Valitsimme Panaman kanavan agentiksi Ericin, kun tunnemme hänet jo entuudestaan. Ilmoittauduttuamme läpimenijöiksi, mittamies saapui heti seuraavana aamuna mittaamaan venettä. Erittäin ystävällinen ja tarkka mies puhutteli Aria tittelillä: 'Cap.' Arille ei jäänyt mitään mahdollisuutta justeerauksiin tämän miehen kanssa, saatiinpahan Seilille tarkka virallinen mitta = 14,93metriä. Kerrankin oli tuuria matkassa, sillä 15 metriä olisi merkinnyt seuraavaa hintaluokkaa.
Andy kävi torstaiaamuna hankkimassa vielä joitain tarvikkeita, ennen kuin tuli Seiliin. Sen jälkeen homma eteni hienosti pitkälle iltapäivään, ennen kuin tuli ajankohtaiseksi yhdistää jo paikalleen kiinnitetty moottori vaihdelaatikon kanssa. Tilanpuutteen vuoksi se ei onnistunut ja olisi vaatinut tunkkeja avuksi. Tunkkeja ei ollut käsillä, joten työpäivä päättyi siihen.
Shelter Bay Marinan kokki innostui yksin purjehtivasta teinitytöstä ja tarjosi hänen kunniakseen erinomaisen herkullisia ribseja grillistä torstai-iltana. Pöytäseurueeseemme liittyivät myös Uku, Seija ja Ingvar. Illan suosio tuntui olevan liikaa tarjoiluhenkilökunnalle, kun kaikkien laskut olivat jotenkin väärin; liikaa ihmisiä ja juomat osan aikaa happy hour-hinnalla. Ari on luvannut tipata ruhtinaallisesti sitä tarjoilijaa, joka tuo ensimmäisen kerran kaikki oikein, mitä olemme tilanneet. Voi olla, ettemme ehdi nähdä sitä ihmettä. Tarjoilijat eivät kirjoita mitään muistiin, kun uskovat muistavansa tilaukset. Useimmiten ei saa sitä, mitä tilaa – eikä asiakas jaksa aina valittaa.
Perjantaina Andyn viipyminen herätti taas pientä epäilystä, mutta onneksi hän tuli tunkit mukanaan.
Moottoriremontin aikana Anne on viettänyt aikaansa enimmäkseen marinan yhteistiloissa netissä surffaillen. Kotimaan kaikenlaiset uutiset ovat tulleet luetuiksi. Skype-puheluiden kelloaikaa on täytynyt tarkistaa uudelleen, kun kotimaan kelloja on käännetty kesän suuntaan. Aikaero Suomeen kasvoi 8 tuntiin. Uutisia lukiessa huomaa maailman muuttuneen lapsuudestamme tietysti monessa suhteessa. Hyvä esimerkki: Lapsuudessamme tuhkarokko oli yksi yleisimmistä lasten kärsimistä taudeista, nyt samaan tautiin sairastuneesta yhdestä tapauksesta kirjoitetaan lehdessä. Kiusalliseen rokkoon vakavine jälkitauteineen keksitty rokote on tepsinyt hienosti nyky-Suomessa.
Laiturialueella näkee aina joskus tuttuja kasvoja jostain aiemmista käymistämme paikoista. Yhtenä iltana törmäsimme ranskalaiseen nuoreen mieheen, jonka tarkoituksena on kiertää maailman ympäri liftaten ja nettisivuista päätellen paljon hän on jo kierrellytkin. Olimme tavanneet hänet Marina Hemingwayssa Havannassa. Hän oli silloin yhden ruotsalaisveneen miehistöä. Miehen budjetti on 4 euroa/päivä, jonka sanoi edelleen pätevän. Kovasti olivat ennestään hoikan miehen posket kaventuneet, 4 euroa on tehnyt joskus varmaan aika tiukkaa. Nyt hän on englantilaisveneessä ja suuntana Galapagos, kuinkas muuten. Hän oli tullut San Blasin saaristosta. Saavuttuamme Kuubasta viime toukokuussa luimme panamalaisesta lehdestä jutun samasta miehestä, Jeremy Mariesta.
Lauantaina oli sitten vuorossa Ukun ja Temptation III:n kanavan läpimeno. Meitä köysimiehiä oli Seija ja Ingvar Marike III:sesta sekä Seilin miehistö.
Andy tuli lauantainakin hommiin, koska meidänkin kanavapäivämme 14.4. läheni uhkaavasti ja vielä oli paljon tehtävää. Meidän viikonloppu kului Panaman kanavalla jo kolmannen kerran. Söimme ennen lähtöä maukkaan lounaan marinan ravintolassa. Kyytiin hyppäsi vielä australialaispariskunta, joka oli menossa köysimiehiksi englantilaisveneeseen. Köydet irrotettiin klo 14.30 Shelter Baysta ja lähdimme ankkuriin flat-alueelle odottelemaan advisorin saapumista ja tarkempaa ajankohtaa Gatún-suluille. Samalla australialaiset siirtyivät englantilaisveneeseen. Advisor tuli Temptation III:lle hyvissä ajoin ja pääsimme sulkuun vielä päivänvalossa, mikä oli meille uusi kokemus.
Sulutus ei olisi voinut olla helpompi, kun meidät sidottiin englantilaisen veneen kanssa ensin yhteen ja sen jälkeen hinaajan kylkeen.
Samaan altaaseen meidän edeltä meni 'pienehkö' laiva. Vaikka olimme hyvissä ajoin suluilla, ilta alkoi kuitenkin hämärtää ja muuttua pimeäksi, ennen kuin pääsimme yöpymispaikan poijuille. Advisorit osaavat reitin niille vaikka silmät ummessa. Kiinnityimme poijuun ja englantilaisvene tuli kylkikiinnitykseen. He kutsuivat meidät drinkeille ja siinä puheen sorinassa selvisi, että australialaispariskunnalla on sama kanavapäivä kuin Seilillä. Englantilaisveneen ystävällinen miehistö esitteli meille upean veneensä, jossa oli mm. kylpyamme. Onhan meilläkin sauna! Söimme vielä Ukun valmistaman illallisen ennen kuin kävimme yöpuulle.
Kanavan seuraavan aamun herätys oli varhain, sillä advisorin tulo on aikataulutettu klo 6.30. Tällä kertaa aikainen herätys oli todella harmittavan turha, sillä molempien veneiden advisorit tulivat melkein kaksi tuntia myöhässä. Temptation III:n advisor hyppäsi vauhdikkaasti veneeseen, pyysi irrottamaan nopeasti köydet ja kysyi, miten kovaa vene kulkee, koska hänen pitää olla kotona klo 16. Aikamoiset ukaasit Ukulle, jolle ei tietenkään esitetty pahoittelua eikä selitystä parin tunnin myöhästymisestä.
Ilmeisestä kiireestä johtuen advisor valitsi venereitin joka lyhensi matkaa noin 20 minuutilla. Tämä oli uutta meille ja mukava nähdä tämäkin kapea, hyvin merkitty väylä.
Temptation III:n hyvällä vauhdilla saavuimme Pedro Miguelin sululle, jota ennen saimme advisorilta useita erilaisia versioita siitä, miten ko. sulku tullaan kulkemaan. Meillä oli jo kaikki neljä köyttäkin valmiina. Lopulta sulutusratkaisu tuli ja se oli samanlainen kuin edellisenä päivänä eli menemme hinaajan kylkeen. Jouduimme kuitenkin odottelemaan Pedro Miguelin sulun suulla jonkin aikaa sekä 'pienehköä' laivaa että hinaajaa.
Seuraavana olivat sitten Mirafloresin sulut ja soitimme hyvissä ajoin kotijoukoille, että menevät nettiin katsomaan suoraa live-kuvaa Mirafloresilta. Kuvan laatu ei ole järin häävi, ihmisiä ei pysty tunnistamaan, mutta veneet kylläkin. Sulutukset tapahtuivat sujuvasti ja saavuimme Las Americas-sillan alle, jossa advisorimme jäi kyydistä tyytyväisenä, että ehti kotiin klo 16. Ukun kipparoima Temptation III saapui Tyynelle merelle. Balboan Yacht Clubin laiturissa oli aika moista sähläystä, kun bensa-aseman hoitaja sanoi, ettei renkaita ja köysiä saa jättää laiturille, ellei maksa hänelle dollaria kappaleelta. Onneksi Arilla on kännykässä Eric-agentin numero ja saimme hänet kiinni. Itse asiassa hän oli rannassa ja tuli heti kohta laiturille selvittämään asiaa. Toinen ongelma laiturilla oli, ettei siellä ollut polttoainetta. Tai olihan sitä, mutta monen inttämisen jälkeen ilmeni, että vain käteisellä. Taas oli auttavasta espanjantaidosta apua. Balboan Yacht Clubilla ei ollut yhtään poijupaikkaa vapaana, joten Uku lähti etsimään sopivaa ankkurointipaikkaa ilmeisesti jostain Flamencon alueelta. Me köysimiehet jäimme Balboaan kotimatkalle Shelter Bayhin. Luultavasti sunnuntai-iltaisin ei enää kulje pikavuoroja Panama Cityn ja Colónin välillä, kun jouduimme paikallisbussiin, entiseen koulubussiin, jonka jalkatilat ovat tosi ahtaat. Panamalaisia istui leveällä penkillä kolme tai neljä, kun me kaksi kamoinemme juuri ja juuri mahduimme samaan tilaan. Bussi pysähtyi joka pysäkillä ja matkustajat vaihtuivat tiheään. Matka kesti tietenkin huomattavasti pitempään kuin pikavuorolla. Päästiinpähän maistamaan tavallisen panamalaisen kulkemistapaa. Ilta oli taas pimentynyt, ennen kuin saavuimme 4Altosin nurkalle, josta saimme aika nopeasti taksin Shelter Bayhin. Kolmas kanavakeikka oli tehty ja hartain toiveemme on, että neljäs keikka tehdään Seilissä tulevana torstaina.
1 kommentti:
mikähän mahtaa olla kameran osoite ?
Lähetä kommentti