Meille pikkuhommia tehnyt kolumbialainen nuorimies kiipesi mesaanimastoon irrottamaan katkenneen vantin yläkiinnikkeen. Siivosimme Seilin takaboksin ja aloitimme sielläkin torakkasodan. Ihmeellistä, miten kaikki ruostuu. Esim. Kuubasta ostamamme juomatölkit olivat ruostuneet puhki ja juomat valuneet yhden muovilaatikon pohjalle. Ehkä ironisinta, että ruosteenestomaalin peltipurkki oli ruostunut puhki ja yhden muovilaatikon sisältö oli paksussa harmaassa mönjässä. Pesimme kaikki suojapressut ja jätimme ne kuivumaan työalueelle.
Keskimäärin 5 km:n kävelylenkit kuuluivat päivittäiseen ohjelmaamme. Niiden aikana olemme nähneet mitä erilaisimpia viidakon eläimiä. Puiden uusia versoja ahmivat mölyapinat alkavat olla jo melkein jokapäiväisiä havaintoja. Ensibongauksen jälkeen olemme nähneet myös laiskiaisen hyvin usein. Se on hassu eläin, joka roikkuu puussa pää alaspäin. Sillä ei mene helposti veri päähän, ehkä sen verenkierto on myös 'sopeutunut' niin kuin karvapeite, joka kasvaa myötäkarvaan peräpäästä. Näyttää kuin sen suu olisi koko ajan leveässä hymyssä.
Laiskiaisen liikkeet ovat hyvin, hyvin hitaat. Mennessämme Romanin kyydissä pankkiin tapasimme laiskiaisen tienylityspuuhassa. Se oli jo raahautunut noin metrin tien laidasta kohti keskiviivaa ja olisi todennäköisesti jäänyt auton alle ennemmin tai myöhemmin. Otimme viidakosta paksun karahkan ja asetimme sen tielle laiskiaisen eteen. Kuin hidastetussa filmissä se takertui etujaloillaan karahkaan, jonka jälkeen kannoimme sen viidakkoon turvaan. Koko toimituksen ajan laiskiaisella oli aivan kuin hauska virnistys naamallaan. Ilmeisesti se virnisteli omalle laiskuudelleen. Näkemiämme lintulajeja on kymmeniä, samoin perhosia. Lisäksi olemme nähneet vähän kauempaa metrinmittaisen liskoeläimen ja pari sian oloista eläintä, jotka eivät kuitenkaan kuulemamme mukaan kuulu "sikasukuun".
Laiturissa pitempään seisseet veneet ja niiden miehistöt ovat jo kuin pieni yhdyskunta omine sosiaalisine tapoineen. Meidätkin kutsuttiin uudenvuodenaaton tapahtumaan uima-allasalueelle. Sinne piti tuoda jotain grillattavaa, mitä itse halusi syödä ja sitten jonkun 'saidin' esim. salaatin. Ideana oli, että marina tarjosi juomat. Anne teki lihapullia, folioperunapuolikkaita ja niihin täytteen. Ruokaa kertyi pikkuhiljaa niin paljon, että tarvittiin lisäpöytiä. Olisi siinä grillissä paistunut meidän paksuhkot broiskufileetkin. Amerikkalaiset hallitsevat grillihiilloksen teon.
Illan kuluessa astiat tyhjenivät hyvää vauhtia ja luultavasti mitään ei tarvinnut heittää pois. Tällaiset 'nyyttärit' on hyvä tapa päästä maistelemaan erilaisia ruokia. Amerikkalaiset ovat 'huonoja' juhlijoita. He yleensä vetäytyvät paatteihinsa iltakymmeneen mennessä, niin nytkin uudenvuodenaattona. Muutama eurooppalainen jatkoi juhlintaa myöhempään. Mekin tulimme Seiliin hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta, jolloin poksautimme kuohuviinin. Köyhässä Colónin kaupungissa oli kait pantu viimeiset rahat likoon turhuuteen, ilotulituksiin. Tosin ne olivat niin vaatimattomia, etteivät nousseet puiden yläpuolelle. Panaman kanavan suulla ankkuroiduista laivoista lähetettiin parasta ennen –merkinnän ohittaneita hätäraketteja. Vielä oli joku veneilijä hereillä marinassa, kun soitti torvea toivottaakseen kollegoille hyvää uutta vuotta. Mekin testasimme Seilin torven.
KAIKILLE BLOGIMME LUKIJOILLE OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti