maanantai 20. syyskuuta 2010

USA, ALASKA, DENALI 3.-5.9.2010


Denali National Park (kansallispuisto) on 24.585 neliökilometriä laaja alue. Denali tarkoittaa athabaskan kielellä korkeata paikkaa, jolla alkuperäiskansat kutsuivat kansallispuistossa olevaa Pohjois-Amerikan korkeinta vuorta, Mount McKinleyä (6194 m). Joku paikallinen kullanetsijä nimesi vuoren Mount McKinleyksi silloisen presidentin mukaan. 


Detaljitietona kerrottakoon, että presidentti William McKinleyn aikana (1897-1901) alkoi USAn ja Espanjan välinen sota, jonka seurauksena USA sai mm. Kuuban ja Puerto Ricon. Presidentti surmattiin toisen virkakautensa aikana. Tällöin Theodore Roosevelt astui virkaan. Vuoren nimestä on käyty kädenvääntöä koko ajan. Alkuperäiskansat ja alaskalaiset kutsuvat sitä edelleen Denaliksi, kun taas muu Amerikka Mount McKinleyksi. Vuoren huippu valloitettiin ensimmäisen kerran 1913. Runsas määrä kiipeilijöitä saapuu vuosittain paikalle. Vähän yli puolet yleensä saavuttaa huipun, johon kuluu aikaa 2-4 viikkoa. Jo esitteessä meille kerrottiin, että Mount McKinleyn huipun näkemiseen on 25-35%:n mahdollisuus. Huippu on niin korkealla, että se on yleensä pilvien peitossa. Sama esite sen sijaan kertoi meillä olevan 95%:n mahdollisuus nähdä villieläimiä.

Itse otetut kuvat nuorisotyyliin pyrkivät naurattamaan parhaiten.
Omalla autolla sai ajaa Denalissa 15 mailin matkan ja se kannatti ehdottomasti tehdä. Näimme mitä hienoimman ruskan kaikissa syksynsävyissä ja pääsimme ihailemaan ja ottamaan kuvia maan tasalta halumme mukaan. Seuraavan päivän bussimatka oli paljon pitempi, mutta mahdollisuudet kameran käyttöön olivat oikeastaan vain bussin ikkunasta. Teimme edellisenä iltana eväät bussimatkaa varten, joka kesti n. 6 tuntia. Kanssamatkustajia oli melkein yhtä hauska seurata kuin ympäröivää luontoa. Aina joku jätti bussin ikkunan täysin auki tai raolleen niin, että takana olevat joutuivat kärsimään vedosta, jotkut pistivät paremmaksi omilla eläinjutuillaan. Kohta joku huusi 'stop'-'stop' nähdessään valkoisia pisteitä korkealla vuoren rinteellä eli tietynlaisia vuohia (Dall Sheep – emme tiedä nimeä suomeksi). Kuski sanoi, että seuraavan kerran, kun sanotaan stop, kohteen täytyy olla vähän lähempänä. 


Matkustajat seurailivat luontoa tehdäkseen jotain eläinhavaintoja. Jotkut olivat olleet sen verran viisaita, että olivat ottaneet kiikarit mukaan. Bussi ajoi kapeaa vuorilla kiemurtelevaa, pehmeäreunaista soratietä ja ympärillä avautuivat ruskan värittämät upeat maisemat: vuoren rinteet, tasangot ja laaksot. Välillä vähän hirvitti katsoa bussin ikkunasta, miten korkealla kuljemme tietenkin täysin kaiteettomalla tiellä. Eläinhavaintojakin tehtiin: uroshirvet kalistelivat keskenään sarviaan, karibu (poron villimpi sukulainen ja isompi) yritti päästä sarvistaan eroon heiluttelemalla ja iskemällä niitä maata vasten. Seurasimme pitkään ruskeakarhuemon (Grizzle) ja sen kahden pennun touhuja matalassa joenuomassa. Kyllä ne ovat veikeitä! Arktinen maaorava oli kaivanut itsensä aivan tienposkeen ja katseli meitä yhtä ihmeissään kuin me sitä. Se muistutti kovasti Wyomingissa näkemäämme preeriakoiraa.

Loistava kuvaustilanne, mutta kädessä pokkari ja matkaa liian paljon.
Kansallispuistossa on monta camping-aluetta, mutta ne olivat kaikki täynnä pitkän viikonlopun takia (Labor Day). Ajoimme kansallispuistosta pois keskeneräisenoloiseen turistikeskukseen Healy Valleyhin, jossa oli hiekkakentälle perustettu RV-parkki. Syyskuun ensimmäinen maanantai on USAssa perinteisesti vapaapäivä, Labor Day. Alun perin se on omistettu työläisille, jotka ovat viettäneet päivää marssien ja puheita pitäen eli niin kuin meidän vappua. Sillä erotuksella, että vappu on meille kevään juhla ja ajan myötä Labor Daystä on tullut amerikkalaisille kesän lopun juhla. Ensimmäistä Labor Daytä vietettiin USAssa 1882. Nyt olikin syytä juhlia kesän loppumista, sillä retkipäivämme päätteeksi alkoi kova puuskittainen tuuli ja kova sade. Ilman tuntui todella raa'alta. Onneksi autossa voimme laittaa lämmityslaitteen päälle. Välillä tuulenpuuskat oikein heiluttivat autoa.

Kesäsesonki oli lopuillaan Denalissa ja turistikeskuksen kaupat myivät tuotteitaan reiluin alennuksin. Mekin teimme toistaiseksi reissun ainoan matkamuistohankinnan. Anne oli jo Anchoragessa nähnyt veitsen, jonka arveli soveltuvan hyvin käteen ja jota olisi kätevä käyttää pienissä tiloissa. Halvemmat veitset ovat Kiinassa valmistettuja ja kalliimmat Alaskassa. Nyt sesonkialessa saimme Alaskassa tehdyn veitsen melkein kiinalaisen hinnalla. Veitsen alkuperäismalli on eskimokansojen kehittämä. Ostamamme ulu on malliltaan alaskalainen. Ulu tarkoittaa naisen veitsi ja on varsinainen yleisveitsi. Sen kaarevaa terää keinutetaan edestakaisin kuperalla leikkuulaudalla. Ulu on osoittautunut oikein käteväksi keittiöveitseksi.


Otoksia Denalin ruskasta:



Ei kommentteja: