tiistai 15. joulukuuta 2009

MINDELO, SÂO VICENTE (KAP VERDE) 19.11.-26.11.2009

Mindelon marina on uuttakin uudempi ja marina-alueelle on rakenteilla upea uima-allasalue. Internet toimii omalta veneeltä käsin. Täällä Afrikassa on ymmärretty veneilijöiden tarpeet! Marina-alue on erittäin turvallinen ja poliisipartiot kiertävät kumiveneillä myös ankkurointialueella vartioimassa, ettei kutsumattomia vieraita nouse veneisiin. Mindeloon kannattaa saapua päivänvalossa, sillä samalla lahdella killuu useita puoliupoksissa olevia laivanhylkyjä ja ankkuroituna on puolenkymmentä parhaat päivänsä nähnyttä rahtilaivaa.



Ensitöiksemme etsimme tulli- ja maahantuloviranomaiset, jotta voimme rauhassa jatkaa virallista oleskeluamme. Meitä oli siellä useampi venekunta samaa asiaa hoitamassa. Viranomaiset olivat kovin ystävällisiä ja itse toimitukset kestivät kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen heräsikin monta kysymystä: Mikä valuutta? Mikä puhelinoperaattori? Internet toimii, mutta puhelin ei. DNA:lla ei ilmeisestikään ole yhteistyökumppania täällä. Roaming-viestejä suorastaan sateli EU-alueella, nyt on ollut hiljaisempaa…



Siestan jälkeen prepaid-liittymä saatiin hommatuksi, mutta juuri kukaan ei vastaa eksoottisesta numerosta tulevaan soittoon, että sellaista. Meillä oli jonkun verran euroja jäljellä ja saimme ne pankissa helposti vaihdetuiksi paikalliseen valuuttaan escudoon (1 euro n. 110 escudoa). Täälläkin on pankkiautomaatteja, mutta toistaiseksi vain Annen Visa Electronilla olemme onnistuneet saamaan rahaa niistä. Arin kultaiselle Visa-kortille kone ilmoitti tylysti, että saldo ei riitä edes 1000 escudon (n. 10 euroa) nostoon.


Nuotanvetoa Cap Verden malliin - ja kalaakin tuli sellaiset 200 kg.

Kap Verden lipun kymmenen tähteä kuvaavat maan saaria. Olemme yhdellä niistä, São Vicenten saarella, Mindelon kaupungissa. Kap Verde on siinä onnellisessa asemassa, että sitä ovat halunneet auttaa useat länsimaat. Kuulemma maan suurin tulonlähde onkin ulkomainen apu. Jotain hyvää sillä on saatu aikaan, koska lukutaitoisia on maassa lähes 80%, mikä lienee hyvä piirre afrikkalaiselle valtiolle. Joku sanoikin, että Kap Verde on kevytversio Afrikasta ja sen voi kyllä hyvin uskoa, surkeampaa ja köyhempää on varmasti muualla tässä maanosassa. Kap Verde on entisiä Portugalin alusmaita Henrik Purjehtijan sponsoroimien löytöretkien ansiosta tai niiden takia. Vuoden 1975 neilikkavallankumouksen jälkeen Kap Verde irtaantui Portugalista itsenäiseksi valtioksi. Se on voinut elää ja kehittyä rauhassa ilman sisällissotia, mikä varmaan on vaikuttanut positiivisesti kaikkien kansalaisten elämään. Täällä puhutaan sekä portugalia että kreolia. Kaikkiaan Kap Verdessä asuu vähän alle puoli miljoonaa asukasta, Mindelossa n. 43.000 asukasta.


Ari tapasi hyvan kap verdelaisen ystavansa Divan jalleen kerran.

Heti marinan portin ulkopuolella voimme havaita olevamme toisessa maailmassa kuin mistä viimeksi lähdimme. Kannoille tuli muutama paikallinen tarjoamaan innokkaasti palvelujaan. Huomasimme, että suomen puhuminen auttoi parhaiten karistamaan heidät kannoilta. Köyhässä maassa ollaan ja tavat sen mukaiset. Jokainen yrittää saada jonkun rovon ulkomaalaisen näköiseltä. Varsinaisia kerjäläisiä ei ole, mutta tilaisuuden tullen moni paikallinen alkaa kerjätä. Ei ole kovinkaan mukavaa istua syömässä terassilla, kun kaiteen takana käy useampikin anelemassa rahaa. Rahan jakaminen jokaiselle pyytävälle ei tunnu järkevältä, vaikka se hetkellisesti auttaisikin jotakuta.

Meillä oli vielä melkein 15 kiloa Arin tulomatkalla kalastamaa boniittia jääkaapissa. Olimme päättäneet kutsua saksalaiset kanssapurjehtijat, Forty-Twon ja Mirmelin miehistöt, illalliselle Seiliin, kunhan he ensin saapuvat perille. Silti kalaa oli vielä yllin kyllin ja annoimme n. 3 kilon palan Atmospheren kipparille, joka saapui samana päivänä tänne Mindeloon Gambiasta. He jakoivat omasta kalapalastaan vielä yhdelle hollantilaiselle venekunnalle. Annella oli vähän paineita boniitin valmistamisessa, eka kerta tietysti jännitti. Varsinkin kun tämä liha on erityisen tarkka paistoajasta, hyvänkin raaka-aineen voi pilata liialla paistamisella. Kalan liha muistuttikin erehdyttävästi hyvää mureata naudanlihaa ja valmistusperiaatekin lienee samantapainen. Boniitin maustamiseen käytettiin vain merisuolaa ja pippuria. Illallisella tarjosimme vielä puolikkaita uuniperunoita ja kermasitruunakastiketta. Vieraamme söivät hyvällä ruokahalulla ja santsasivat monta kertaa. Jälkiruokana raikasta hedelmäsalaattia ja kermavaahtoa. Vielä jäi paistettua boniittia jäljelle ja annoimme lopun seuraavana aamuna s/y Catrinen miehistölle, Göranille ja Pialle, jotka saapuivat seuraavana päivänä Mindeloon. Loppujen lopuksi lähes parikymmentä ihmistä pääsi maistelemaan Arin saamaa boniittia. Arin Kala-Kallen maine on kasvamassa purjehtijoiden keskuudessa, sillä muut eivät ole juurikaan saaneet saalista.


saksalaiset Seilissa kalaillallisella


Anne, kanadalainen Olous Boag ja teerijarvelaiset Pia ja Goran Granbacka vaihtamassa kuulumisia Mindelon jollalaiturilla.

Sunnuntaina paikalliset pojat sukelsivat puhdistamaan Seilin pohjan. Täkäläisen hintatason mukaan kovalla hinnalla, mutta muualla saa maksaa puhdistuksesta vielä enemmän. Olisimme eurojen puuttuessa maksaneet dollareilla, mutta pojat ymmärsivät dollarin heikkouden ja vaativat suoritusta euroina. Onneksi marinatoimisto vaihtoi dollarit. Hintaesimerkki paikallisesta hintatasosta: 4 leipää maksaa yhteensä 40 eurosenttiä.



Äkkirikastumisen ahneus jättää huijauksen ja petoksen maun. Söimme hummeriannoksen Club de Nauticolla. Annokset olivat herkullisia ja hinnan tiesimme etukäteen. Arvioimme laskun loppusumman, mutta arviomme ei riittänyt alkuunkaan ruutupaperin kulmaan kirjoitettuun summaan. Halusimme tietenkin pientä tarkistusta ja erittelyä, jolloin toinen tarjoilija tuli selvittämään, että siinä on musiikkimaksu. Olihan tuo todellakin mainittu menun ensimmäisen sivun alalaidassa. 10%:n musiikkimaksu tuntuu kohtuulliselta elävästä musiikista, mutta tarkemmin ajateltuna järjettömältä. Mitä enemmän teet ravintolalaskua, sen enemmän maksat musiikista. Miten musiikki voi olla kalliimpaa toisten korville? Tai sitten täällä tiedetään kuulon selektiivisyydestä jotain, mitä me emme tiedä. No, aikanaan saimme ihan virallisen ja eritellyn laskun. Tässä vaan heräsi epäilys, että ruutupaperilasku oli ehkä ajateltu suoraan työntekijöiden taskuun. Summa oli sen verran suuri täkäläisittäin, että houkutus tällaiseen herää. Vastaavasti, kun ajattelee aamusta iltaan kadulla virkkaavaa naista, joka samalla yrittää saada tuotoksiaan myydyksi, ei varmaankaan tienaa edes yhtä euroa päivässä.



Seiliin piti tehdä muutama pikkukorjaus: keulapurjeen repeytyneen alareunan ompeluttaminen, fokka oli ‘valunut’ viitisen senttiä alaspäin ja WC-huuhtelu ei toiminut jne. Purjeen ompelu onnistui hyvin. WC-huuhtelun korjaaminen jää Karibialle, mutta Atlantissahan riittää merivettä huuhteluun.


Ostimme "joulukortit" Kap Verdelta. Tassa kauppias tyttarineen laskemassa kortteja.

Mindelon valikoimat tuore- ja päivittäistavaroista olivat todella rajalliset ajatellen Atlantin ylitystä. Onneksi olimme hommanneet säilykkeitä ja juomia Kanarialta. Jokaisessa ruokakaupassa oli vähän erilaiset valikoimat, joten saimme tehdä monta kauppakäyntiä, onneksi välimatkat ovat lyhyitä.


Tassa vieraita Norjasta ja Hollannista Seilin salongissa pienilla jatkoilla.

Viimeistä edellisenä päivänä vuokrasimme auton ja näimme vähän muutakin São Vicenten saaresta kuin Mindelon. Pitkään jatkunut kuivuus näkyy joka puolella. Pohjoisrannalle oli rakennettu hieno rantaa myötäilevä tie ja mainoskyltit kertoivat loma-asutusta olevan rakenteilla. Tiedä sitten, kuka haluaa tulla viettämään lomaa paikkaan, jossa lentohiekka tunkeutuu pölynä joka paikkaan. Ehkä tämä pöly on juuri tämän ajan vitsaus, mutta joka tapauksessa. Siellä pohjoisrannalla oli lentohiekka kinostunut samaan tapaan kuin runsas pakkaslumi koti-Suomessa.

Mindeloon asti kantautui tämä Saharasta lähtöisin oleva lentohiekka. Ilma oli vähän kuin sumuinen ja pikkuhiljaa Seilin kannelle kertyi ruskea pölykerros, puhumattakaan köysistä yms. Aikamoinen vitsaus tuollainen hiekkapöly.

Havaintojemme mukaan Mindelon ihmiset näyttivät hyvinvoivilta ja siististi pukeutuneilta eikä täällä juurikaan tupakoida. Silmiinpistävä ero Eurooppaan. Ainakin niiden naisten ryhti pysyy hyvänä, jotka kantavat päänsä päällä kaikki tavaransa.



Viikko Mindelossa alkoi olla lopuillaan ja vuorossa oli pitkään valmistelut noin 3 viikon Atlantin ylitys.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Moi !
Vaikka jonkun verran erilaisia valuuttoja tulee mietiskeltyä töissäkin, niin taas tuli yksi oppi lisää. Ja hauskaa myös, että siellä toimii "vain" Electron, kun tuntuu että se on usein juuri se parjattu, toimimaton kortti :D

-Anu

pirkko kirjoitti...

Kiitos kovasti joulukortista! Teidän korttinne tulee sähköisessä muodossa sinne (toivottavasti)
Tosi hienoa taas kuulla teistä!

terv. Pirkko ja Jari