keskiviikko 22. syyskuuta 2010

USA, ALASKA, FAIRBANKS 5.-6.9.2010


Onneksi Denalissa oli myrsky ja sade lakannut aamuksi ja saimme sähköjohdot ja muut korjatuksi suhteellisen siedettävässä säässä. Suuntamme oli edelleen pohjoiseen Fairbanksiin valtatietä nro 3 Parks Highwayta pitkin.


NENANA

Denalin ja Fairbanksin puolivälissä on Nenana-niminen kylä, jonne poikkesimme. Sen kohdalla yhdistyvät Nenana- ja Tanana-joet. Tanana tarkoittaa athabascan kielellä: 'Hyvä paikka leiriytyä jokien välissä'. Se on ollut athabasca-intiaanien perinteistä kalastus- ja metsästysaluetta. Nenanan kehitys alkoi vuonna 1905, kun sinne perustettiin sähkötysasema, kauppa ja kirkko. Kultakuumeen aikaan Nenana oli tärkeä keskus jokea pitkin matkustaville. Vuonna 1909 kullankaivajia saapui tuhansittain. Rautatien rakentaminen toi merkittävästi lisää asukkaita ja vuonna 1916 sinne alettiin rakentaa satamalaituria. Presidentti Harding matkusti varta vasten Nenanaan naulatakseen kultaisen naulan rautatiesillan pohjoispäähän vuonna 1923.


Hän saapui suureen tyyliin hienolla junalla mukanaan vaimo ja rakastajatar. Harding jatkoi matkaansa Vancouveriin, jossa sairastui herkuteltuaan liikaa voissa paistetuilla kuningasravuilla. Myöhemmin hän kuoli San Franciscossa. Mitä niistä ahneista sanotaankaan? Nenana on kuuluisa Ice Classic –tapahtumasta. Alun perin jäiden lähdön odotteluun kyllästyneet rautatien rakentajat alkoivat ajankulukseen arvailla Nenana-joen jäiden lähdön ajankohtaa, jotta työt voisivat jatkua. Arvausleikki on levinnyt koko Alaskaan. Tuttua monelta paikkakunnalta Suomestakin.

Kylä sijaitsee joen, Alaska-rautatien ja Parks Highwayn varrella. Nenanalla oli suuri rooli kuuluisassa koiravaljakkoviestissä, Nome Serum Runissa, vuonna 1925. Nomessa oli ripuliepidemia, joka uhkasi koko kylää. Koiravaljakko lähti toimittamaan veriseerumia vanhaa talvipostireittiä pitkin yli 1000 kilometrin matkan. Oli kylmin aika talvesta eikä lentokoneilla voitu lentää. 20 ohjastajan viestijoukkue käytti yli 100 koiraa toimittaen pakettia kylästä kylään. 6 päivän kuluttua paketti saapui Nomen kylään. Seerumi oli umpijäässä huolellisesta pakkauksesta huolimatta. Seerumi sulatettiin ja monta henkeä saatiin pelastetuksi. Tästä sai alkunsa The Iditarod Sled Dog Race (koiravaljakkokisa), joka alkaa aina Anchoragesta maaliskuulla ja päättyy Nomeen.

Olimme Nenanassa sunnuntaina ja sen huomasi kylällä. Amerikkalaiset viettivät vapaapäiväänsä jossain muualla. Kaikki kaupat ja muut olivat kiinni. Näimmeköhän ainoastaan pari ihmistä. Ice Classic-tapahtuman torni oli rannassa odottamassa seuraavia jäitä ja niiden lähtöä. Idyllinen rautatiemuseo oli melkein sen vieressä, mutta kiinni. Ihan kiva oli kuitenkin tutustua paikan menneisyyteen.

FAIRBANKS


Esitteessä mainostettiin fairbanksilaisten olevan energistä porukkaa ja ottavan osaa innokkaasti melkein mihin tahansa. Sillä tavalla he pitävät itsensä aktiivisina koko vuoden ja yhteys muihin säilyy pimeästä ja pitkästä talvesta huolimatta. Kaupungin lempinimi on 'The Golden Heart City' (Kultaisen sydämen kaupunki), sillä halutaan kuvata kaupunkilaisten ystävällisyyttä ja välittömyyttä. Historiallisten rakennusten säilyttäminen on ollut ihan sydämenasia. Vuonna 1967 kaupunkilaiset heräsivät suojelemaan vanhoja historiallisia hirsimökkejä, kirkkoja ja koteja modernin kaupungin jaloista. 


Erilaisia yhdistyksiä perustamalla pelastettiin presidentti Warren G. Hardingin junanvaunu, jokilaiva Nenana ja ihan viimeisenä siipirataslaiva, jolla kaupungin perustaja E.T.Barnette tuli Fairbanksiin ensi kertaa. Vuonna 1898 kultakuumeen aikoihin jokilaivat kulkivat 2000 mailin matkan Tenana- ja Yukon-jokia pitkin ja toimivat sillä tavalla syrjäisten kylien, kaivostyöläisten ja metsästäjien linkkinä kaupunkiin.


232 jalkaa pitkä Tenana-jokilaiva ja rakennuksia on nähtävissä Pioneer Parkissa (Uudisraivaajapuistossa), jonne niitä on siirretty. Siellä on monta museota ja kaupunkilaiset viettävät siellä vapaa-aikaansa. Puistoon ei ole pääsymaksua. Hirsirakennukset on kaikki kunnostettu ja useimmissa myydään jotakin, matkamuistoja, taidetta, vaatteita, ruokaa yms. Rakennukset on hauskasti maalattuja ja mikä tärkeintä jokaisen seinässä olevassa taulussa kerrotaan, mistä rakennus on siirretty ja kuka talossa on asunut. Tekstien perusteella hahmottuu aika hyvin Fairbanksin menneisyys, johon pääsee näin tutustumaan suppealla alueella.


Pioneer Parkissa kävimme uudisraivaajamuseossa, jossa ystävälliset vapaaehtoistyöntekijät esittelivät meille museota ja kertoivat itsestään. 


Amerikassa on jo yli 100 vuotta sitten otettu paljon valokuvia. Niiden avulla historia tuntuu jotenkin todellisemmalta. Museon valokuvissa oli tarkat tiedot henkilöistä, vuosiluvuista ja paikoista. Sieltä pomppasi yksi nimi silmiimme: 'Leonhard Seppala'. Sukunimi vaikutti suomalaiselta, ä-kirjaimet olivat luonnollisesti muuttuneet a-kirjaimiksi. Hän komeili monessa kuvassa ja arvelimme hänen olleen merkittävä mies. Alkoihan sitä taustaakin löytyä. Hän oli lähtöisin Pohjois-Norjasta, alueelta, missä puhutaan varmaan vieläkin suomea. Vuonna 1900 hän muutti Alaskaan Nomen kultaryntäyksen aikoihin. 13 vuotta myöhemmin hän sai tsuktsihuskeja, joiden alun alkaen piti viedä Roald Amundsen Pohjoisnavalle. Tuo retki kuitenkin peruuntui 1. maailmansodan sytyttyä ja koirat annettiin Seppalalle.

Koiravaljakoilla kisaaminen oli edellisessä vuosisadanvaihteessakin tärkeä harrastus. Alaskalaiset koiraohjastajat kutsuivat näitä Seppalan koiria siperialaisiksi rotiksi. Koirien temperamentti, sisu ja kestävyys tekivät niistä kuitenkin suosittuja valjakkokoiria erilaisiin kuljetustarpeisiin ja kilpailuihin. Leonhard Seppalan tiimi oli yksi edellä mainittuun Nome Serum Runiin osallistujista. Hänen siperianhusky-valjakkonsa kulki melkein tuplamatkan verrattuna muihin koiravaljakoihin. Seppalan menestys koiravaljakkokisoissa kesti parisenkymmentä vuotta. Uran huipentumana oli vuoden 1932 talviolympialaiset Lake Placidissa, jossa koiravaljakkokisa oli näytöslajina, hän sai valjakollaan hopeaa. Silloin hän oli jo muuttanut pysyvästi Fairbanksiin. Tänä päivänä Seppalaa pidetään siperianhusky-rodun luojana.


Saimme museossa yksityisesittelyn Fairbanksin kultaryntäyksestä. Felix Pedro (Felice Pedroni) italialainen maahanmuuttaja ja kullanetsijä teki kultalöydön vuonna 1902. Siitä katsotaan Fairbanksin kultaryntäyksen alkaneen. Vuonna 1901 kullanetsijä E.T.Barnettia seurueineen kuljettanut höyrylaiva jäi pohjastaan kiinni Chena-joella. He uskoivat tulleensa aivan toiseen paikkaan ja purkivat tavaransa rannalle. Nopeaan tahtiin rannalle nousi hirsimökkejä ja telttakylä, josta syntyi kauppapaikka nimeltään Chena City. Barnett sai hyvin pian asiakkaita, kun Pedro ystävineen höyrylaivan höyryn houkuttelemina tuli ostamaan tarvikkeita ollessaan matkalla jokea pitkin pohjoiseen. Pedro löysi kultaa vuonna 1902 läheltä nykyistä Fairbanksia eikä malttanut pitää asiaa omana tietonaan, mikä saikin sitten aikaan täysmittaisen kultaryntäyksen. Hän oli hyvin arvostettu kaupungissa ahkeruudestaan ja sitkeydestään.

E.T.Barnettin bisnekset sujuivat hyvin, mutta hän halusi enemmän. Niinpä hän lähetteli viestejä Dawson Cityyn paikallislehdessä julkaistaviksi. Lehtijuttujen perusteella ainakin 1000 uutta kullanetsijää saapui Fairbanksiin, joka vuonna 1908 oli Alaskan suurin kaupunki. Chena Cityn nimi muutettiin vuonna 1902 Fairbanksiksi, Charles Fairbanksin mukaan, joka oli mm. Theodore Rooseveltin varapresidentti.
Pioneer Parkin vanhassa postin rakennuksessa, nykyisessä saluunassa esitettiin iltaisin revyy. Päätimme mennä katsomaan. Revyyn luvattiin antavan vastaus usein kuultuun kysymykseen, miksi kukaan haluaa elää ja asua tällaisessa jumalan hylkäämässä paikassa. Teatterisali oli pieni ja intiimi, katsojia ehkä puolillaan. Se ei kuitenkaan haitannut esiintyjiä, joilla oli amerikkalaistyyliin varattu katsojille alkulämmittely, ennen kuin varsinainen show alkoi. Esitys käsitteli Fairbanksin historiaa, jota musiikki ja tanssiesitykset täydensivät. Revyyssä oli paljon tuttua tarinaa, kun olimme aiemmin päivällä käyneet siellä uudisraivaajamuseossa. Revyytä sai kuvata ihan luvallisesti, joten tässä muutama kuva:


The Yukon Quest Sled Dog Race –koiravaljakkokisaa pidetään vielä vaativampana kuin edellä mainittua Iditarod-kisaa (Serum Run). Yukon Quest kisataan Fairbanksin ja Whitehorsen välillä. Lähtöpaikkaa vaihdetaan vuorovuosin. Muistelemme nähneemme tv-dokumentin jokunen vuosi sitten juuri tästä kisasta. Kovassa pakkasessa, runsaslumisessa vuoristossa, matkaa kertyy 1000 mailia(1609 km), ei mitään lastenleikkiä. Yukon Quest kulkee historiallisen Klondiken kultaryntäyksen reittejä sekä posti- ja kuljetusreittejä Fairbanksin, Dawson Cityn ja Whitehorsen välillä. 




Ei kommentteja: