torstai 13. lokakuuta 2011

TAHITI, PAPEETE 3.-12.10.2011

Jippii! Purjehduslupa Uuteen Seelantiin saatu. Saimme vielä lääkekuurin ja tuplasatsin särkylääkkeitä matka-apteekkiin ihan kaiken varalta. Ei tämä lääkärissä juokseminen mitenkään kalliiksi tullut, sillä yhdellä lääkärimaksulla (alle 50 dollaria) kävimme vastaanotolla kolme kertaa. Kippari on edelleen joutunut ottamaan hyvin lyhyitä askelia kävellessään. Pikkuhiljaa kävely on normalisoitumassa, vaikka kuntoutuminen on vielä ihan kesken. Kipu kyllä muistuttaa liiasta rasituksesta. Nyt ihan viime päivinä tilanne on näyttänyt tosi lupaavalta ja olemme valmistautuneet pitkään purjehdukseen rauhallisen verkkaisesti. Anne on tehnyt bunkrausostoksia useampana päivänä ja Seilin varastot alkavat täyttyä tuoretavarasta: 6kg perunoita, muutamia kiloja sipuleita, erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Onneksi varastossa on vielä Panamasta hankittuja ruokasäilykkeitä. Muutama pitkä purjehdus on jo koettu ja jonkinmoinen kokemus ruuan menekistä on syntynyt. Eiköhän sitä tuoretta kalaa saada tälläkin legillä. Ollaan saatu pari uutta mahi-mahi –reseptiä, joita olisi kiva kokeilla.

Tältä pikkuskeittarilta puuttuu jotain tärkeää...

Täällä Papeetessa kävi taas risteilylaiva ja kuulimme yhdestä terassipöydästä suomen kieltä. Ihan pakko oli mennä juttelemaan ja siinähän sitä vierähti vissiin pari tuntia. Naantalista lähtöisin oleva perhe, äiti ja aikuiset pojat, olivat lähteneet vähän reissuun. Myöhemmin selvisi heidän reittiselvityksestään, että maailmahan siinä tulee kierretyksi. Nyt he olivat risteilyosuudella Honolulusta Sydneyyn. Oli mielenkiintoista kuulla, millaista risteilyaluksella on ja ruokaa saa kuulemma ympäri vuorokauden, nälässä ei siis tarvitse olla. Me tietysti kerroimme omista reissukokemuksistamme. Aika erikoista, että juuri tämä päivä oli hyvin sateinen Papeetessa. Täällä ei ole satanut viikkoihin, mutta nyt sattui yksi sadepäivä risteilyvieraille.

Anne kävi hoitamassa viranomaisten kanssa lähtödokumentit kuntoon. Tällä kertaa immigrationissa asiat menivät mallikkaasti ja viranomainen merkitsi papereihin Annen kapteeniksi ja Arin miehistöksi – kerran näinkin päin! Passeihin ei tullut mitään leimaa, kun olemme EU-kansalaisia, mutta pyynnöstä viranomainen kaivoi leimasimen salkustaan ja saimme passeihin veikeät leimat. 


Satamatoimistossa meille hyvinkin tutuksi tullut Ken-niminen viranomainen on ollut koko ajan erittäin ystävällinen ja asiallinen. Lähtöpaperi ja zarpe olivat kunnossa vaikka tax free –ostoksiin ennen merelle suuntaamista.

Juuri, kun lähtövalmistelut pitkälle purjehdukselle ovat olleet käynnissä, Arin hammas alkoi oireilla. Asiaa ei voinut jättää siihen, vaan oli käytävä vielä hammaslääkärin vastaanotolla. Onneksi täällä ei tarvitse tehdä aikavarauksia. Hammaslääkärillä oli viimeistä huutoa olevat suomalaiset Planmecan varusteet ja hän oli aivan innoissaan kuultuaan potilaansa olevan Suomesta. Hampaasta otettiin röntgenkuva ja koko hammaskalusto tarkistettiin. Mitään vikaa ei löytynyt – helpotuksen huokaus. Ilmeisesti hammastikku on raapaissut ientä, joka vihloo. Lopuksi Ari kysyi, mihin voi suorittaa maksun. Lääkäri nauroi, että hän tarjoaa tämän eli käynti oli ilmainen, siis hammaslääkärin ja –hoitajan palvelut sekä röntgenkuvat. Sellaisia iloisia yllätyksiä täällä tapahtuu.

Kaikkia vaivoja täytyy tietysti suhteuttaa siihen, että olemme kohta olleet 2,5 vuotta reissussa ja nyt on tarvittu ensimmäiset lääkäripalvelut. Ihan samanlaisia vaivoja olisi voinut tulla kotimaassakin 2,5 vuoden aikana. Monen viikon sairaslomat on vaan vietettävä, kun vaihtoehtoa ei ole – ei veneessä eikä kotimaassa.

Saimme kotimaasta vanhan kansan vinkin iskiaksen hoitoon, kaikki konstit koitetaan.

Keskiviikkona 12.10. irrotamme köydet muutamien valmistelujen jälkeen ja suuntaamme arviomme mukaan 3-4 viikon purjehdukselle kohti Whangareita. Yritämme päivittää blogia mereltä, mikäli satelliitit suostuvat yhteistyöhön. Vielä on kuitenkin yksi este, sillä parina päivänä kalastajat ovat veneineen sulkeneet kulun merelle/mereltä. Meille kerrottiin, että he osoittavat mieltään polttoainekorotuksia vastaan. Seurasimme tiistaina tilannetta ja huomasimme, että useamman kerran päivässä kulkevat Moorean lautat eivät ainakaan kulkeneet koko päivänä, kunnes kello tuli 16. Silloin kalastajat kaikkosivat omille teilleen. Ilmeisesti mielenosoitus on vaan virka-aikaan ja siinä tapauksessa me pääsemme lähtemään vielä valoisaan aikaan. Asia selviää varmasti lähtöpäivänä ottamalla yhteyttä Port Controliin.

1 kommentti:

Seppo kirjoitti...

Terve Ari ja Anne,

Oli tosi mielenkiintoista lukea blogianne ja olemme iloisia kuullessamme Arin terveydentilan kohenevan ja paranemisen edistyvän hyvin. Toivotamme teille kaikkea hyvää ja suotuisia tuulia seuraavalle legillenne. Arille terveisia Haikosta, jossa juhlimme ASPAn 25v-synttäreitä. Hirviä olemme saaneet 14 kpl ja 8 lupaa on vielä jäljellä. Elmokin (2,5v) oli jo meidän kanssa hirvijahdissa. T. Seppo ja Eira