lauantai 27. kesäkuuta 2009

GRÖNHÖGEN, ÖÖLANTI 24.-25.6.2009

Grönhögen on entinen kalastussatama, joka nykyisin palvelee myös huviveneitä. Kalastusaluksia satamassa oli nyt viisi kappaletta ja huviveneitä kymmenkunta. Satamakapteenin tekemän perusteellisen selvityksen mukaan Grönhögenin satamaa piti tukikohtanaan parhaimmillaan 1980-luvulla lähes sata kalastusalusta mm. viisi suomalaista. Grönhögen on Öölannin eteläisin satama.


Sataman palveluihin kuului sähkö, WC, suihku ja pyykkitupa. Suihku tarjosi pikkuyllätyksen, kun vaatteet oli riisuttu ja käänsi hanasta, vettä ei tullutkaan. Ihmeteltyäni hetken, huomasin suihkun seinässä pienen pienen kyltin 2x5kr. Ei, kun etsimään nakuna lantteja - onneksi taskun pohjalta löytyi juuri vaadittavat kolikot.

Noin 300 metrin päässä oli ICA-lähikauppa, jonka valikoima ja muu tarjonta yllättivät positiivisesti. Vuokrasimme kaupasta erinomaiset 7-vaihteiset polkupyörät. Surffasimme ilmaiseksi mielin määrin internetissä kaupan aulassa olleella laajakaistakoneella. Eipä olla vastaavaa Suomessa nähty. Valikoimista osui silmäämme Soldatens Ärtsoppa-purkki, sitä oli maistettava. Hyvää oli, voimme suositella.


Puuskaisessa koillistuulessa sujuttelimme vuokrapyörillä kuin siivillä noin 5 kilometrin matkan saaren eteläisimmässä pisteessä olevalle Lång Janin majakalle. Majakan ympäristö tarjoaa lintuharrastajille aarreaitan harvinaisine lajeineen ja havaintoasemineen. Poislähdön koittaessa tuulen suunta ja voimakkuus olivat valitettavasti edelleen samoja. Tuskainen ja maitohapot pohkeisiin nostanut paluumatka tuntui ikuisuudelta. Pyörän 7 vaihteesta tarvittiin vain yhtä - nimittäin ykköstä. Aikaa menomatkaan verrattuna kului varmasti viisinkertaisesti.



Veneelle päästyämme pidimme lounastauon ja annoimme pyörien levätä. Puolen tunnin tauon jälkeen päätimme lähteä jälleen taistelemaan tuulivoimia vastaan. Kohteeksi olimme valinneet noin 6 kilometrin päässä sijaitsevan Eketorpin muinaislinnakkeen. Menomatka sujui nihkeästi jo aiemmin mainitsemamme vastatuulen johdosta. Eketorpin linnake on Ruotsin laajin ja arvokkain arkeologinen kohde. Se tutustutti meitä rautakauden ja keskiajan asumuksiin ja elintapoihin. Linnakkeessa oli myös nuoria tutustumassa historiaan. Puolet oli puettuina rautakauden asuihin ja vastaavasti toiset keskiaikaisiin vaatteisiin. Ruokatunnin koittaessa kohtasivat molempien aikakausien edustajat saman ruokapöydän ääressä. Meille jäi kuitenkin epäselväksi, miltä kaudelta ruoka mahtoi olla. Veneelle takaisin laskettelimme lähinnä seiskavaihteella. Kyllä ne tuulet vaikuttavat elämään muuallakin kuin purjeveneessä.



Mikä oli kipparin levätessä rauta-aikaisilla pahnoilla...



kun yläpuolella moniääninen kuoro lauloi kauniita sulosointujaan.

Grönhögenissä tuntui vallitsevan vanha kunnon perusrehellisyys. Pyörien vuokraaja vannotti, ettemme lukitsisi pyöriä, vaikka jättäisimme ne johonkin. Löysimme tietokoneelle paikallisen golfklubin langattoman, mutta salatun verkon. Kävelimme golfklubin respaan ja kerroimme löytämästämme verkosta. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli ystävällinen tyttö pyytämättä kirjoittanut verkon salasanan meille. Iltalenkillä kävelimme paikallisen leipomon ohi, jonka pihassa olleessa lokerikossa oli erilaisia leipomotuotteita. Yhdessä lokerikossa oli pieni kassalipas, jossa oli vaihtorahoja valmiina ja johon voi maksaa ostokset. Kätevää!



Mainittakoon, että koko Öölannin eteläkärki - noin 5 kilometrin matkalta oli aikoinaan kuninkaan metsästysmaita. Alue oli eristetty koko saaren leveydeltä kiviaidalla, jonka maanviljelijät rakensivat kuninkaalle taksvärkkityönä. Aidan tarkoituksesta ollaan kahta mieltä. Joko sen tarkoituksena oli pitää kuninkaan alueelle tuottamat kauriit omilla mailla tai toisaalta pitää maanviljelijöiden lehmät pois kuninkaan mailta. Alueella sijaitsi myös kuninkaan kartano, jossa nykyään pidetään taidenäyttelyitä ja myydään erilaisia käsitöitä.

Ei kommentteja: