USA, ETELÄ-DAKOTA, SIOUX FALLS 26.7.2010

Auto on ollut sen verran ahkerassa matkailukäytössä, että oli huollon aika. Ensimmäisessä Ford-liikkeessä ei ollut aikaa tälle päivälle, joten sieltä meidät ohjattiin toiseen liikkeeseen lähempänä Sioux Fallsin keskustaa.

   
Hyvin ystävällinen ja asiallinen töiden vastaanottaja lupasi auton iltaviiteen mennessä. Samalla hän lupasi järjestää meille kyydin keskustaan. Kohta kuljettaja tulikin hakemaan meitä ja ajaessamme Sioux Fallsin kaupungissa hän auliisti esitteli meille paikkoja, mihin kannattaa tutustua. Ensin halusimme kuitenkin nähdä kaupungin ylpeyden, putoukset, mistä paikan nimikin juontuu. Kuljettaja kyseli meiltä, olemmeko ihan varmoja, että haluamme kävellä putouksilta keskustaan ja sanoi, että tulee kyllä hakemaan meidät milloin vain, kunhan soitamme. Aivan erinomaista palvelua ja ihan ilmaiseksi.

KOA-alueelta lähtiessämme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta synkät, sadetta enteilevät pilvet roikkuivat kaupungin keskustan yllä. Kiertelimme katselemassa putouksia joka suunnalta ja kamerat räpsyivät. Eihän nämä putoukset tietenkään vedä vertoja Niagaralle, mutta erikoislaatuisuutensa näissäkin oli. 

Veden uoma on punertavaa kvartsiittikiveä, jonka kerrotaan olevan graniittiakin kovempaa eikä siis kovinkaan herkkää eroosiolle. Niinpä kiveä on hakattu ahkerasti ensin kaupungin rakennusmateriaaliksi, myöhemmin katukiviksi ja rakennusten pintamateriaaleiksi.

Ford-liikkeen kuljettaja mainitsi meille entisen oikeustalon museosta, jonne suunnistimme aikamme putousaluetta kierreltyämme. Museon eri huoneissa oli toisistaan aivan erilaiset teemat. Yläkerros oli omistettu koiralle ja sen historialle. Seuraavassa alemmassa kerroksessa oli Sioux Fallsin drive in baari–museo. Täällä Amerikassa drive in –ruokailukulttuurilla on ikää jo yli puoli vuosisataa. 'Onnen päivät' –tvsarjassa näimme, miten tarjoilijat toivat annokset rullaluistellen autoille. Yksi huone oli tosiaan sisustettu tämän teeman mukaan.

  
Viereisessä huoneessa esiteltiin kuumailmapalloja ja niiden tekniikkaa, olipa siellä aiheeseen liittyvä tietokonepelikin. Intiaanien historialle ja heidän käsitöilleen oli omistettu yksi sali. 

Pari todistajanaitiota oli jäljellä talon alkuperäisestä kalustuksesta. Erittäin valaiseva esitys oli tehty siitä, miten biisonin osia on osattu hyödyntää pienistä luunsiruista vatsalaukkuun ja turkisnahkaan. Alusvaatteiden historialle oli omistettu yksi huone. Siellä oli luettavissa erilaista nippelitietoa aiheesta.

Vasta vuonna 2006 ensimmäistä kertaa värillisten maailmanlaajuinen myynti ylitti valkoisten.

Sitten meidän mielestämme ehkä mielenkiintoisin tila oli omistettu maissille. Olemmehan katselleet monta päivää silmänkantamattomia maissipeltoja. Huoneeseen asennetun maissipuimurin ohjaamossa pyöri video maissinkorjuusta. Lisäksi näyttelyssä kerrottiin, mihin kaikkeen voidaan maissia käyttää mm. bensan lisäaineeksi, lääkepillerin pinta-aineeksi, kertakäyttöastioiksi, polyuretaanin korvaamiseksi, paristojen ainesosiksi.

Arin ollessa puimurin puikoissa video kertoi totuuksia maissista.

Erilaisia maissin säilytystapoja

Tämä oli hauska museokäynti, koska kaikki näyttelyt oli koottu hyvin paikallisista aiheista. Tällä välin sää oli muuttunut aurinkoisen helteiseksi ja jatkoimme kohti kaupungin keskustaa.

Ihmettelimme kaupungin autiutta. Ihmisiä ei juurikaan ollut liikenteessä, vaikka siellä pitäisi olla vajaat 200.000 asukasta. Sioux Fallsin keskusta on ilmeisesti enemmänkin toimistorakennuksia. Ihmiset asuvat pientaloissa keskustan ulkopuolella ja ehkä asioivat muualla kuin keskustassa. Kävimme muutamassa enemmänkin turisteille suunnatussa liikkeessä, joista parhaiten jäi mieleen intiaaniaiheinen galleria. Siellä oli kerrassaan upeita käsitöitä ja intiaanikulttuuriin liittyviä esineitä. Olipa kaupungissa aito Skandinavia-kauppakin. Vaikkei Suomi Skandinaviaan kuulukaan, oli valikoimiin otettu Iittalan viinilaseja ja Oiva Toikan lasilintuja, muuten tavarat olivat kovin ruotsalais-norjalais-tanskalaisia. Kaupungissa oli siellä täällä kivoja patsaita, joita kansa sai äänestää. Eniten ääniä saanut hankitaan kaupungin omistukseen. Näin on tehty kuulemma jo monta vuotta.

 

Lappuliisan tehokasta toimintaa; näimme hänet samoilla kulmilla kahdesti vartin aikana.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun huollosta soitettiin auton olevan valmis. Autoliike järjesti meille noudon keskustasta. RV odotti parkissa pihalla ja aamuinen kuljettajamme kiiruhti peräämme tuomaan printtaamaansa tietoa myöhempiä kohteitamme varten, kovin ystävällistä ja huomaavaista. Starttasimme auton ja lähdimme ajamaan jo tuttua Interstate 90 –valtatietä länteen, maissipellot jatkuivat, pientä vaihtelua toi laitumilla käyskentelevät lihakarjalaumat. Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme Mitchell-nimiseen kaupunkiin jälleen KOA-alueelle yöpymään.