perjantai 10. kesäkuuta 2011

MERELLÄ 7.-9.6.2011 GALAPAGOS-MARQUESAS, RANSKAN POLYNESIA

Päivitysaika: 17.00 (GMT 24.00). Sijainti: 3 astetta 33,5S, 102 astetta 44,8'W. Ilma puolipilvinen, tuuli SE 12m/s. Matkaa jäljellä Marquesasille 2194Nm (4063km).

Joka yö on satanut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Yöt ovat muutenkin hyvin kylmäntuntuisia kosteudesta johtuen. Pitkät housut ja pitkähihaiset huppari-fleeceyhdistelmät ovat olleet ihan välttämättömiä. Päivät ovat miellyttäviä, kun aina käy pieni tuulenvire. Sisätilan lämpö pysyttelee 27-30C asteessa.

Tiistaina aamupäivällä pääsimme purjehtimaan 6-7m/s myötätuulessa purjeet virsarina. Purjeasetus oli kuitenkin purettava iltapäivällä, kun pilvet ja sadekuurot toivat tuulenpuuskia. Tämä päivä oli aika erikoinen siinä mielessä, että kippari näki puolenpäivän aikaan takana styyrpuurin puolella purjeveneen. Olemme jo muutaman päivän miettineet, että varmasti pelästymme, jos jossain näemme veneen tai laivan. Tämä 30-jalkainen katamaraani nähtiin kuitenkin hyvissä ajoin horisontissa. VHF-yhteydellä selvisi, että Gee-nimisellä veneellä oli liikkeellä itävaltalainen yksinpurjehtija matkalla Marqusasille, tarkemman paikan päättää myöhemmin. Myöhemmin iltapäivällä Anne uskoi näkevänsä näkyjä, kun taas horisontissa takana paapuurin puolella näkyi purjevene. No, VHF:llä selvisi, että kyseessä oli 58-jalkainen Beneteau, jonka olimme nähneet Puerto Ayorassa. S/y Legend-veneessä oli kansainvälinen miehistö, italialaisia ja argentiinalaisia. Oli siis ruuhkaa Pacificilla! Jokainen piirtää mahdollisimman suoran reittiviivan Galapagokselta Marquesasille ja niin sitä sitten jossain vaiheessa ollaan valtavalla merellä kolme venettä 5 mailin sisällä. Legendissä kehuivat saaneensa mahi-maheja. Niin kuin mekin taas saimme ja söimme mahi-mahi-fileitä kermakastikkeessa riisin kera.

Keskiviikkona totesimme keskivauhdiksemme n. 90Nm/vrk ja 645Nm/viikko (1195km). Parempikin voisi olla, mutta tuulen armoilla mennään. 5 solmun vauhdilla mentiin koko kyseinen päivä. Illansuussa tulivat sateet, tuuli yltyi ja puuskissa tuulen voimakkuus kasvoi jopa 20 m/s. Puuskaista kovaa tuulta jatkui koko yön ja vauhti oli tietysti sen mukaista. Seili kulki ihan hyvin. Suurin huolemme oli, että kovassa tuulessa ja sen nostattamassa isossa aallokossa, autopilotti jaksaisi toimia. Hyvinhän se jaksoi.

Torstaiaamuna päätimme laskea isopurjeen 1. reiviin ja avasimme genoan. Seilin kulku selvästi parani tällä järjestelyllä. Mukavatuulisen yön ja päivän jälkeen saatoimme todeta tehneemme tämän etapin vuorokausiennätyksen 132Nm (245km). Yritämme purjehtia niin, ettei mitään viritetä äärimmilleen ehkäistäksemme mahdollisia rikkoutumisia ja vaurioita. Siitä huolimatta isopurjeen kikkataljan kiinnitykset ovat alkaneet osoittaa murtumisen merkkejä. Sitä on yritetty nyt tukea kaikilla mahdollisilla konsteilla.

Aikaa olemme kuluttaneet päivittäisillä vuoden 1985 Trivial Pursuit-kysymyksillä (tuttua jo Atlantilta) sekä lukemalla. Ari on jatkanut paksua ruotsinkielistä dekkaria Rött Regn ja Anne My Father's Island –nimistä kirjaa. Se kertoo yhden saksalaisperheen, Angermeyer, tarinaa Galapagokselta. Yhden Angermeyerin mekin tapasimme äitienpäiväillallisella ravintolassa, jonka tämä seuraavan polven edustaja omistaa. Kippari vaihtoi myös karttaplotteriin uuden kortin. Sillä on hyvä seilata vaikka Australiaan asti.

Ei kommentteja: