Viileän sään siivittäminä jatkoimme matkaa pohjoiseen, ilma oli puolipilvinen. Tunnin kuluttua saavuimme Edmondsin lauttasatamaan. Meren yllä vallitsi niin sankka sumu, ettei vettä eikä muitakaan maisemia näkynyt. Ilma oli hyvin viileän kostea. Tämä oli ensimmäinen lauttamatka RV:llä, jonka propaanin pääventtiili piti sulkea ja sinetöidä ennen lauttaan ajamista. Lauttamatka kesti kolmisen varttia, hinnan perusteella olisi voinut odottaa pitempääkin matkaa.
Saavuttuamme Kingstonin rantaan alkoi ilma seljetä sen verran, että aloimme nähdä maisemia. Meren yllä roikkui sankka sumu edelleenkin. Ajoimme pitkin idyllisiä Washingtonin osavaltion luoteisosan teitä. Kaukaisuudessa siinsivät lumihuippuiset vuoret (Olympic Mountains). Tällä seudulla oli paljon viininviljelmiä ja lavendelitiloja. Tie oli kapeaa maantietä, joka leveni aina taajamissa useampikaistaiseksi. Missä näimme merta, siellä roikkui sankka sumu.
Iltapäivällä Port Angelesissa olimme ensimmäiset asiakkaat päivän toiselle lauttamatkallemme. Lautta veisi meidät uuteen maahan, Kanadaan. BC Ferries-niminen lauttayhtiö hoitaa autolauttaliikennettä Port Angelesista Victoriaan. Meillä oli runsaasti aikaa lautan lähtöön, joten kiertelimme Port Angelesin katuja ja kauppoja.
Aurinko lämmitti, mutta mereltä kävi viileä tuuli. Saimme ajan jotenkin kulumaan Port Angelesissa ennen kuin tuli aika ajaa lauttaan ja kytkeä propaanin pääkytkin pois päältä. Lautta oli 50 vuotta vanha, siisti ja hyvässä maalissa. Palveluista ei juurikaan voinut puhua. Lauttamatka Port Angelesista Kanadan Vancouver Islandille, Victoriaan kesti 1,5 tuntia. Merimatka oli hyinen eikä kannella oleilu juurikaan houkutellut. Maisemia ei edelleenkään pystynyt ihailemaan sumun tai paremminkin merisavun takia. Nyt viimeistään uskoimme kesän olevan takana ja viileän syksyn saapuneen.
Ensimmäiset merkit uudesta maasta olivat lautan seinällä komeileva Kanadan kuningattaren, Elisabeth II:n, valokuva. Sitä helposti unohtaa, että Kanada kuuluu Brittiläiseen Kansainyhteisöön. Se, missä kuninkaallisetkin käyvät yksinään, ei enää ollut nimeltään restroom, vaan washroom.
Autolautan saapuessa alkuillasta kapeaa väylää Victorian sisäsatamaan kaupungin keskustaan vastaamme ei tullutkaan toisia laivoja tai huviveneitä, vaan lentokone. Victoria on eräs maailman vilkkaimmista vesitasoliikenteen keskuksista ja lentokoneita on laituriparkissa samaan tapaan kuin huviveneitä.
On hienoa saapua laivalla aivan kaupungin keskustaan, vähän niin kuin Helsingissä. Victorian kaupunki on pannut parastaan näyttääkseen vierailijoille, ettei ainakaan kukkaistutuksissa pihistellä. Taisimme saapua Victorian kauneimpaan ja vanhimpaan osaan.
Maahantulomuodollisuudet sujuivat mutkattomasti muutamalla virkailijan kysymyksellä. Satama-aluetta katsoessa oli hyvin ymmärrettävää, ettei siinä voida pitkiä kuulusteluja pitää. Alue on ahdas ja toisaalta lautalla hyvin tiukka aikataulu, autot täytyy saada nopeasti ulos. Pidimme huolta, että saimme Kanadan maahantuloleimat passeihimme, jotta aikanaan USAaan palatessamme meille alkaa uusi ajanlasku maassaololle. Yhtäjaksoinen 90 päivän oleskelu USAssa vaatii viisumin.
Victorian rannasta käänsimme RV:n nokan kohti osoitetta, jota on kirjoitettu kortteihin ja kirjeisiin, mutta ei koskaan käyty. Saavuimme Annen tädin Soilin luokse ja pysäköimme auton hänen talonsa eteen korkealle mäelle. Ilta kuluikin sitten erilaisten kuulumisten vaihtamiseen olihan edellisestä tapaamisesta vierähtänyt jo kymmenen vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti