keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

PANAMA, FLAMENCO 16.-21.4.2011

Brisas de Amador osoittautui hyväksi ankkuripaikaksi. Rannassa on jollalaituri, johon mahtuu runsaasti jollia. Ankkuripaikalta on näkymät Panama Cityn pilvenpiirtäjiin ja palmujen reunustamaan Flamencon kannakseen, taustalla Las Americas-silta ja rakenteilla oleva luonnonmoninaisuuden museo. 


Naapureinamme oli teinipurjehtija Laura ja tukitiimi isolla katamaraanilla, jotka tosin lähtivät parin päivän kuluttua kohti Galapagosta. Ankkuripaikan lähistöllä on mainio ilmainen nettikahvila, jota veneilijät käyttävät ahkerasti. Nettiyhteyskin on niin hyvä, että saimme blogipäivitykset täällä ajan tasalle.


Kuluneet päivät Flamencossa ovat olleet työntäyteisiä. Teimme kolme eri taksireissua Albrookin kauppakeskukseen ja joka kerran toimme kaksi kukkurallista ostoskärryllistä lähinnä ruokia ja juomia. Juomien kohdalla totesimme, että ahneudellakin on rajansa, vaikka tiedämmekin, lähitulevaisuudessa kaikki on hirveän paljon kalliimpaa.


Andy tuli vaimonsa Claudian kanssa Seiliin maanantaina. Vaimo toimi assistenttina, kun Andy teki vielä viimeiset tarvittavat hommat. Andy toi mm. pakokäyrän, jonka hän oli modifioinut varastossaan olevasta uudesta pakokäyrästä Seiliin sopivaksi. Pakokäyrä vaihdettiin ja vanha jätettiin varaosaksi. Ilta hämärtyi taas, ennen kuin Andy vaimoineen oli valmis. Seilin kippari tarjosi vielä illallisen läheisessä ravintolassa.

Sillä aikaa, kun Andy ja Claudia tekivät töitään Seilin sisätiloissa, me vaihdoimme vanhan ison purjeen upouuteen. Kylläpä se näyttikin hienolta ja niin valkoiselta ja varmasti kuljettaa meitä paremmin kuin vanha purje, joka varastoitiin varapurjeeksi. 



Kuluneiden päivien aikana virittelimme kaikki muutkin purjeet paikoilleen. Genuakin näytti ihan uudelta korjauksen ja uuden aurinkosuojan jälkeen.

Kaikki bunkraukset ja purjeiden laitot vaativat fyysisiä ponnistuksia ja olemme hikoilleet litrakaupalla – juomia on kulunut samaan tahtiin. Yksikään tavara ei lennä Seiliin. Ne täytyy ensin kantaa jollaan ja sieltä nostella veneeseen. 


Kukaan ei voi ymmärtää tätä hiostavaa kuumuutta, ellei itse ole sitä kokenut. Onneksi jollamatkalla käy pieni tuulenvire ja illat tuovat kaivatun viilentävän tuulenvireen. Ja aina voi hypätä mereen vilvoittelemaan. Lähellä kalastelevat pelikaanit eivät onneksi ole kiinnostuneita näin isoista vonkaleista.


Vielä viimeiseksi Ari vahvisti ankkurikoneiston perustaa, koska se oli alkanut liikehtiä huolestuttavasti. Sekin vaati oman taksireissunsa rautakauppaan sopivien pulttien takia. Kuntoon tuli ja kiirastorstaina 21.4. olemme valmiit kohti Galapagosta. 


Matkaan kulunee 9-10 vuorokautta, ehkä enemmänkin, alue on tunnetusti vaisua tuuliltaan ja kone käynnistetään vain siinä tapauksessa, että kulkusuunta kääntyy pakille. Pyrimme tekemään lyhyitä päivityksiä blogiin pitkin matkaa satelliittipuhelimen välityksellä. Lisäämme niihin kuvat jälkikäteen.

Toivotamme kaikille blogimme lukijoille: ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

1 kommentti:

matti kirjoitti...

laura dekker kertoi ,että eräällä veneilijällä oli katkennut
sormia Panaman kanavan ylityksessä, mitenköhän niin
pääsi tapahtumaan sitä ei laura tiennyt