Jos oli Washingtonin länsiranta toinen toistaan seuraavia kansallispuistoja, niin Oregonin länsirannikko se vasta onkin tikattu täyteen erilaisia ulkoilualueita ja puistoja. Parhaiten sen huomaa karttaa katsoessaan. Yleensä kansallispuistot on perustettu mitä kauneimpaan luontoon. Metsissä on joskus tehnyt hurrikaanikin tuhojaan, jäljet näkyivät vielä. Ilmat alkoivat selvästi parantua ja pysähdyimme tämän tästä ihailemaan maisemia tai katsomaan jotain kiinnostavaa nähdessämme.
Yksi havainto koko Highway 101:tä tähän asti ajaessamme on ollut, että Tyynen meren lohelle jää onnettoman pieni mahdollisuus päästä joelle kutemaan. Kalastajia on jokien suilla ihan ruuhkaksi asti. Toisaalta lohihan kuolee kudun jälkeen kuitenkin, nyt sitä kohtaa vähän ennenaikaisempi kuolema. Sitä vaan ihmettelimme, miksi lohta niin innokkaasti kalastetaan juuri tähän aikaan, kun kutulohen liha on oikeastaan ihan mautonta mömmöä. Kait se on vesillä enemmän mielessä kalojen kuninkaan kalastus kuin sen syöminen.
Hienot maisemat ja mielenkiintoisen näköiset pikkukylät seurasivat toisiaan ajaessamme Lincoln Cityyn, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Ajoimme aivan Tyynen meren rannalle, jossa sijaitsee intiaanivetoinen Chinook Winds Casino ja hotellialue. Kävimme tietysti katsomassa kasinoa sisältä ja huomasimme siellä erittäin edullisen buffet-lounaan. Söimme oikein rauhassa ja maistelimme kaikkia ihania makuja, mitä kokit olivat taikoneet jälkiruokia myöten tietysti. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Illalla oli Omaha-turnaus, johon Ari osallistui.
Anne kävi sillä aikaa kampaajalla läheisessä kauppakeskuksessa. Nuorella kampaajalla oli heti aikaa ottaa hiukset käsittelyyn ja kaikki näytti ihan hyvältä raitojen jälkeen. Kampaaja kyllä keskusteli hiusten leikkauksesta, paljonko leikataan ja miten, mutta Anne ei ehtinyt kissaa sanoa, kun tukka oli poikki toiselta puolelta. Pakkohan toinenkin puoli oli leikata yhtä lyhyeksi. Jotain paikatakseen Anne yritti ehdottaa, että kampaaja leikkaisi ohentaen jäljelle jääneitä hiuksia, että hiukset näyttäisivät vähän kevyemmiltä. Hän vähän näytti saksia muutamalle hiustukolle ja siinä kaikki. Hiukset jäivät suurin piirtein yhtä pitkiksi päälaelta kuin olivat kampaajalle mennessä. Kun kerran yhteisymmärrystä kampaajan kanssa ei syntynyt, Anne hyväksyi pettyneenä lopputuloksen ja maksoi pitkin hampain laskun. Paksuja ja vähän taipuisia hiuksia ei missään tapauksessa pitäisi leikata noin. Ilmeisesti kampaaja ei ollut tottunut tällaisten hiuksien leikkaamiseen. Itse ei voi ruveta nyrhimään hiuksia, nyt on löydettävä uusi ja taitavampi kampaaja. Onneksi hiukset kasvavat. Arin Omaha-turnaus oli hyvin pienimuotoinen ja kävi hyvästä harjoituksesta. Päätimme yöpyä kasinon parkkipaikalla monen muun asuntoautoilijan tavoin. Siellä toimi jopa wifi.
Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa. Jossain vaiheessa maisema muuttui hiekkadyynien sävyttämäksi. Dyynirannat nousivat korkeina mäkinä merestä
.
Kohta katselimme korkeilta kalliojyrkänteiltä runsaslukuisina äänteleviä merileijonia ja niiden sulavaa uiskentelua meressä samalla, kun nautimme lounasta. Nyt aloimme nähdä autoja surffilaudat katolla. Tyynen meren ranta tarjoaa monta paikkaa harrastaa surffausta.
USAssa podetaan ötökkäkammoa. Saavuttuamme Kalifornian puolelle meiltä tiedusteltiin kohteliaasti, mistä olemme tulossa ja minne menossa, kun autossa on Marylandin kilvet. Meille annettiin infolehtinen, missä kerrottiin perhosesta (Gypsy Moth), jonka toukat tuhoavat kokonaisia metsiä. Kyseinen perhonen on joutunut USAn luontoon puolivahingossa eikä sillä ole luonnollisia vihollisia niin kuin Euroopassa. Osavaltion viranomainen ensin kyseli meidän vihannesten ostopaikoista ja heittäytyi sen jälkeen auton alle tutkimaan mahdollisia perhosia tai niiden munia. Sieltä noustuaan hän kehotti meitä vielä kuorimaan maissintähkät ihan varmuuden vuoksi. Osavaltionkaan rajaa ei ihan noin vaan ylitetä.
Rajalta ei ollut pitkä matka Crescent Cityn KOA-alueelle, jonne jäimme yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti