perjantai 1. lokakuuta 2010

YUKON, WATSON LAKE – B.C., FORT ST. JOHN 13.9.2010


Aamu-usva roikkui hyvin alhaalla joillakin kohdin Highwayta 97 lähdettyämme Watson Lakesta. Yukonin ja British Columbian raja tekee tällä tiellä mutkia, sillä useamman kerran olimme välillä B.C.:ssä ja kohta taas Yukonissa, ennen kuin lopullisesti siirryimme B.C.:n puolelle. Usva hälveni pikku hiljaa auringon paistaessa. Näimme kaukaa jotain eläimiä vasemmalla puolella tietä. Emme heti osanneet määrittää lajia, mutta kohdalle tultuamme tunnistimme ne hevosiksi – villihevosiksi. Hanna Ekolan sanoin: 'Vieläkö on villihevosia…' Ihan pakko oli ottaa muutama kuva muistoksi.


Ajoimme eteenpäin ja iso valotaulu ilmoitti tien laidassa biisoneita olevan seuraavan 90 kilometrin matkalla. Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen biisoni ruokaili ihan tien vieressä. Sen jälkeen niitä oli useita ja lopulta monta laumaa. Syksyn värit olivat ehtineet jo tänne British Columbiaankin. Maisemat hivelivät silmää ja olivat koko ajan kuin parhaista matkailumainoksista. 1115 kilometriä pitkä Liard-joki osin Highwayta 97 myötäilevä antoi oman säväyksensä maisemaan.

Alaska Highwayn mailipylvään 496 kohdalla on keidas, josta helposti ajaa ohi. Sitä ei mainosteta mitenkään erikoisesti tien varrella eikä ohi ajettuaan tietenkään tiedä, mistä on jäänyt paitsi. Yleensä täälläpäin maailmaa mitättömintäkin asiaa mainostetaan suurin tekstitauluin, mutta tätä ei. Onneksi meillä oli etukäteistietoa siitä ja olimme suunnitelleet käyvämme siellä. Liard Hot Springs eli kuumat lähteet oli koettava. Puista käytävää pitkin kävellessämme tuli eittämättä mieleen Yellowstonen kuumien lähteiden maisemat, kuivempi metsä näytti syksyiseltä. 


Saavuimme höyryävälle keitaalle, jonka vesi oli kirkastakin kirkkaampaa ja turkoosinväristä. Jostain maanuumenista lirisi koko ajan lisää kuumaa vettä. 


Vaihdoimme 'uimakopeissa' uikkarit päälle. Yleensä kastautuminen kylmään veteen ottaa aikaa, mutta nyt tuntui vähän samalta, vaikka vesi oli lämmintä tai paremminkin kuumaa. Sen jälkeen, kun sinne oli pulahtanut, se tuntui taivaalliselta. Sieltä, mistä vettä pulppusi lisää, vesi oli todella kuumaa, varsinkin pinnassa. Annoimme kuumalle vedelle ja sen kaikille mineraaleille mahdollisuuden hoitaa kehoamme. Lilluimme ja uiskentelimme kaikessa rauhassa samalla ihaillen lähdettä ympäröivää syksyistä metsää. 


Tämä paikkahan olisi suorastaan tarumainen talvella, kun lumi on maassa. Veden lämpötila vaihtelee +42 ja +52C-asteen välillä. Alaska Highwayta rakentaneet sotilaat löysivät tämän paikan vuonna 1942 ja osasivat varmasti nauttia siitä raskaiden työpäivien jälkeen. Se oli heille kuin paratiisi. 


Kuumia lähteitä ympäröivä luonto on erikoislaatuista ja lähteiden mineraalit houkuttelevat mm. hirviä. Ympäröivässä luonnonpuistossa eläimistö on moninaista ja karhuista varoiteltiin taas ihan erikseen. Vedestä noustuamme olo tuntui ihmeelliseltä. Kävelimme raikkaassa syyssäässä vilvoittelemassa kuin saunan jälkeen. Pukeuduttuamme tuli niin rento olo, että olisi voinut ottaa nokoset. Lähteen rentouttava vaikutus kesti paljon pidempään kuin saunan jälkeen. Kaikkea se luonto tarjoaa. Toisaalta meillä ei ole tapana 'asua' saunassa, se on sitä paitsi vaarallistakin.

Kaikesta raukeudesta huolimatta Ari hyppäsi rattiin, ei sitä nyt kesken matkan ruveta päivänokosille. Tiellä näkyi taas muutakin elämää kuin liikennettä. Karibut vaeltelivat molemmin puolin tietä ja tien yli hyvin samaan tapaan kuin sukulaisensa porot Lapissa. Karibu on selvästi isokokoisempi ja väriltään tummempi kuin poro. Ja taas räpsimme kuvia.


Ohi vilahtelevat maisemat, jos mahdollista, kaunistuivat kaunistumistaan. Kaukana siinsivät lumihuippuiset vuoret syksyn värittämien puiden reunustaessa niitä ja aivan tien vieressä on peilityyni jadenvärinen järvi, Muncho Lake. Pysähdyimme sen rantaan tekemään lounasta ja nauttimaan näkemästämme. Tällaisessa maisemassa mieli liikuttuu ja herkistyy ajatellessaan, että ihan itse tässä seisoo mitä hulppeimmassa maisemassa ja mykistävässä luonnonkauneudessa. 


Samalle rannalle oli lounaamme aikana tullut ammattikuvaaja, joka oli kierrellyt 6 viikkoa kuvaamassa British Columbiaa. Sitä ennen hän oli vastannut kymmenen vuoden ajan Yukonin matkailukuvista. Tätä emme tienneet vielä silloin, kun pyysimme häntä ikuistamaan meidät Muncho Laken rannalla. Kuvissa varmaan näkyy ammattilaisen ote.


Valkohuippuiset vuoret näyttivät kuin niille olisi siroteltu tomusokeria. Tie oli kapea ja mutkitteleva, sillä kulki aika paljon raskastakin liikennettä. Yhden mutkan takana hiekkarinteessä kiipeilivät jonkun sorttiset vuohet – kamerat käyntiin ja kuvaukset.


Tiellä saa olla tarkkana, ettei aiheuta vaaratilanteita ihaillessaan luontokappaleita. Vuorten rinteistä näkyy, miten vesi on tehnyt uomiaan ja maan tasalle saavuttuaan vaatii valtavia uomia virratakseen silloin, kun lumet sulavat. Maantiessä oli monta kohtaa, mistä tällainen virtaava vesi oli yksinkertaisesti 'huuhtonut' tien mukanaan, minkä seurauksena uusia rakenteita ja ratkaisuja tiehen oli jouduttu tekemään.

Iltapäiväauringossa syksyisessä maisemassa seisoi taas joku eläin. Lähestyessämme sitä tunnistimme sen joksikin saksanhirven tai peuran sukulaiseksi. Niitä on niin paljon, vähän eri näköisiä, ettemme tiedä kuin muutaman niistä. Nämä olivat sellaisia kuin olisivat istahtaneet valkoiseen maalipyttyyn. Olisivatkohan englanniksi mull deer?


Tämänpäiväistä tieosuutta ei turhaan kutsuta Pohjois-Amerikan Serengetiksi. Siellä ei voi kuulemma kulkea törmäämättä johonkin villieläimeen. Kohdallamme päivä oli varsinainen villieläinsafari kuumine keitaineen.

Maaston ollessa vuoristoista tiekin oli tietysti yhtä nousua ja laskua. Ylämäissä jotkut kollegat joutuvat hengähtämään nostamalla konepellin ja odottamalla, että vedenlämmöt laskevat. Polttoainettakin tietysti palaa enemmän kuin tasaisella maalla. 


Illalla saavuimme Fort St. Johniin leirintäalueelle, jonka vakioasiakkaita näyttivät olevan erilaiset työmiehet pickupeineen ja mönkkäreineen. Wifikin toimi siihen asti, kun olimme melkein ainoat käyttäjät niin kuin niin monella muullakin camping-alueella. Monessa paikassa on menty wifin kanssa sieltä, missä aita on matalin. Voidaan sanoa/mainostaa, että wifi on olemassa, vaikkei se toimikaan kuin rajallisesti. Camping-alue mainosti itseään uusilla omistajilla. Heillä on vielä paljon opittavaa mm. WC-ja suihkutilojen siisteydestä ja sen sellaisesta.

Ei kommentteja: