keskiviikko 8. joulukuuta 2010

PERU, AREQUIPA 28.-30.11.2010


Lähdimme Chibaysta kirkkaassa ja kauniissa auringonpaisteessa. Ylätasangolla olevilla kosteikoilla flamingot paistattelivat päivää omassa rauhassaan. Mitä lähemmäksi Arequipaa tulimme, sitä kuivemmaksi ja pölyisemmäksi maisema kävi. Yksikään hiekka-aavikolla sijainnut kaupunki ei vaikuttanut kovinkaan viehättävältä tai houkuttelevalta. 



Iltapäivällä liikenneruuhkat olivat parhaimmillaan saapuessamme Arequipaan. Meillä oli jonkinlainen katukartta, jonka avulla löysimme suhteellisen helposti hotellimme, vaikka katuja oli suljettu. Majapaikastamme oli lyhyt kävelymatka kaikkiin vanhan kaupungin nähtävyyksiin. Ensimmäiseksi Arequipa vaikutti kovin espanjalaiselta kaupungilta. Keskustan Plaza de Armas keräsi sunnuntai-iltapäivällä kaupunkilaisia viettämään aikaa ja syöttämään puluja. Keskellä aukiota on Tuturuto-patsas, joka kuvaa 1500-luvun sotilasta, jonka tehtävänä oli tiedottaa kaupunkilaisille uutisia ja tapahtumia. Aukiota pidetään yhtenä Perun kauneimmista. Sitä ympäröi tietysti kauniit rakennukset ja katedraali, jossa olimme 1. adventin messussa.


Arequipa on Perun 2. suurin kaupunki, joka on hyvin herkkää maanjäristysaluetta. Itse asiassa meidänkin ollessa maa oli järissyt yhtenä yönä, mutta me emme huomanneet mitään. Vanhat rakennukset ovat säilyneet ihmeen hyvin järistyksistä huolimatta. Arequipa on lampaan- ja alpakanvillan tärkeä keskus. Kiertelimme kaupunkia katsellen tärkeimpiä nähtävyyksiä.



 

SANTA CATALINAN LUOSTARI

on yhden korttelin kokoinen rakennuskompleksi. Luostari on perustettu vuonna 1580, jolloin vain hyvin toimeentulevien perheiden tyttäret tulivat nunniksi. Vanhemmat maksoivat siitä ja noviisit toivat ylellisiä tavaroita mukanaan sulkeutuessaan luostariin. Sen ajan mittapuun mukaan heillä oli suhteellisen hienot oltavat palvelijoineen päivineen. Vasta 1870-luvulla luostarin säännöt muuttuivat enemmän uskonnolliseen suuntaan. Luostari on kaunis ja mielenkiintoinen paikka, jossa edelleenkin asuu reilut 20 nunnaa hyvin moderneissa oloissa. Parhaimmillaan luostarissa on asunut 450 ihmistä. Monet luostarin siistit ja pikkusievät kadut on nimetty Espanjan kaupunkien mukaan. Luostarissa on tietysti paljon taideaarteita, hyvä opas esitteli niitä perusteellisesti ja teki tarkkaa selko luostarin muistakin asioista.




Arequipassa vallitsi lämmin kevätsää, kukkivat puut olivat runsaassa ja värikkäässä kukassa. Värikkäitä käsityö- ja matkamuistomyymälöitä oli runsaasti. Kaupunki ei kuitenkaan tuntunut samanlaiselta turistipaikalta kuin Cusco. Saimme täällä monta uutta facebook-kaveria.



 

NAZCA

Parin yön jälkeen olimme valmiit lähtemään paluumatkalle kohti Limaa. Tie sentään kulki välillä vuoristossa ja välillä merenpinnan tasolla Tyynen meren rannalla, muuten maisema oli oikeastaan vain kuivaa hiekkaa, pölyä ja aika lohduttoman näköisiä asumuksia. 



Sitä maisemaa riitti ja riitti. Ei siis ole ihme, että keskimatkan yöpymispaikkamme Nazca on tullut kuuluisaksi hiekkaan piirretyistä kuvioistaan, Nazcan linjoista. Ne huomattiin ensimmäisen kerran ilmasta vuonna 1927. Niissä on yli 70 ihmis- tai eläinhahmoa sekä 10.000 viivaa. Ne on ajoitettu 500eaa ja 500jaa olleeseen muinaiseen kulttuuriin. Pelkästään yksi kuvio, kolibri, on 96 x 66 metrin kokoinen, jonka on ajateltu olevan ihmisen ja jumalana pidetyn kondorin välinen viestinviejä. Kun Perun rannikolla ei koskaan sada, nämä kuviot ovat säilyneet satoja vuosia ja ne ovat UNESCOn maailmanperintökohde. Nähtyämme yhden pienenpienen osan kuvioista emme tulleet ihan vakuuttuneiksi niiden muinaisaikaisuudesta. Onhan niitä joku voinut huvikseen piirrellä vaikka nykyaikana. Joka tapauksessa linjat saavat tuhansia turisteja vuosittain käymään Nazcassa. Se on hyvä tulonlähde pölyävän hiekan keskellä sijaitsevalle pikkukaupungille. Saksalainen Maria Reiche omisti suuren osan elämästään linjojen tutkimiseen.




Yövyimme samassa hotellissa Nazcassa kuin menomatkalla ja seurasimme kaupungin elämää terassilta, jolla söimme hyvät pizzat.

2 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Ajatelkaa, jos Maria on tehnyt elämäntyönsä viivojen tutkimisessa ja joku yhtäkkiä todistaisi ne väärennöksiksi! Joskus oikean ja väärän välillä on vain veteen piirretty viiva...

hauskaa matkan jatkoa ja joulun odotusta

t. Pirkko

matti kirjoitti...

Hola! Anne ja Ari. Loppuvuoden terveiset Pispalasta. Ollaan oltu Cantanan Mikon ja Spican Toomaksen kanssa yhteyksissä ensi kesän purjehdusten merkeissä, saa nähdä saadaanko Karibiakierroslaisten kanssa kokoontuminen aikaan. Suotuisia tuulia ensi vuodelle!
Pirjo, Matti ja Margarita