lauantai 28. elokuuta 2010

KANADA, B.C., VANCOUVER ISLAND 11.- 23.8.2010



VICTORIA

Olimme saapuneet Vancouver Islandille Brittiläiseen Kolumbiaan (B.C.) ja halusimme nähdä kaunista Victoriaa tarkemmin. Päätimme aamupalan jälkeen kävellä keskustaan, koska matkaa ei ollut kuin ehkä kuusi kilometriä ja samalla näimme ympäristöä paremmin. Kiertelimme kaupungin keskustaa muiden turistien tapaan. 

Kiinnostavaa oli nähdä vesitasokoneiden lähtevän laiturista nousukiitoon. Kapeassa sisäsatamassa on paljon liikennettä, mutta ilmeisesti jokainen huomioi toistaan eikä pahempia törmäyksiä tapahdu. 


Merenläheiseen elämäntyyliin kuuluvat kelluvat asunnot, jotka ovat omanlainen nähtävyytensä. Kävelypolku kiertää pitkin sisäsataman rantaa ja on hyvin suosittu.


Victorian kaupungissa asuu vajaat 100.000 henkilöä ja metropolialueella reilut 300.000. Victoria on B.C.:n pääkaupunki ja suosittu turistikohde. Sieltä on yhtä pitkä matka Vancouveriin ja Seattleen. Asukasmäärä taitaa tuplaantua turisteista ainakin kesäisin ja ulkosatamaan saapuu jopa useita risteilyaluksia päivittäin. Kaupungilla on brittiläinen menneisyys ja monet rakennukset edustavat sitä. Monet hotellit mm. Empress Hotel sijaitsevat Victorian kauneimmassa osassa.


Sisäsataman rannoilla myydään kaikenlaista; yksi laiturialue on varattu alkuperäiskansoille ja heidän tuotteilleen, jossain kerää katutaiteilija kansan huomion.

Edellisen päivän viileästä koleudesta ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi koko päivän helteisesti, kesä ei vielä onneksi ollutkaan ohi. Kiertelimme koko päivän ihastellen kaupungin merenläheisyyttä ja kukkaistutuksia, välillä istahdimme katselemaan elämänmenoa. Victorian lempinimi on City of Gardens (Puutarhojen kaupunki) ja istutuksista päätellen kaupungissa pyritään olemaan lempinimen veroisia. Täällä näyttivät ketsit olevan suosittuja purjeveneitä. 


Palasimme Victoriaan vielä uudelleen kierreltyämme Vancouver Islandia reilun viikon. Meidän oli määrä tavata Annen serkut Disa ja Harri. Disan Anne on tavannut kymmenen vuotta sitten, mutta Harrin hän on nähnyt 4-vuotiaana pellavapäisenä pikkupoikana. Harri oli kutsunut meidät hänen ja Julien luokse syömään. 


Juttelimme mukavia ja nautimme erinomaisesta ruuasta, jota Harri, Disa ja Julie olivat valmistaneet. Myöhemmin seuraamme saapui vielä Adrian. Tunnelma oli koko ajan korkealla ja puheltavaa olisi riittänyt, mutta seuraavana päivänä oli muiden työpäivä ja 'älysimme' lähteä ajoissa pois.


PARKSVILLE

Ensimmäiseksi viikonlopuksi Vancouver Islandilla suunnistimme pohjoiseen päin. Kaiken kaikkiaan saarella ei ole kovin montaa tietä. Täällä oli liftareita tienposkessa pyrkimässä pohjoiseen. Ajoimme mieluummin rantaa myötäilevää 19A:ta, maisemareittiä. Illansuussa päätimme etsiä camping-alueen Parksvillesta. Saimme melkein viimeisen leiripaikan ja wifi-yhteyskin toimi hyvin. Ilma oli edelleen helteinen ja aurinkoinen. Leirintäalue sijaitsi aivan meren rannassa. Oli laskuveden aika ja vesi paennut kauas rannasta. Ihmiset pulikoivat matalassa vedessä ja mekin kokeilimme Tyynenmeren lämpimyyttä. Vesi tuntui niin lämpimältä, että kävimme vaihtamassa uikkarit päälle ja painuimme uimaan.

Parksville on tunnettu jokakesäisistä hiekkaveistoskilpailuistaan. Kilpailuraati oli jo tehnyt omat valintansa, mutta yleisö sai vielä pari päivää äänestää omaa suosikkiaan. Mekin kävimme pudottamassa äänestyslanttimme suosikeillemme.


SOINTULA

Ajoimme Parksvillesta pohjoiseen kohti Port McNeillia, jossa vallitsi lauantai-iltapäivänä suunnaton rauha. Tarkoituksemme oli mennä lautalla läheiseen Malcolm-saareen, jossa sijaitsee Sointula-niminen kylä. Saari sijaitsee Vancouver Islandin ja mantereen välissä. 


Olemme kuulleet ja lukeneet paljon Sointulasta (englanniksi Harmony) kauan sitten. Nyt meillä oli omin silmin mahdollisuus nähdä, millaisesta onnelasta oli kysymys. Tänne perustettiin 1900-luvun alussa suomalaisten ihanneyhteiskunta. Hankkeen vetäjä Matti Kurikka oli kuitenkin enemmän aatteen- kuin käytännönmiehiä ja hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa jo vuonna 1905. Sinne siihen mennessä muuttaneet suomalaiset jäivät kuitenkin paikoilleen ja tänäkin päivänä Sointulassa asuu ihmisiä, joilla on suomalainen sukunimi.


Saimme RV:lle mitä hienoimman paikan suomalaissyntyisten ihmisten pitämältä camping-alueelta. Se toimi 'valitettavasti' rehellisyyteen perustuvalla itsepalveluperiaatteella, ettemme tavanneet näitä ihmisiä. Saamamme paikka oli kuitenkin aivan upea, ihan merenrannassa. Tarkoituksemme oli lähteä iltakävelylle kylän keskustaan, mutta emme raaskinneet lähteä mihinkään niin upeasta paikasta. 


Nautiskelimme kauniista auringonpaisteesta ja kirkasvetisestä merestä. Ari kävi tunnustelemassa veden lämpötilaa ja totesi, että uimiset on uitu. Istuimme ja ihmettelimme luonnonkauneutta. Ymmärsimme oikein hyvin suomalaisia Nanaimon kaivostyöläisiä, jotka aikanaan tunsivat saapuneensa paratiisiin. Täällä he sitten olivat alkaneet elättää itseään metsätöillä ja kalastuksella. Molempia töitä taitaisi riittää vielä tänäkin päivänä.


Sointulan lauttalaiturin kohdalla Kaleva Streetilla on Kanadan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut osuuskauppa, joka on suomalaisten vuonna 1909 perustama. Aivan kaupan vieressä toivotetaan infotaulussa tulijat tervetulleiksi suomeksi ja englanniksi. Sointulassa on suomalaisten rakentama museo ja seurojentalo edelleenkin käytössä.


1960-luvulla Sointula sai uuden muuttoaallon, kun sen ajan hipit muuttivat Kanadasta ja USAsta ihannesaarelle asumaan. Koko Malcolm-saarella asuu nykyään noin 800 ihmistä.


TOFINO

Tie Tofinoon oli kapea, vuoristoinen ja mutkikas. Kauniita jylhiä, metsäisiä maisemia, välillä kirkasvetisiä, mutkittelevia jokia.


Matkalla pysähdyimme Cathedral Cove -puistoon, jonka vanhimmat puut ovat 800-vuotiaita. Sinne ei suositella käyntiä tuulisena päivänä puiden kaatumisuhan takia. Joidenkin puiden ympärysmitat olivat käsittämättömiä. Muuten metsä vaikutti ihan peikkometsältä. Tofinon matkalla aloimme kaiketi nähdä todellista Vancouver Islandia; valtavia erämaita, isoja puita, lumihuippuisia vuoria, kirkasvetisiä jokia ja erämaajärviä. Tiellä liikkujat ovat suurimmaksi osaksi lomailevia ulkoilmaihmisiä. 


Auto+asuntovaunu/asuntoauto, yleensä joko perässä kalavene tai katolla kanootteja, telineissä polkupyöriä tai muuta vastaavaa. Mökkeily näyttää olevan aika tuntematon käsite.

Vancouver Islandin länsirannalla sijaitsevaan Tofinoon saapuessamme Tyynen meren päällä roikkui taas sumupilvi ja mereltä tuulahti viileästi. Emme juurikaan nähneet maisemia merelle päin. Tofino on suosittu paikka surffailuun, valaiden bongaamiseen, myrskyjen seuraamiseen ja muutenkin suosittu turistipaikka. Parkeerattuja autoja oli niin paljon, ettemme meinanneet löytää omallemme paikkaa.


Tämäkin paikka on houkutellut hippejä 1960-luvulla ja tänä päivänä hyvin boheeminoloisia ympäristöihmisiä näytti asustelevan alueella ja toivottelevan toisilleen rauhaa. Meidän silmiin nimenomaan Tofinon keskusta vaikutti hyvin kaupalliselta ja turisteja täynnä olevalta, se tarkoitti samalla sitä, että lähiseudulla olevat camping-alueet olivat myös kaikki täynnä.

UGLUELET

Pieni kalastuskylä, jossa oli vapaa-ajan kalastajien sesonki meneillään ja kaikki majapaikat ja leiripaikat täynnä. Paikkaan ollaan rakentamassa paljon uutta, ilmeisesti loma-asutusta. Näimme upeankokoisia lohia, joita kärrättiin kottikärryillä tai kannettiin isoissa astioissa. Kalat olivat kalastusmatkoja järjestävistä veneistä.


Täällä Uglueletissa kävimme todella hyvin varustetussa ruokakaupassa. Valikoimat olivat aivan loistavat.

Yövyimme parkkipaikkaan verrattavalla, alkuperäiskansalaisten pitämällä upouudella asuntoautoalueella. Hinta oli kova palveluihin ja palvelutasoon verrattuna, mutta meillä ei ollut valinnanvaraa.


PACIFIC RIM

on kansallispuisto Tofinon ja Uglueletin välissä. Siellä sijaitsee Long Beach, oiva paikka Tyynenmeren ja eläimistön tarkkailuun. Harmi vaan, että päivä oli niin sumuinen, ettemme erottaneet rannalta koko merta. Teimme luontolenkin sademetsään, kun halusimme vertailun vuoksi nähdä vähän pohjoisemman sademetsän. Samoin teimme metsän halki kävelyretken Schooner Coveen, matalalle hiekkarannalle. Emme olisi halunneet palata samaa reittiä takaisin, vaan hypimme ajopuulta toiselle rannalla päästäksemme lähellä olevalle tielle. Emme kerinneet tasaiselle maalle, kun kahden intiaanimiehen voimin meille huudettiin alueen olevan yksityisaluetta ja läpikulun olevan kiellettyä. Ei auttanut muu kuin pomppia ajopuiden päällä takaisin rantaan ja kävelypolkua pitkin autolle. Ajopuita tuntuu olevan kaikki Vancouver Islandin merenrannat täynnä.


CHEMAINUS

on vanha sahakaupunki Vancouver Islandin itärannalla. Puunjalostusteollisuutta näytti edelleenkin olevan. Kaupungin vetonauloiksi on kuitenkin teetetty seinämaalauksia. Kansainväliset taiteilijat ovat maalanneet kaupunkiin ja sen elämään liittyneitä aiheita isoiksi seinämaalauksiksi. Niitä voi ihailla selvästi merkityllä kävelyreitillä.


Chemainuksessa on myös kesäisin teatterifestivaali, jonne ammattinäyttelijät muualta tulevat tekemään kesäkuukaudet kestävän produktion. Tänä kesänä esitettiin Guys and Dolls (Enkeleitä Broadwaylla) –musikaali. Huomasimme, että samaa musikaalia esitettiin Heinolan kesäteatterissa tänä kesänä aika tunnetuin voimin. Kävimme tietysti katsomassa Chemainuksen esityksen, joka oli todella ammattitaitoinen, vauhdikas ja hauska. Vuonna 1950 ensi-iltansa saanut musikaali on aikanaan ollut Broadwaylla suurmenestys ja voittanut Tony Awardin parhaana musikaalina. 


Chemainuksen vanhasta kaupungista jäi sellainen pikkunättivaikutelma. Uusi teatterirakennus näytti vähän hulppealta kaupungin kokoon verrattuna, mutta kävijöitä tuntui riittävän. Guys and Dollsiakin esitettiin kaksi kertaa päivässä useamman kerran viikossa.


BUCHART GARDENS

Rouva Jennie Buchartin ideasta on syntynyt jo yli sata vuotta vanha puutarha. Sisääntulotien varteen istutetut ja lehdiltään eriväristen puiden ensivaikutelma herätti odotuksia puutarhasta. Emme joutuneet pettymään. 


Heti ensisilmäyksestä olimme melkein varmoja, ettemme koskaan ole nähneet yhtä hyvin hoidettua puutarhaa ja kierroksen jälkeen olimme vakuuttuneita siitä. Monipäisen työntekijäjoukon kädenjälki näkyi. Puutarhassa on monta teemaa ja kukkivia kasveja runsaasti. Siellä järjestetään ulkoilmakonsertteja ja puutarha olisi varmasti kaunis nähtävyys myös iltavalaistuksessa.


PORT HARDY

Kiersimme Vancouver Islandilla melkein kaikki paikat ja näimme erikoisia melkein autioita pikkukyliä, kuten Woss, joka on joskus ollut kaivoskylä tai Port Hardy, jossa näytti asuvan vain alkuperäiskansaa. Sieltä päätimme mennä lautalla mantereelle Prince Rupertiin. Brittiläisessä Kolumbiassa on kärsitty tänä kesänä kovista metsäpaloista, jotka ovat tiettömissä erämaissa ja sammutusta voidaan tehdä vain ilmasta käsin. Savu on haitannut jopa tieliikennettä ja sen välttääksemme valitsimme sisärannikon reittiä kulkevan autolautan. Luimme esitteestä varausten olevan pakollisia, joten Ari varasi puhelimitse meille paikan. Hinnan kuultuamme ajattelimme, että on tapahtunut virhe esim. RV:n mitoissa, koska hinta tuntui niin huikealta. Lautta lähti aamulla 7.30 ja kestää 15 tuntia. Lauttasatamassa piti olla varauksesta huolimatta 2 tuntia aiemmin. Päätimme yöpyä lauttasataman parkkipaikalla. Myöhemmin illalla sinne tuli toisetkin yöpyjät. Kolme nuorta miestä pystytti yhteen parkkiruutuun teltan autonsa viereen. Tuntui aika ikävältä yöpymistavalta, kun oli kylmää ja sateista. Puolen yön jälkeen Ari kuitenkin huomasi teltan hävinneen, ehkä miehet olivat siirtyneet terminaalin kuiviin tiloihin. Itse nukuimme hyvin ja heräsimme kännykkäherätykseen.

Vancouver Island on todellinen toteemipaalujen saari - tässä yksi esimerkki
Vancouver Island on saanut nimensä Brittien kuninkaallisen laivaston upseerin George Vancouverin mukaan. Hän tutki Tyynenmeren luoteisosia 1790-luvulla. Saari on 460 km pitkä ja 80 km leveä ja siellä asuu n. 750.000 ihmistä. Vancouver Island sijaitsee Tyynenmeren mannerlaatan reunalla, joka on seismisesti erityisen herkkää aluetta. Asian huomaa saarella liikkuessa siten, että varoitustaulut muistuttavat hakeutumaan korkealle paikalle maan tärähdellessä ja tsunamivaara-alueilla on selvästi merkityt evakuointireitit. Luonto on uskomattoman kaunis. Puulajeja on paljon, samoin eläimistö on runsas. B.C.:n nimikkopuu on tuija-sukuun kuuluva Western Red Cedar, lienee jonkinlainen punasetri suomeksi. Sitten on arbutus-puu, jonka runko on kauniin punertava. 


Saari tarjoaa ulkoilmaihmiselle lukemattoman määrän mahdollisuuksia koskemattomassa luonnossa kesät talvet. Mitäs sitä ihminen muuta tarvitsisikaan. Nyt jo voisi sanoa 'Beautiful British Columbia', vaikka olemme nähneet vasta pari saarta.

Ei kommentteja: