sunnuntai 31. tammikuuta 2010

GUADELOUPE 21.-22.1.2010

Aamuvarhaisella nostimme ankkurin Dominican Prince Rupert Baylla jatkaaksemme matkaa kohti Guadeloupea.



Jokaiseen legiin kuuluu kalastus olennaisena osana. Muutama tunti lähtömme jälkeen vavan kelasta kuului ensin kaksi lyhyttä raksahdusta ja sen jälkeen alkoi siimaa juosta loputtomasti ja kela huutaa. Kippari tiukkasi jarrua, mutta siima vain juoksi ja kela kuumentui, mitään kalanloikkaa emme nähneet. Lopulta siima loppui ja katkesi. Aikamoinen peto oli tarttunut vieheeseen, mutta ihan arvailuksi jäi, oliko se monisatakiloinen marliini vai jokin muu. Nyt sitten Karibian vesiä ui kala, jolla on 30 sentin viehe + melkein kilometri siimaa suupielessään. Tällainen saaliin menetys harmittaa, mutta se kuuluu kalastukseen ja kalastusinto vaan lisääntyy ja päätös ison kalan saamisesta vahvistuu.

Puolenpäivän aikaan tuulta ei ollut nimeksikään 1,2 m/s. Moottori auttoi kulkuamme ja hyvissä ajoin iltapäivällä saavuimme Deshaiesiin, Guadeloupeen, taas kerran Ranskan valtioon ja EU-alueelle. Käytössä ovat eurot ja autot ovat Ranskan rekisterissä. Ankkurointi sujui suhteellisen täydelle lahdelle mutkattomasti.



Kävimme päivänvalossa tutustumassa Deshaiesiin ja löysimme Spar-kaupan, jossa oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja. Ranskaan on saavuttu ja sen huomaa elintarviketarjonnasta.



Olimme varmoja, että täällä saisimme mitä herkullisinta ruokaa syödäksemme ja illalla suuntasimme jollalla takaisin kylälle. Ihmettelimme vallitsevaa pimeyttä, kun ei tahtonut nähdä mitään. Vasta löydettyämme yhden valaistun ravintolan, joka myöhemmin osoittautui ainoaksi, tajusimme, että koko kylästä oli mennyt sähköt. Tämän ravintolan onni oli generaattori, joka sai kaiken toimimaan ja tietysti salin täyteen asiakkaita, kun muuta tarjontaa ei ollut. Le Mouillage-ravintola osoittautui kuitenkin aivan ala-arvoiseksi sekä palvelultaan että ruualtaan, kippari joutui mm. palauttamaan pihvinsä takaisin keittiöön, mikä on tuiki harvinaista. Mikä pettymys!



Seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja etsimme maahantuloviranomaisten toimiston. Siellä oli kuitenkin lappu ovessa, missä kerrottiin, että maahantulomuodollisuudet on siirretty Le Pelican -nimiseen matkamuistomyymälään. Siellä täytetään tietokoneelle itsepalveluperiaatteella maahantulotiedot, sen jälkeen printataan ja saadaan leimat. Jossain virallisuutta pursuavassa valtiossa pidettäisiin häväistyksenä, että asiapaperit ja passit leimataan pelikaanileimalla. Guadeloupessa kuitenkin tämä virallinen osuus oli uskottu puodille, jonka nimi ja logo on pelikaani, niinpä leimat olivat sen mukaiset.



Kiertelimme vuokra-autolla perhosenmuotoista saarta ja kävimme Pointe á Pitren marina-alueella tekemässä kalastus- ja venetarvikehankintoja. Pointe á Pitre on historiallisen oloinen kaupunki. Sillä hetkellä kaupungissa oli kovin sateista, joten tarkkailumme tapahtui enimmäkseen auton lasien läpi.



Saarella viljellään paljon banaaneja ja sokeriruokoa, tietenkin. Saaren oma rommi on kovin arvossaan manner-Ranskassa. Tiet olivat tasaisia ja muutenkin liikenne sujui kuin Euroopassa. Goudeloupen luonto on rehevä ja sademetsämäinen. Täälläkin olisi erilaisia vaellusmahdollisuuksia tarjolla. Saaren alueella on mm. Cousteaun nimeä kantava luonnonpuisto.



Goudeloupen tavaramerkki oli puna-kelta-oranssi-ruutukangas. Sitä oli pöytäliinoissa, nukenvaatteissa, esiliinoissa. Olihan Annen ostettava ovimagneettikin, jossa sama ruutukuvio komeilee. Deshaies oli idyllinen pikkukalastajakylä, jonne ranskalaiset näyttävät mielellään tulevan lomailemaan. Mikä on lomaillessa Karibialla ja pystyä toimittamaan kaikki asiat omalla äidinkielellä. Olemme useamman kerran päästäneet mielikuvituksemme valloilleen miettimällä, miltä näyttäisi suomalainen Karibian saari.



Pimeys saapuu täällä Karibialla niin kovin aikaisin, että nukkumatin unihiekka alkaa vaivata silmissä jo iltakahdeksalta. Ellei mitään kummempaa iltapuuhaa ole, kannattaa unelle antaa valta ja käydä sovinnolla nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi taas uuden saaren vuoro.

Ei kommentteja: