Vuosien suunnittelun ja viimeisten viikkojen hektisen valmistautumisen jälkeen lähtömme alkoi olla totta. Päättämämme lähtöpäivä ei olisi pitänyt ilman läheisten ja ystävien apua. Heille tuhannet kiitokset, erityiskiitokset vielä Anulle. Lähtöä edeltävänä päivänä halattiin haikeina monet ja toivottiin jälleen näkemistä. Sinä päivänä oli todella monta asiaa vielä tehtävänä ja Seiliin lastatut tavarat piti saada paikoilleen, mutta iltaahan oli ja valoisaa kesäyötä näitä varten. Ystävämme Sindbadissa olivat kuitenkin päättäneet toisin ja järjestäneet meille pienimuotoisen lähtötilaisuuden harmonikkamusiikin tahdissa. Haitari soi haikeasti kaukokaipuuta ja erilaisia meriaiheisia lauluja. Olipa meille tehty CD:kin (Harri Halme: Kaukomaita kohtai specially made for S/Y Seili) samoista kappaleista, jos koti-ikävä jossain yllättäisi. Mieleenpainuva hetki!
Lyhyiden yöunien jälkeen irrotimme köydet lauantai-aamuna klo 7.30 ja laiturille ilmestyi Aulinin Jaska kameran kanssa, oli ilmeisesti vahtinut lähtöämme koko yön.
Seilin keula kohti Tallinnaa täydessä pläkässä alkoi.
tyhjäksi jäi Seilin paikka Sindbadin A-laiturille
kaihoisana katselee kippari tuttua kotirantaa
tyhjäksi jäi Seilin paikka Sindbadin A-laiturille
kaihoisana katselee kippari tuttua kotirantaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti