lauantai 16. huhtikuuta 2011

PANAMA, SHELTER BAY MARINA 31.3.-6.4.2011

Torstai on toivoa täynnä. Andy ilmestyi Shelter Bayhin iltapäivän puolella ja purki kyydistään monen miehen avustuksella raskaan sylinterilohkon sekä kaikkia muita Seilin moottorin osia, jotka hän oli tarkasti pessyt ja pussittanut. 


Emme jääneet paikalle sen kauemmaksi aikaa, vaan lähdimme omille asioillemme. Tullessamme parin tunnin kuluttua takaisin Andy olikin jo lähtenyt pois. Oikeastaan vain kaikki osat oli nostettu Seilin sisätiloihin, mutta mitään muuta ei oltu tehty. Vetkuttelu on pannut meidät miettimään päämme puhki, mikä strategia tässä pitäisi ottaa, että asia alkaisi edetä. Todellisia suoria sanoja ja kunnon haukkuja ei voi antaa, kun Andy voi heittää hanskat tiskiin ja sanoa, että tehkääpä itse. Yritämme käsitellä häntä silkkihansikkain, mutta päättäväisesti.

Perjantaina päätimme, että Ari istuu vieressä, antaa työkaluja ja hakee varaosia Andyn työskennellessä moottoritilassa. Viimeisenä strategisena vetona rekisteröidyimme kanavan läpimenoon paikalliselle agentille. Buukkausajat ovat pidentyneet sesongin takia 10-14 päivään, joten taisi ollakin aika hyvä hetki. Kerroimme myös tämän asian Andylle ja että mittamieskin jo kävi ottamassa Seilin mitat silloin keskiviikkona, kun Andy ei tullut. Ehkä tämä panee vähän vauhtia ja koneen kokoaminen alkaa toden teolla. Moottoriremontti edistyikin sitten perjantaina aimo harppauksen ja työpäivälle tuli reilusti pituutta. Ari pysyi Andyn kaverina ja Andy kertoi koko ajan tarkasti, mitä oli tekemässä ja miksi. Ehkäpä tämä oli hyvä järjestely.


Perjantaipäivä oli hyvin kuuma päivä marinassa. Tuulenhenkäystäkään ei käynyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Paremman homman puutteessa Anne ajatteli mitata lämpötilan auringonpaisteessa kuumimpaan aikaan. Valitettavasti lämpömittarin lukemat loppuivat +50asteeseen, minkä 'elohopea' ylitti reippaasti. Olisiko +60 mennyt rikki, se jäi arvoitukseksi. Ei ihme, jos kumihanskat sulavat näissä lämpötiloissa lopulta venyväksi ja ikävästi tarttuvaksi purkaksi. Sitten vallitseva kosteus vielä lisää kuumuuden tuntua muutamalla asteella. Niin, että hyvin täällä tarkenee. Öistä ei tulisi mitään ilman 12 voltin pikkutuuletinta.

Marinan ravintola- ja hotellipuolelle on tulleet uudet vetäjät ja se on alkanut näkyä sekä ruokalistoissa, ravintola- ja oleskelutilojen viihtyisyyden lisääntymisenä. Isäntäväki on mm. hommannut uuden ison kaasugrillin (8-burner). Ravintola myy lihat etukäteen, jokainen voi marinoida ne oman makunsa mukaan ja grillata itse. Toivomuksena on, että jokainen toisi lisäksi jonkun salaatin, mitä muutkin voivat ottaa. Grilli-ilta on ollut nyt parina perjantaina ja saanut hyvin ihmisiä mukaan. Tietty porukka 'ilmaisen' pallogrillin ympärillä jatkaa perjantai-iltojen perinteitä. Ainakin on tarjolla vaihtoehtoja ja isäntäväellä on kovaa yritystä.


Tuon tuosta olemme moitiskelleet panamalaisten epäystävällistä asiakaspalvelua. Emme muuten ole ainoita. Marinatoimiston henkilökunta on ollut tässä suhteessa ihan kärkipäätä. Ehkä pientä parannusta on ollut havaittavissa, kun toimiston pomo vaihtui ja samalla pari muuta henkilöä. Ennen lopullista lähtöään entinen pomo hommasi ruokakaupan palvelutiskeiltä tutun jonotusnumerosysteemin. Paperiset numerolaput otetaan laitteesta ja seinällä numerotaulu kertoo vuorossa olevan numeron. Nämä kaksi laitetta ovat jo monen kuukauden ajan kulkeneet vahvasti epätahtiin. 


Kukaan ei tullut toimistossa ajatelleeksi, että numerolappusysteemi vaatii organisointia. Niinpä me asiakkaat olemme jokainen tulkinneet numerolaput omalla tavallamme. Toimiston sisään menosta saisi hyvää aihetta piilokameraan, kun jokaisella on oma tyyli lähestyä toimistoa. Joku istuu kiltisti parikin tuntia odottamassa omaa numeroaan, joku heiluttelee numerolappua kertoakseen ottaneensa lapun, joku työnnetään toimistosta takaisin eteiseen odottamaan omaa vuoroaan. Oikeastaan joka kerran, kun meillä on ollut asiaa, olemme itse joutuneet kertomaan, että minulla on nyt tämä numero, mutta numerotaululla lukee kyllä ihan toinen numero. Toimistossa olevan napin painallus ei kerta kaikkiaan näytä sujuvan. Kuitenkin toimiston oven ulkopuolelle on nyttemmin ilmestynyt kyltti, jossa sanotaan, että omaa vuoroaan pitää odottaa oven ulkopuolella. Sääntöjä pitäisi kyllä ruveta laatimaan myös toimiston sisäpuolelle. Me asiakkaathan maksamme heidänkin palkkansa.

Loppuviikosta uuden laiturin paalutus on päässyt käyntiin ja tuonut uutta seurattavaa. Muutamaa päivää aiemmin pari metrinen krokotiili uiskenteli uuden laiturin vieressä. 


Andy tuli hommiin lauantainakin, mutta se keskeytyi muutaman tunnin jälkeen ikävästi, kun yhdet mutterit puuttuivat - olivat unohtuneet pesualtaaseen Andyn kotipajalle. Remontti alkoi olla jo hyvällä mallilla, mutta maanantaina jatketaan.

Viikonlopun aikana tänne saapui ainakin Euroopassa hämmästyttänyt, vuonna 1995 syntynyt, nuori tyttö, joka yrittää purjehtia maailman ympäri. Onnistuessaan hän olisi maailman nuorin yksinpurjehtija maailman ympäri. Tehtävä ei ole helppo, nuori, murrosikäinen tyttö yksinään maailman merillä. Sitten marinaan tullessa pitäisi olla yltiösosiaalinen, kun sponsori tai joku muu on järjestänyt lehdistötilaisuuden. Ilmeisesti ne ovat hänelle myrkkyä. Tyttö on nimeltään Laura Dekker ja hän on hollantilainen. Ulkopuolisesta tuntuu, ettei tällainen homma noin nuorelle ole välttämättä kovinkaan nautinnollista. Laura ei missään nimessä ole sosiaalisemmasta päästä ja tuntuu kuin hän lymyilisi kirkkaanpunaisessa Guppy-veneessään, vähän niin kuin paossa muita ihmisiä. Kuitenkin hänellä on marinassa aivan paalupaikka – kukaan ei voi olla huomaamatta venettä ja varmasti kaikki tietävät kenestä on kysymys ja haluaisivat jututtaa häntä.


Sadetta on saatu monena päivänä ja lauantaina oli taas sellainen kuuro, että sadekausi muistui elävästi mieleen.

Kerrankin saimme napsittua kuvan iguaanista, joka nautiskeli auringonpaisteessa. Se on suhteellisen arka ja tosi vikkelä pienimmänkin häiriön sattuessa.


Maanantaina koneremontti eteni hyvää tahtia. Ari istui edelleenkin assistenttina ja hääti muita moottoriremonttia tarvitsevia pois. Marinassa tarvittaisiin ehdottomasti toinen dieselmies ja vähintä, mitä Andy voisi tehdä, olisi jonkinlainen aikataulutus. Mikään ei ole ikävämpää kuin odotella päivästä toiseen miestä, joka ei kuitenkaan saavu paikalle eikä vastaa puhelimeen, nauhoitettu viesti hänen puhelimessaan loppuu sanoihin: 'God bless you!' (Jumalan siunausta). Se ei paljon auta moottoriremontissa, missä tarvittaisiin tekoja. Purjehtijat joutuvat keskenään huonoihin väleihin, kun pitävät tästä Andystä kynsin hampain kiinni sen jälkeen, kun ovat hänet saaneet veneeseen. Lopetettuaan työt Andy vei pari osaa mukanaan vielä pestäviksi ja lupasi tulla tiistaina jatkamaan.


Pitkälle iltapäivään tiistaina odotettuamme turhaan Andya ja Arin soitettua hänen kännykkäänsä useamman kerran lähdimme sanoinkuvaamattoman pettyneinä omille asioillemme. Andy ei vastaa puhelimeen päivällä, mutta näkipähän, että häntä oli taas kerran yritetty tavoitella. Taas meni yksi päivä hukkaan eikä hänen sanaansa voi luottaa pennin vertaa. Joka kerran hänen lähtiessä ruokatunnille herää pelko, palaako hän enää tänään takaisin. Paras tapa olisi seurata häntä lounaalle vahtimaan suupaloja tai veneessä sitoa hänet kiinni, ettei pääse karkaamaan. Näin karkeat keinot eivät ole ihmisarvoisia, mutta eipä tuo dieselmieskään kovin reilusti käyttäydy. Viikkoon hän on tehnyt 2 enemmän tai vähemmän täyttä työpäivää Seilissä ja saanut aikaan enemmän kuin 2 viikossa, minkä annoimme hänelle työrauhaa. Illalla vihdoin Andy vastasi Arin puheluun ja lupasi tulla Seiliin heti aamusta. Se jäi nähtäväksi.

Tiistai-iltana Uku Temptation III-veneellään saapui takaisin marinaan. Kävimme veneellä tutustumassa toisiin köysimiehiin, ruotsalais-suomalaiseen pariskuntaan Ingvariin ja Seijaan, joka on syntyjään Parkanosta. Temptation III:n kanavan läpimeno on viikonloppuna 9.-10.4. Laitureilla kulkiessa kuulee kaikenlaista esim. mihin veneisiin Andy on seuraavana päivänä luvannut tulla. Toivomme, että hän kohtelee näitä veneilijöitä yhtä epäreilusti kuin meitä ja tulisi keskiviikkoaamuna yksinomaan Seiliin. Olemmehan vääntäneet tätä moottoriasiaa hänen kanssaan jo joulukuun alusta lähtien. Kaikki muut kollegat ovat siihen nähden uusia tulijoita. Vaikea myös uskoa, että muiden elintila veneessä olisi rajoittunut makuuhyttiin jo viikkojen ajan.

Ari ei ole välittänyt tervehtiä marinasta vastaavaa Russia sen aiheettoman ja törkeän öljyvuotosyytöksen jälkeen. Russ on ilmeisesti pannut asian merkille, koska aamupalalla ollessamme tiedusteli, onko jotain vialla. Arin kerrottua syyn Russ pyysi kahteen kertaan anteeksi käytöstään. Aamupalan jälkeen keskiviikkona olimme päivittäisellä kävelylenkillä, kun näimme kaukaisuudessa Andyn auton tulevan. Yleensä hän ei ole näin aikaisin liikkeellä. Käännyimme oitis kannoillamme takaisin marinaan, ettei hän pääse karkaamaan. Sinä aamuna olikin sitten Andyn kysyjiä koputtelemassa Seilin kylkeen melkein ruuhkaksi asti. Onneksi Andy vastasi kaikille, että hän tekee ensin tämän meidän homman kuntoon. Ja siltä alkoikin näyttää, kun keskiviikkoiltana moottori seisoi jo omilla jaloillaan ja moottorilohkon sisäiset osat oli asennettu.



Hommaa tosin on vielä moneksi päiväksi. Ari jatkoi Andyn avustajana Seilissä. Muuten viikkoa sävytti mielialojen vuoristorata suunnattomasta pettymyksestä varovaiseen toiveikkuuteen ihan dieselmiehen ilmestymisen mukaan.


 

Ei kommentteja: