keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

PERILLÄ 28.6.2011 HIVA OA, MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Viimeiset päivät merellä olivat hyvin vienotuulisia ja yöt melkein tuulettomia. Tuulet siis päättivät puolestamme, ettemme menekään Fatu Hivaan, vaan Hiva Oaan. Olisimme nimittäin saapuneet täysin pimeään aikaan Fatu Hivalle, emmekä enää halunneet jäädä viivyttelemään merelle päästäksemme päiväsaikaan Fatu Hivaan. Muutimme määränpäätä vähän kauemmas Hiva Oaan. Emme ole linjalaiva emmekä risteilyalus, voimme muutella suunnitelmia.

Merellä aurinko alkoi paistaa kuumemmin kuin aiemmin, enteilikö se jo maan läheisyyttä? Hienossa kelissä kippari tutki dinghyä ja paikkasi kaksi selvää reikää. Paikkaaminen jollan omalla setillä ei onnistunut, kun liiman toinen ainesosa oli kuivunut purkin reunoihin. Onneksi varastosta löytyi kontaktiliimaa. Nämä paikkaukset eivät kuitenkaan lopettaneet kaikkia vuotoja. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasimme, että iso vuotokohta on kovan pohjan ja ponttonin välissä. Valitettavasti sitä ei pysty korjaamaan kotikonstein. Nyt on vaan pidettävä pumppua mukana ja pumpattava ilmaa tarvittaessa. Edessähän on vain ankkurointipaikkoja ja dinghy ihan välttämätön.

Anne jatkoi sitlooran tiikkiosien hoitoa. Hyvää ajankulua, ettei rupea turhan aikaisin odottamaan maan näkymistä ja perille saapumista. Viimeiset mailit tuntuvat kuitenkin kaikkein pisimmiltä.

Vihoviimeisenkin vieheen nielaisi joku ahne. Toivottavasti Hiva Oasta saadaan ostettua uusia. Viimeiset perunat syötiin viimeistä edellisenä päivänä, muutama sipuli ja paljon valkosipuleita on vielä varastossa. Muuten tuoretavara on aika tarkkaan käytetty.

Matkalla olemme mietiskelleet vastaavia 3000 merimailin n. 5500 kilometrin yhtäjaksoisia matkoja, mitä olemme tehneet. Mieleen on tullut lento Wien-New York tai Siperian junalla Moskova-Irkutsk. Ihan vertailun vuoksi tutkimme lokikirjasta, että samaan mailimäärään alkumatkasta meiltä kului 4 kuukautta 10 päivää, jolloin olimme Teneriffan Santa Cruzissa. Kaikki on niin suhteellista eikä tällä kuljetulla legillä ole rantautumispaikkoja. Usein tuli myös mieleen entisajan purjehtijat, joilla on varmasti tullut uskonpuute ja kapinamieli nälissään ja janoissaan, kun eivät ole olleet mitenkään varmoja, tuleeko maata vastaan ollenkaan. Monta kertaa kävi myös niin, että ajoivat saarista ohi, kun navigointivälineet ja kartat (jos yleensäkään oli karttaa olemassa) eivät olleet yhtä tarkkoja tämän päivän laitteisiin verrattuna. Nämä Marquesasin saaret ovat sanan mukaisesti hyttysen kakka valtameressä, kun katsoo maailman karttaa. Joistain kartoista ne on jääneet pois mitättömän kokonsa takia.

28.6. klo 06.30 aamun sarastaessa oli ensimmäisen kerran 28 vuorokauteen näkyvissä maata. Hiva Oan mustanpuhuva siluetti erottui tummien pilvien joukosta. Klo 10.05 ankkuri oli laskettu Taahuku Bayn suhteellisen ahtaalle ankkurointilahdelle. Lahdella oli alun toista kymmentä muutakin purjevenettä, joista viisi liehutti keltaista lippua. Varmistettuamme, että ankkuri pitää pumppasimme jollan ja soudimme rantaan, josta suuntasimme Atuonan kaupunkiin, vaikka lepo ja uni olisivat ehkä olleet enemmän paikallaan.

Ei kommentteja: