Ruokaa on tehty purkkisäilykkeitä tuunaten, syöty tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Näissä oloissa saa pitää kiirettä noiden tuoreiden kanssa, pilaantuminen alkaa niin nopeasti.

Matkavauhtimme on ollut reilusti alle 100 mailia vuorokaudessa heikkojen tuulten takia. Ennusteet ovat pitäneet paikkansa. Toisaalta eipä olisi tätäkään matkaa tehtynä, jos olisimme jääneet odottamaan parempia tuulia. Matka on niin pitkä, että kaikenlaista keliä siihen varmaan mahtuu. Neptunukselle on tullut tarjottua niin rommiryyppyä kuin kossuakin suotuisien tuulien toivossa – vielä ei ole ihmeempää tapahtunut. Sunnuntaiksi ainakin ennusteet lupasivat vähän parempaa tuulta.