keskiviikko 17. helmikuuta 2010

MONTSERRAT, LITTLE BAY 8.-9.2.2010


Lähtömme Antiguasta viivästyi, koska tulliviranomainen nukkui melkein 2,5 tuntia pommiin. Eikä kuulemma ollut moinaskaan mokomasta. Sen takia saapumisemme seuraavaan etappiin tapahtui tullin ja muiden viranomaisten virka-ajan ulkopuolella ja meitä tietysti veloitettiin tavanomaisten maksujen lisäksi myös ylityöstä.





Tämä oli Seilin toinen yritys Montserratin tulivuorisaarelle ja tarkkailimme mereltä käsin tulivuoresta nousevaa savua. Hyvissä ajoin ennen Little Bayhin saapumista tiedustelimme satamaviranomaisilta, voiko Montserratiin ylipäätään tulla. Heidän ilmoituksen mukaan oli turvallista tulla ja ilmassa oli kevyttä tuhkaa.



Little Bayhin ankkuroiduttuamme totesimme olevamme ainoa purjevene lahdella. Kiiruhdimme jollalla satamaan, jotta maahantulokuvioiden jälkeen näkisimme saaresta vielä jotain päivänvalossa. Aivan sataman portilla viittilöi mies, joka tarjosi meille opastetun saarikierroksen.





Turisteista tai muista matkailijoista ei ole ruuhkaa täällä, tulivuori on karkottanut heidät ja useat saaren asukkaatkin. Eikä ihme. Joka paikka on täynnä harmaata tuhkaa. Tuhka kävi silmiin ja kurkkuun. Ennen paratiisisaaren maineessa ollut Montserrat on nyt tuhkaisen harmaa. Tuskin Tuhkimosta kuoriutuu prinsessaa ihan lähitulevaisuudessa.





Montserratin Soufrier-tulivuori on puskenut tuhkaa viime vuoden lokakuun alusta joka päivä. Joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän.



Saaren ilmasto on muuttunut niin, että kunnon sateita, joka huuhtelisi tuhkat pois, ei ole odotuksista huolimatta tullut. Useat ihmiset käyttävät hengityssuojia. Yleisnäkymä on lohduton ja tulivuoren lähin alue on luokiteltu täysin eristetyksi, siitä vähän kauempana olevalle alueelle ihmiset saavat tulla koteihinsa käymään aamu- ja iltakuuden välillä.





Käyntimme aikana tulivuori ei osoittanut kovinkaan aktiivisia merkkejä kevyen tuhkan lisäksi. Saarikierroksemme aikana tuhka oli liannut jollamme aivan uuden väriseksi sen, mitä yhden katulampun valossa pystyimme näkemään.







Aamulla päivän valjettua koko karmeus paljastui. Seili oli kuorrutettu tuhkalla. Ensiapuna otimme käyttöön merivesisuihkun ja JiiPee suihkutteli kannen niin puhtaaksi kuin sen pelkällä vedellä saa. Seilin sisällä tuntui tuhka tarttuneen joka paikkaan eikä se lähtenyt pelkällä vedellä pyyhkimällä. Edessä on vielä iso siivousurakka. Tuhkasta huolimatta Montserrat oli mielenkiintoinen paikka kerran käydä katsomassa, mitä luonnonvoimat pahimmillaan voivat saada aikaan. Ei tule ihan heti mieleen, miten totaalisesti aktiivinen tulivuori vaikuttaa.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Uskomatonta tuo tuhkan määrä.
Siinä taisi vieraatkin joutua tosissaan puunaushommiin !
Vähän erilaisia lomakokemuksia :)

-Anu