keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

PANAMAN KANAVA 14.-15.4.2011

Meillä oli hyvin tiedossa erilaiset sanktiot, mitä kanavalla voi saada, ellei vene toimi moitteettomasti. Esim. jos moottori lakkaa toimimasta, hinaustunti maksaa USD4500,-/tunti, jos taas mantereelta tarvitaan apua venekeikka maksaa USD450,-/suunta. Taas tarvittiin hyvää stressinsietokykyä torstaina, kun ensin aamulla Andy ei tuntunut pitävän mitään kiirettä ilmestyäkseen ja sitten hänen hommansa venyivät ihan viimeisille minuuteille Seilissä. Ari oli hommannut vielä torstaiaamuksi sukeltajalta (Jesús nimeltään) Seilin pohjan puhdistuksen ja köysimieheksemme lähtevä, kolumbialainen Geiler pesi Seilin kantta ja oli muutenkin Arin apuna erilaisissa ulkohommissa ja nostelemassa Andyn tavaroita laiturille. Anne pääsi vihdoin siivoamaan yläsalonkia ja valmistelemaan ruokia köysimiehistölle. Pikkuhiljaa muutkin köysimiehet kolumbialainen Umberto ja panamalainen Maximo saapuivat Seiliin, Andy oli edelleenkin hommissa moottoritilassa. 


Tässä vaiheessa oli jo selvää, että Andyn on tultava Seiliin vielä Panama Cityn puolellakin. Kaikki sovitut työt eivät valmistuneet Shelter Bayssa.

Seilin köydet irtosivat Shelter Bayn laiturista klo 12.00 tasan 11 kuukautta saapumisestamme sinne. Seija ja Ingvar olivat vilkuttamassa Mareke III:n kannella. Heitä tapaamme varmasti vielä jatkossa. Oli aivan sanomattoman helpottava tunne päästä vihdoin eteenpäin, vaikka erilaisia hommia on vielä tehtävänä Panama Cityn puolella.

Ankkuroimme F-alueelle odottamaan advisorin saapumista. Cristobal Signal Station vastasi heti VHF-kutsuumme ja kertoi aikataulumme. Päätimme syödä lounaan odotellessamme advisoria. Seilin kippari pulahti uimaan rankan ja hiostavan aamupäivän jälkeen. Köysimiehet söivät spagetti bolognesea hyvällä ruokahalulla. Meillä oli varsinainen espanjan kielen intensiivikurssi edessä, sillä köysimiehet puhuivat vain espanjaa. Toisaalta advisorilla ja köysimiehillä oli yhteinen kieli, joten yhteisymmärryksen luulisi sujuvan.

Gatún-suluille oli lähdössä kolme venettä; aiemmin mainitsemamme australialaispariskunnan vene sekä ranskalainen katamariini. Advisorien saavuttua aikataulun mukaisesti kaikkiin kolmeen veneeseen meille kerrottiin, että tulemme etenemään ns. lauttana eli kaikki kolme venettä sidotaan yhteen ennen sulkua. Sulkualtaassa oli jo valmiina rahtilaiva. 




Katamariini oli keskiveneenä ja joutui kovan koitoksen eteen, sillä sulkualtaassa oli jostain syystä erittäin voimakkaat pyörteet ja veneet tahtoivat lähteä kääntymään sivulle siitä huolimatta, että katamariinin kippari käytti molempia koneita suorastaan vimmatusti. Onneksi Seili pystyi auttamaan omalla keulapotkurillaan.


Kaikkien veneiden kipparit pysyivät tilanteessa erittäin rauhallisina ja antoivat advisoreiden ja köysimiesten hoitaa hommansa. Ehdottoman tärkeää on advisoreiden saumaton yhteistyö, silloin tilanne pysyy hallinnassa eikä kippareiden tarvitse ruveta ottamaan kantaa. Lopultahan kipparit ovat vastuussa veneistään. Kolme Gatún-sulkua nostivat meitä 25,9 metriä ylemmäs Gatúnin tekojärvelle. Varsinkin ensikertalaiselle Geilerille Gatún-suluista kulkeminen vesitse oli elämys, kun hänen päivittäinen työmatkansa kulkee näiden sulkujen ylittävällä sillalla. Kaikki kolme sulkua sujuivat hyvin, katamariinin kippari joutui tekemään kovimman työn.



Olimme innoissamme, että pääsisimme yöpymispoijuille vielä valoisaan aikaan, kun sulutus oli niin hyvissä ajoin. Vaan toisin kävi. Juuri kääntyessämme poijuille päin Anne oli Seilin sisätiloissa ja kuuli jotain outoa ääntä ja tarkisti moottorilämmön. Ääni oli hälytys moottorin liian kovasta kuumuudesta. Äkkiä tieto Arille ja moottori sammuksiin. Ankkuri pohjaan ja kippari selvittämään syytä moottorin liialliseen lämpiämiseen. Syy selvisi nopeasti - moottori keitti, kun jäähdytysletku oli murtunut erittäin hankalasta paikasta. Ihmettelimme, eikö Andy ollut huomannut sitä vai oliko hankalan paikan takia ajatellut jättää letkun vaihtamisen Panama Cityyn. Meitä näköjään vaivaa nämä letkumurheet joka kerran, kun 'talvikauden' jälkeen lähdemme liikkeelle. Advisor tiedusteli Annelta, saadaanko letku korjatuksi seuraavaan aamuun mennessä. Anne vakuutteli, että kyllä takuulla saadaan. Advisor noudettiin ankkuripaikalta ja tiukkojen sääntöjen mukaan meidän olisi pitänyt jäädä siihen advisorin poistuttua. Hän kuitenkin antoi meille luvan siirtyä poijupaikkaan, jos käytämme kulkuvaloja ja noudatamme suurta varovaisuutta. Avulias Geiler oli Arin apuna kuumassa moottoritilassa näyttämässä valoa ja ojentamassa työkaluja, joita Anne kaivoi työkalupakeista. Aivan reissumme alkupuolella Visbystä hankitulle vesiletkulle ja Colónin rautakaupasta hankituille letkunliittimille tuli nyt käyttöä. Vajaan tunnin äheltämisen jälkeen uusi letku oli paikoillaan ja todella haurastunut letkunkappale tutkittavissa. Käynnistimme moottorin, nostimme ankkurin ja saavuimme iltapimeässä yöpymispaikalle, jossa söimme iltapalaa ja vaihdoimme ajatuksia, kerroimme Suomesta, köysimiehet kertoivat Panamasta ja Kolumbiasta. Tulimme siihen tulokseen, että viikko Seilissä ja puhuisimme suhteellisen sujuvaa espanjaa. Tunsimme itsemme jotenkin hyvin arvokkaiksi, kun köysimiehet puhuttelivat meitä Señor Ari ja Señora Anne.



Advisorien saapuminen klo 6.30 tahditti aamuherätyksemme. Lähdimme heti liikkeelle ja aamupala nautittiin matkalla. Seilin kipparin ehdotuksesta suuntasimme veneväylälle. Advisor kysyi, milloin olemme kulkeneet siellä ja hyväksyi reitin kuultuaan viime viikonlopun kanavamatkastamme. 


Pedro Miguelin sulkuun meillä oli aika klo 11.30. Jouduimme kuitenkin odottelemaan sulun suulla jonkin aikaa. Sulutus oli huomattavasti helpompi kuin edellisiltainen. Vesi laski venelautan alla 9,5 metriä. Seuraavana olikin sitten vuorossa Miraflores-sulut, joita ennen luonnollisesti soitimme kotijoukoille, että voivat omin silmin nähdä Seilin Panaman kanavan viimeisissä suluissa nettikameran kuvissa. Riippuen Tyynenmeren vuorovesitilanteesta Mirafloresin sulut laskevat 13-20 metriä. Sulutus sujui mainiosti, harjoitus tekee mestarin. 


Advisorit noudettiin pois saman tien saavuttuamme Tyynenmeren puolelle. Seilin kylkiä hiveli vihdoin Tyynen valtameren mainingit. Uhkaavat pilvet olivat roikkuneet taivaalla jo jonkin aikaa ja saapuessamme Balboa Yacht Clubin laituriin, vettä tuli jo ihan runsaasti. Kuuman ja hiostavan päivän jälkeen sade tuntui oikeastaan virkistävältä suihkulta. Purimme köydet ja renkaat kyydistä ja köysimiehet poistuivat Seilistä. Balboa Yacht Clubin poijupaikat ovat olleet viimeiset viikot kovin täysiä, emmekä mekään mahtuneet sinne. Niinpä sovimme australialaisveneen kanssa jatkavamme matkaa Flamencoon, tarkemmin Brisas de Amadoriin ankkuriin.


1 kommentti:

pirkko kirjoitti...

Tuon kanavakokemuksen jälkeen kupliva maistui varmaan vielä tavallista paremmalta! Skål ja onnea matkan jatkolle!

t. Pirkko ja Jari