tiistai 19. tammikuuta 2010

ST. PIERRE, MARTINIQUE 17.-18.1.2010

Valmistelimme lähtöä Le Marinista sovittuun aikaan aamulla. Onneksemme naapuriin saapui iso katamaraani, josta mies lähti jollan kanssa viemään poijuköyttä. Seilin kippari pyysi häntä samalla avaamaan meidän poijuköyden niin kuin hän ystävällisesti sitten tekikin. Se helpotti lähtöä laiturista huomattavasti, sillä poiju oli kaukana, kun 20 metrin köysi oli kokonaan käytössä.

Merimatka sujui mukavassa sivutuulessa ja juuri saapuessamme St. Pierren ankkurilahdelle alkoi sataa. Pidettyämme vähän aikaa sadetta Seilissä sade hellitti ja päätimme lähteä jollalla maihin tutustumaan kaupungin mielenkiintoiseen historiaan. Onneksi oli iltapäivä ja valoisaa aikaa vielä jäljellä.


Seili ankkurissa aivan St. Pierren kaupungin rannassa. Kuva on otettu iltahämärässä eräältä pieneltä sivukujalta.

Kaupunki oli kovin hiljainen sunnuntai-iltapäivällä. Täällä osattiin pyhittää vapaapäivä. Ainoa vähän vilkkaampi paikka oli museon seutu, jossa lahdelle ankkuroituneen risteilyaluksen matkustajia parveili. Sama kohde oli meilläkin ja mukavaa, kun sade oli lakannut.



St. Pierrellä on loistokas historia, kunnes läheinen tulivuori Pelée purkautui vuonna 1902 tuhoten koko kaupungin. Vain kaksi jäi henkiin, toinen heistä vankityrmässä virunut Cyparis, joka sai pahoja palovammoja. Aivan museon läheisyydessä on purkauksen alta säilyneet rauniot sekä Cypariksen tyrmä että teatteri. Myöhemmin amerikkalainen sirkus löysi Cypariksen ja hänen palovammojaan esiteltiin kansalle sirkushuveina, vähän niin kuin siamilaiskaksosia Chania ja Engiä suurin piirtein samoihin aikoihin. Onneksi kansan maku on muuttunut ja sirkushuvit sen myötä.


Vankilan rauniot.


Ari kyykistelee tyrmän ovella, josta murhamies Cyparis selvisi hengissä metrin paksuisten seinämuurien ansiosta.

Ennen tuolivuoren purkausta St. Pierre oli 30.000 asukkaan kaupunki lempinimeltään Karibian Pariisi. Samat elementit löytyivät täältä kuin oikeasta Pariisistakin. St. Pierre oli sekä kaupallinen, kulttuurinen että sosiaalinen keskus Martiniquella. St. Pierre oli vilkas satamakaupunki, jonka edustalle ankkuroituneet laivat tuhoutuivat purkauksessa. Ranskan Bordeaux’n teatterin kopio vähän pienempänä kukoisti St. Pierressä, sitä kutsuttiin pikku-Punahilkaksi. Teatterissa esitettiin kappaleita vaudevillesta vakavampaan ja katsomossa oli 800 istumapaikkaa. Rauniot on edelleen nähtävissä ja paikalla voi kuvitella, miten hieno rakennus siinä joskus on sijainnut.


Ari miettii syntyjä syviä tuhoutuneen teatterin portailla.


Anne ja teatterin tuhosta pelastunut kaunotar.

Nykyään kaupungissa on noin 5000 asukasta ja entisajan kukoistus ei koskaan palannut katastrofin jälkeen.



Monessa St. Pierren nykytalossa on joku osa vanhaa purkauksen alta säilynyttä kivijalkaa tai -seinää. Kaupungissa on persoonallisen näköisiä taloja. Näin Ranskassa, kun oltiin, EU on varmasti rahoittanut aika paljon St. Pierreä ja Martiniqueta. Tuskin kuitenkaan martiniquelaisten autoja, mutta huomasimme saarella olevan paljon uusia autoja. Selvä poikkeus muihin käymiimme saariin. Sunnuntaina kaikki oli kiinni, joten meille jäi rauhallinen kuva St. Pierrestä kävellessämme ennen niin kukoistavaa Victor Hugo katua pitkin.



Tulivuori Pelée antoi varoituksia noin viikon ajan ennen isoa purkausta, mutta kaupungin kuvernöörillä ei ollut taitoja eikä oikein halujakaan juuri ennen vaaleja ruveta suureen evakuointioperaatioon ja hän vain toivoi ongelman ratkeavan itsestään. Niinhän siinä sitten tosiaan kävi. Tänä päivänä ei uskoisi, että St. Pierrelle päin laskeutuva Peléen rinne oli purkauksen aikana hehkunut punaisena laavasta. Tänä päivänä samaa rinnettä viljellään ahkerasti ja rinne on kauniin vihreä. Tummat pilvet vain roikkuivat huipun yllä hyvin pahaenteisen näköisinä ollessamme kaupungissa.



Ilta pimeni ja oli aika palata jollalla Seiliin, jonka matka jatkuisi seuraavalle saaarelle varhain aamulla.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Ohhoh, rankkaa jälkeä on tulivuorenpurkaus näyttänyt täälläkin jättävän. Toivottavasti mannerlaattojen jännitteet olisi nyt hetkeksi aikaa helpottaneet.

Täällä pakkaset ja lumisateet jatkuu eikä loppua näy. Päivä onneksi pitenee koko ajan !

-Anu

Seppo kirjoitti...

On kiva lueskella tarinoitanne ja kuvitella teidän kokemuksianne, kun ulkona on 40-50 cm lunta ja 25 astetta pakkasta.
Siuotuisia purjehduskelejä toivottaen Seppo