maanantai 19. heinäkuuta 2010

USA, MARYLAND, ANNAPOLIS 6.-17.7.2010




 Jo monta kertaa olimme olleet yhteydessä perheystäväämme Eila Lewisiin. Elämämme ja kulkemisemme on huomattavasti helpottunut täällä, kun olemme voineet käyttää hänen osoitettaan. Paikalliset tietokonejärjestelmät on tehty vain amerikkalaisia osoitteita varten. Sen seurauksena hänen osoitteeseensa on tietysti alkanut tulla nimellämme kaikenlaista postia. Alkuperäinen tarkoituksemme oli vierailla Eilan luona vasta syksyllä, mutta nyt meille oli tulossa autoon liittyvää tärkeää postia ja vierailu piti ajoittaa sen mukaan. Postia odotellessa vierähti puolitoista viikkoa Eilan vieraana. Matkailuauto mahtui juuri ja juuri Eilan pihaan.




Olipa tilaisuus jutustella niitä näitä – juttelimme ja juttelimme. Emme katsoneet tv:tä, mitä nyt Ari katsoi kaksi viimeistä MM-futismatsia. Ari luki suomenkielisiä kirjoja ja Anne lehtiä. Uimme Eilan uima-altaassa, saunoimme pitkästä, pitkästä aikaa Eilan pihasaunassa, grillasimme ja teimme ruokaa.


Tapasimme Eilan naapureita ja ystäviä ja kävimme muutaman kerran ravintolassa syömässä. Söimme herkullista Marylandin 'rapukakkua' (crabcake). 

 

Anne jaksaa ihmetellä amerikkalaisen ruokakaupan runsaita valikoimia. Kävimme erilaisissa kaupoissa mm. lähiruokaa suosivassa kaupassa, joka ylpeili eri lihojen kohdalla oikein tuottajien kuvilla ja vakuutuksilla, että antibiootteja yms. aineita ei ole käytetty. Runsas leipävalikoima teki vaikutuksen, varsinkin 'musta ryssä' (Black Russian) sipulilla höystetty tummahko leipä.


Eila oli meille oivallinen 'sanakirja' ja 'tulkki'. Olemme nähneet paljon eläimiä, lintuja, kasveja yms. Nyt saimme tietää nimiä ja muutenkin taustoja erilaisille asioille. Aivan tulipunainen, töyhtöpäinen, voimakasnokkainen uroslintu on herättänyt huomiomme jo viikkoja sitten. Nyt saimme sille nimen 'kardinaali'. Naaraalla on vain punainen rinta. Olimme jo aivan unohtaneet suomenkielisen maaorava-nimen, kun niitä ei elä Suomessa. Täällä vilistelee juovaselkäisiä pikkuoravia tuon tuosta, siis maaoravia (chipmunk). Jossain Pohjois-Carolinan blogiosiossa mainitsimme sireeninnäköisen kukkivan pensaan, sen nimi on great myrtle. Se alkoi muuten juuri tehdä ensimmäisiä kukkia Eilan pihassa, odotettavissa on oikein kukkaloisto, kun kaikki nuput puhkeavat kukkaan.


Pääsimme Eilan luona kurkistamaan amerikkalaiseen arkielämään ja lukemaan paikallisia sanomalehtiä kuten Washington Postia. Marylandissa oli kunnon helleaalto ja kosteus teki siitä vielä hiostavamman. Huolimatta useasta, öisestä ukkoskuurosta ilma oli edelleen yhtä hautovan kuumaa. Silti yritimme tehdä melkein päivittäin reilun tunnin, joskus pitempiäkin kävelylenkkejä.


Annapolis on vanha pääkaupunki ja kaupungissa on merkittävä laivastoakatemia (Naval Academy). Se on erittäin arvostettu opinahjo, josta valmistuminen antaa akateemisen oppiarvon. Tänä vuonna pyrkijöitä oli 17000, hyväksyttyjä n. 1000. Niin kuin niin monessa muussakin urheilumenestys auttaa suuresti hakijaa. Naval Academyssa urheillaan paljon ja vastustajana on usein maavoimat. Akatemian filosofiana on, että urheilu antaa valmiuksia nopeaan päätöksen tekoon paineen alla ja opettaa ryhmätyöhön. Uimataito ei kuulemma ole hakijalle pakollinen, mutta päästyään akatemiasta opiskelijan täytyy pystyä uimaan vaatteet päällä täysimittainen allas päästä päähän 20 kertaa (=1000 m) ja hyppäämään 10 metristä. Opiskelu kestää 4 vuotta ja sen jälkeen pitää olla valmis 5 vuoden palvelukseen. Näitä ja paljon muita tietoja saimme ollessamme opastetulla Naval Academy-kierroksella. Puolentoista tunnin kierroksen jälkeen kävelimme vielä takaisin Eilan luokse, sen päivän kävelyannos tuli täyteen.


Kävelylenkeillämme kiertelimme lähiseudun puistoja, asuinalueita, venerantoja. Eilan asuinalue on hyvin rauhallista ja idyllistä.


Ari joutui soittelemaan useaan otteeseen odottamamme postin perään ja rehellistä vastausta lähetyspäivästä ei tahtonut selvitä millään. Lopulta langan päähän osui sellainen henkilö, joka lupasi postin seuraavaan aamuun klo 10 mennessä ja näin myös tapahtui. Päivä oli perjantai ja alkoi vimmattu asioiden hoito, johon yksi päivä ei meinannut riittää mitenkään. Toisaalta oli tärkeää saada asiat hoidetuksi ennen viikonloppua. Lopulta iltakuudelta Ari palasi reissuiltaan auto Marylandin kilvissä. Matkamme voi jatkua ja Eila pääsi pakkaamaan tavaroitaan Suomen-lomaa varten. Aamulla kiittelimme Eilaa vieraanvaraisuudesta ja lähetimme hänen mukana terveisiä Suomeen. Peruutimme RV:n pihasta jatkaaksemme Pohjois-Amerikan katselua.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Onpa kiva että Eila jaksoi hostata teitä erilaisissa paikoissa ! Täytyy toivoa että mekin ehdittäisiin nähdä Eilaa täällä Suomessa :)