SIMPSON BAY, SINT MAARTEN 23.1.-1.2.2010

Simpson Bay Marinassa meille oli varattu tosi ahdas paikka lyhyestä sormilaiturista. Ahtautuessamme siihen naapuriveneen pariskunta oli ehtinyt hätiin omine fendareineen. Anne sattui kehaisemaan heidän veneensä hienoja puuosia, jolloin molemmat yhteen ääneen: ‘It’s maintenance! ‘ (Se on sitä kunnossapitoa!). Taisivat vähän pelästyä tällaisen teräsveneen ahtautumista heidän kaunottarensa viereen.



Ensin kävelimme maahantuloviranomaisten juttusille täyttelemään papereita ja tekemään virallisen osuuden saapumisestamme. Hollannin puoleiseen St. Maarteniin tuleminen veneellä ei ole ollenkaan yhtä edullista kuin Guadeloupeen. Sitten odottivatkin marinassa jo käytännön asiat.



Marinahenkilöstö ei ollut oikein yhteistyöhalukasta ja vaikka marinan mainoksessa luvataan 220V-virtaa, sitä ei ihan niin vain saanut. Kului oma aikansa, ennen kuin saimme selville, että meidän pitää itse hankkia oikeanlainen pistoke. Marinassa vallitseva seisova helle sai meidät hikoilemaan eikä tämä sähköasia ainakaan lieventänyt sitä. Lisäksi kävelimme melkein kymmenen kilometriä siinä helteessä aivan turhaan etsiessämme pistoketta. Myöhemmin toinen laiturinaapuri oli niin ystävällinen, että sanoi heti maanantaiaamuna vievänsä omalla jollallaan Seilin kipparin sellaiseen paikkaan, missä tällainen pistoke tehdään. Sitä ei siis saanutkaan valmiina, mutta tätä ei marinassa osattu meille kertoa. No, käyttelimme generaattoria sähköntuotantoon niin kuin amerikkalaiset tekevät Euroopassa.

Tehtyämme erilaista tarkkailua marinassa huomasimme, että useimmat purjeveneet olivat amerikkalaisten ‘kesähuviloita’. He eivät liiku veneillään mihinkään. Niinpä monen veneen pohjassa kasvaa usean sentin kerros kaikenlaista, myös ensin mainittujen kunnossapitonaapureiden veneen pohjassa. Moni kakku jne… Laiturissa oli myös sellaisia huvijahteja, joiden hankkimiseen tarvittaisiin useampi lottovoitto ja ylläpitoon toiset mokomat. Huvijahtien ja purjeveneiden koko vaan kasvaa ja suhteellisuudentaju on häviämässä silmän tottuessa.



Marina-alueella on paljon ravintolatarjontaa, apteekki, lääkäriasema ja aivan lähistölle avattiin uusi supermarket, mistä saa melkein kaikkea.

Saint Martin/Sint Maaten -saari on jaettu kahteen osaan: ranskalaiseen ja hollantilaiseen. Seili on Hollannin puolella, koska marina sijaitsee lähellä lentokenttää ja odotimme ensimmäisiä vieraita saapuviksi loppuviikosta. Hollannin puoleinen osa on suoraan kuin jostain amerikkalaisesta pikkukaupungista kadunvarsimainoksineen ja ravintolatarjontakin on suunnattu amerikkalaisille, jotka viettävät runsain joukoin lomaa täällä. Niinpä yleisin valuutta on USD, vaikka Hollannin Antillien guilden olisi kai virallinen raha.



Suomalaisen s/y Margaritan kippari viestitteli meille, että ovat Ranskan puolella samalla saarella. Siltä istumalta lähdimme jollalla tapaamaan heitä. Oli mukava nähdä Pirjoa ja Mattia pitkästä aikaa ja vaihtaa lounaalla kokemuksia ja kuulumisia Atlantin ylityksestä ja sen jälkeisestä elämästä. He kävivät myös Seilissä kahvilla Suomesta saapuneen vieraansa kanssa. Niin ne tiet aina jossain yhtyvät.

Kaikkein yllättävimmän tapaamisen koimme omalla laiturilla, kun Anne oli näkevinään s/y Atmospheren kipparin Olouksen yhdessä amerikkalaisessa veneessä ja kohta kulki Vicky-rouva laituria pitkin Seilin ohi eikä osannut tietenkään kiinnittää meihin huomiota. Lähdimme oitis tapaamaan heitä, eivätkä he olleet uskoa silmiään meidät nähdessään. Heidän veneensä oli aivan muualla lähellä lentokenttää, Turtle Pierissä. Kävimme siellä heidän laiturissaan suositussa BBQ-illassa, jollalaituri suorastaan pursuili jollia. Kaikilla tuntui olevan tiedossa, että dollarilla saa sekä juomaa että syömistä.

Koko St. Maartenin saari on verovapaata aluetta ja Philipsburg on tärkein risteilylaivojen pysähdyskohde. Siellä Front Street ja Back Street houkuttelevat asiakkaita jalokivi- tai merkkivaate-ostoksille. Philipsburgissa joutuu himoshoppaaja ja auringonpalvoja vaikean valinnan eteen, kun valkoinen hiekkaranta turkoosinsinisen meren rannalla on aivan ostoskatujen edessä.

YouTubesta löytää helposti Sint Maartenille laskeutuvista lentokoneista videopätkiä. Mikään huikea laskeutuminen tai jumbojetin paineessa aidalla roikkuvien ‘urhoollisten’ miesten esitykset eivät ole lavastusta. Tätä kaikkea näkee upealla hiekkarannalla aivan kiitoradan tuntumassa. Ja rantabaarit ottavat tietysti kaiken irti tästä poikkeuksellisesta paikasta. Isojen lentokoneiden lähtökiihdytyksen paine ja melu ovat aivan käsittämättömiä ihan rannallakin, mitä ne sitten ovat muutaman metrin päässä kiitoradan tuntumassa aidalla. Onhan siellä varoituskylttejä, mutta nehän vain yllyttävät ‘urotekoihin’.




Tästä tempusta JiiPee uhkasi soitella Duudsoneille...

Vieraita odotellessa teimme erilaisia Seilin varustukseen liittyviä hankintoja ja keulapurjeen Atlantilla rikkoutunut puomi korjautettiin. Lisäksi hankimme uuden jollan, kun tulimme siihen tulokseen, että tulevaisuudessa emme pärjää nykyisellä jollallamme. Hankimme alumiinipohjaisen, 9,5 jalkaa pitkän jollan, joka osoittautui heti ensikäytössä oivalliseksi. Onneksemme Margaritan kippari Matti oli vailla jollaa ja saimme myydyksi hänelle vanhan jollan perille toimitettuna -ehdoin.

Vieraamme Jaana ja JiiPee saapuivat Seinäjoelta loppuviikolla ja menimme heitä vastaan lentokentälle. Vielä New Yorkissakin oli ollut täysi talvi ja hyytävä viima. Toivottavasti vihdoin täällä koittaa lämpö. Ilmat ovat kylläkin olleet vaihtelevat ja tuuliset koko viikon, mutta lämpö pysyttelee +30 asteen pinnoissa. Eiköhän se vieraillemme riitä näin aluksi ja pehmeäksi laskuksi.



Kävimme tietysti Jaanan ja JiiPeen kanssa hiekkarannalla, minkä yli lentokoneet laskeutuvat melkein hiuksia hipoen ja meidän digikamerat saivat tehdä parhaansa vangitakseen huikeimpia tilanteita.











Seuraavana päivänä teimme saarikierroksen nelivetojeepillä, tehoja kyllä löytyi, matkustusmukavuus ei ollut ehkä ihan parhainta tasoa. Reissullamme näimme useita iguaaneja, pitelimme käsissämme merisiilejä ja muita eläviä, joiden nimeä emme tiedä. Näimme hienoja maisemia saaren Atlantin puolella sekä Oyster Pondissa olevan marinan kaikkien hotelli- ja loma-asuntokompleksien ohella. Yhdelle korkealle mäelle umpikujaan ajettuamme tajusimme tulleemme vankilan porteille, jossa juuri vaimot ja tyttöystävät olivat menossa vierastunnille.







Paluumatkalla kävimme Philipsburgin ostoskaduilla ja tarttuihan sieltä mukaan ainakin parit hatut ja Tommy H-tuotteita 50% alennuksella.



Muutaman päivän marinassa olon jälkeen oli aika vierainemme siirtyä merelle kohti uutta saarivaltiota.