torstai 5. elokuuta 2010

USA, ETELÄ-DAKOTA, BLACK HILLS 29.7.2010


MOUNT RUSHMORE
 

Neljän USAn presidentin vuoren graniittiin hakatut kasvot jättimäisessä koossa ovat monelle tuttu nähtävyys ainakin matkailumainoksista. He ovat vasemmalta oikealle George Washington (1732-1799), Thomas Jefferson (1743-1826), Theodore Roosevelt (1858-1919) ja Abraham Lincoln (1809-1865). National Memorialiksi kutsuttu teos on kuvanveistäjä Gutzon Borglumin käsialaa. Tanskalaissyntyinen, kuusissakymmenissä ollut taiteilija aloitti työt Mount Rushmorella vuonna 1927 ja ne loppuivat vuonna 1941 lokakuussa. Borglum kuoli maaliskuussa 1941 ja hänen poikansa Lincoln jatkoi työtä. Alun perin koko monumentin paikka oli toinen ja kuvattavat henkilötkin olivat toiset. Needles-vuorelle oli nimittäin tarkoitus kaivertaa intiaanipäälliköiden muotokuvat. Borglum oli kuitenkin innostunut politiikasta ja Needles osoittautui liian heikoksi tämän kokoiselle monumentille.


Hän löysi paremman paikan Mount Rushmorelta, josta räjäytettiin aikamoinen määrä haurasta pintakerrosta pois ja sitten alettiin 400 henkilön voimin kaivertaa presidenttien naamoja vuoren rinteeseen. Työtä tehtiin kiikkuvilla telineillä, sen ajan työvälineillä taltalla ja vasaralla. Taiteilija muutti George Washingtonin paikkaa kesken töiden. Lisäksi hänen suunnitelmissaan oli esittää hahmot vyötäröön saakka. Rahat kuitenkin loppuivat kesken.


Washingtonin (1732-1799) kasvot paljastettiin virallisesti 1930, Jeffersonin (1743-1826) vuonna 1936, Lincolnin (1809-1865) vuonna 1937 ja Rooseveltin (1858-1919) vuonna 1939. Nämä edustavat USAn ensimmäistä 150 vuotta ja Borglum oli tarkkaan harkinnut perusteet, miksi valitsi juuri nämä neljä presidenttiä. Veistetyt kasvot ovat 18 metriä korkeat. Pesulaitefirma Kärcher pesi presidenttien kasvot ensimmäisen kerran vuonna 2005 – aikamoinen mainostemppu!


Borglum teki tietysti pienoismallin monumentista, jonka mukaan kaiverrustyötä alettiin tehdä. Tässä mielessä Borglum on uranuurtaja ja Grazy Horse-monumentin suunnittelija Ziolkowski sai arvokasta kokemusta ja oppia hänen leivissään ennen kuin aloitti oman projektinsa. Pienoismalliin ja ateljeehen voi tutustua Mt. Rushmoren alueella ja kierrellä erilaisia polkuja pitkin katsomassa lopullista monumenttia eri suunnilta.


Alueella on luonnollisesti museo ja matkamuistomyymälä. Opastetun kierroksen voi varata halutessaan.
Mount Rushmore hallitsee maisemaa ja näkyy sekä läheiselle tielle että läheiseen Keystonen kaupunkiin, jonka asukasmäärä moninkertaistuu sesonkina matkailijoista. Lisäksi George Washingtonin profiilia pystyy ihailemaan yhdeltä tienvarren parkkipaikalta.


KOA-alueelta oli illalla maksullinen bussikuljetus monumentille. Tapahtuman mainoksessa annettiin ymmärtää, että monumentti valaistaan ja me erehdyimme odottamaan valoshowta musiikin kera. Tilaisuus alkoi filmillä, jossa jokainen neljästä presidentistä esiteltiin, samoin monumentin valmistumisen eri vaiheet. Filmin jälkeen partiolaiset nostivat USAn lipun salkoon, koko yleisö lausui yhteen ääneen päät paljastettuina, käsi sydämellä uskollisuusvalan isänmaalle ja alueen opas (ranger) piti hyvin isänmaalliselta kalskahtavan puheen. Sitten oli USAn kansallislaulun vuoro ja opas pyysi kaikkia sotilasuran tehneitä tulemaan lavalle. Heitä olikin aikamoinen määrä, sillä aktiivipalveluksessa lienee noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Lippu laskettiin ja taiteltiin kolmioksi, joka siirtyi sotilashenkilöiden kädestä käteen. Sillä aikaa valonheittimet syttyivät ja valaisivat valkoista valoa monumenttiin. Siinä oli koko valaistus - aikamoinen pettymys. Suomalaisesta tilaisuus alkoi jossain vaiheessa tuntua liian paatokselliselta, mutta maassa maan tavalla ja kaikkihan olivat tulleet paikalle vapaaehtoisesti.

 

Pikkuhiljaa meille alkaa valjeta taustat hämmentäviin tilanteisiin Arin lippiksessä lukevan tekstin takia. Hän osti lippiksen Tampasta ja tekstissä lukee: 'Retired Navy' (Eläkkeellä laivastosta). Lippis istui hyvin päähän ja oikein väljästi tulkittuna teksti kuvaa Arin tilannetta. Aloimme saada erikoishuomiota hotelleissa, autovuokraamossa ja mitä erikoisemmissa paikoissa ihmiset tulivat jopa kädestä pitäen kiittämään palveluksistamme, myös Annea. Hämmennyimme ja häkellyimme tilanteista – aina päätimme, että lippis pitää vaihtaa, mutta joka päivä Ari tulee laittaneeksi sen päähän.

1 kommentti:

Senaattori kirjoitti...

Toi on kyl siisti paikka. Siellä toivoisin kans joskus pääseväni käymään...
Mä olen muuten sitä mieltä, että pidät sen lakin päässä kokoajan :) :) Hyvää matkan jatkoa sinne!!!