Opimme koko ajan uusia asioita, sanoja ja sääntöjä asuntoauton (amerikkalaisittain RV:n) kanssa. Pyrkiessämme New Yorkin Long Islandilta pois olimme huolissamme lähinnä siltojen korkeuksista, jotta läpiajo olisi sujunut kommelluksitta. Poliisi pysäytti meidät erään sillan alussa ja tiedusteli, paljonko meillä on propaania kyydissä. Olihan sitä neljännestankin verran ja poliisi käännytti meidät ajamaan kiertotietä. Onneksi siinä ruuhkassa oli vielä mahdollista sujuvasti siirtyä toiseen suuntaan. Poliisi ilmoitti kohteliaasti, että sillan jälkeen tulevaan tunneliin ei saa mennä, jos autossa on yhtään propaania. Tämä oli meille aivan uusi tieto, joka jäi vaivaamaan mieltä; oliko se New York Cityn, New Yorkin osavaltion vai koko USAn säädöksiä. No, asia ehkä selviäisi joskus myöhemmin. Tarkoituksemme oli suunnata New York Citystä pohjoiseen päin. Matkalla ohitimme Yankee Stadiumin, jolle viitoitusta oli useammassakin rampissa.
Ajoimme taas New Yorkin osavaltion maaseudun kauniin rehevässä ja kumpuilevassa maastossa, pitkiä ylämäkiä ja alamäkiä. RV:n automaattivaihde oli kakkosella useammankin kerran ja oikein kuului korvissa, miten bensaa paloi V8:n laulaeassa iloista lauluaan. Maisemat ovat huikaisevan kauniita. Kyllä New Yorkin osavaltiossa vielä metsää ja peltoa riittää, vaikkei se Manhattanilla heti tulekaan mieleen. Maalaistalot ja niiden pihat ovat hyvin hoidettuja. Myöhään iltapäivällä saavuimme Watkins Glen State Parkiin aivan Seneca-järven eteläpuolelle. Monta muutakin kapeaa järveä on alueella, jota kutsutaan osuvasti sormijärviksi. Ne levittäytyvät kuin sormet Ontario-järven eteläpuolella. State Parkissa oli paljon muitakin ja jokaisella oli tietysti oma pöytä-penkkiryhmänsä sekä paikka nuotiotulille. Alueelle oli saapunut myös useampi autollinen japanilaisia. Autojen rekisterikilvet olivat Ontariosta, joten päättelimme heidän lentäneen Japanista sinne ja vuokranneen autot retkeilyä varten. Teltat alkoivat olla jo pystyssä ja kovasti oli tavaraa levällään niin kuin leiriytyessä usein on. Nuotiopuista oli kovasti varoituksia, että ne pitää polttaa siellä, mistä ne hankitaan ilmeisen ikävän tuholaishyönteisen (englanniksi: emerald ash borer) leviämisen ehkäisemiseksi. Samoin muistutettiin villieläimistä ja varsinkin pesukarhuista, että ovat kovin suloisia, mutta niillä saattaa olla rabies.
Siinä ruokailtuamme ja tutustuttuamme paikkaan Ari alkoi puhua, että Watkins Glen on hänelle ihan tuttu paikannimi ja että täällä on moottorirata. Siltä istumalta alettiin tutkia, onko radalla mitään tapahtumia lähipäivinä. Jostain selvisi, että siellä on koko viikonlopun kestävä Indy-sarjan osakilpailu muine oheistapahtumineen. Päätimme heti seuraavana aamuna mennä kilpailutoimistoon tiedustelemaan lippuja. Olimme ensimmäiset asiakkaat siellä ja saimme hankituksi viikonloppuliput perjantaista maanantai-aamuun. Pikkuhiljaa alkoi hahmottua tapahtuman koko, kun meille esiteltiin erilaisia RV-paikkoja radan tuntumassa. Liput hankittuina meillä oli hyvää aikaa lähteä yhteen maailman tunnetuimmista paikoista, Niagaran putouksille. Edellinen yö oli muuten niin kylmä, että Annen päätä paleli!?!
Ajoimme pikkuteitä pitkin sormijärvien aluetta pohjoiseen. Järvet ovat luoneet otollisen ilmaston viininviljelylle, joka antaa oman leimansa muuten maatalousvaltaiselle alueelle. Vähän väliä oli kyltti milloin mistäkin viinitilasta. Järvialue houkuttelee siis mm. viinin ystäviä, kalastajia, retkeilijöitä. Lähestyessämme Niagaran putouksia kaukana puiden yläpuolella näkyi vesihöyrypilvi, jonka putoava ja kuohuva vesi synnyttää.
Putouksien lähistöllä on mm. RV-parkki, jonne jätimme auton kohtuullista korvausta vastaan.
Ari on käynyt täällä monta kertaa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Annelle, joka on tietysti nähnyt kuvia ja filmejä paikasta. Silti paikan päällä nähtynä putoukset olivat henkeäsalpaavat, toisaalta vähän pelottavat, toisaalta uskomattoman kauniit. Kuvia olisi voinut ottaa vaikka miten paljon. Mistä sitä vettä oikein riittää, kun kesäaikana sitä virtaa n. 2,5 miljoonaa litraa sekunnissa – luulisi, että joku järvi jossain olisi jo kuivunut. Kiertelimme puistoaluetta ja katselimme ja kuvasimme putouksia vähän joka kulmasta. Ilma tuntui vähän viileämmältä kuin mihin olimme tottuneet.
1 kommentti:
Vitsit miteen upeet putoukset !
Lähetä kommentti