KALIFORNIA, LOS ANGELES – SAN FRANCISCO 7.-10.10.2010

Lähdimme Pomonasta hyvissä ajoin LAXin lentokentälle, sillä liikenteestä ei koskaan tiedä ja jos oikein huonosti sattuu, ruuhkassa saattaa kulua tunteja. Meidän oli myös löydettävä asuntoautolle parkkipaikka jostain muualta kuin lentokentältä. Lentokentän kaukoparkista oli bussiyhteys terminaaleille, joten RV:n pysäköiminen ei olisi voinut paremmin sattua. Anun lennon saapumisaika vaihtui jatkuvasti 5-10 minuuttia johonkin suuntaan, mutta lopulta lento oli ehkä 20 minuuttia myöhässä. Maahantulomuodollisuuksien läpäiseminen vei oman aikansa, mutta kohta sieltä ilmestyi tuttu, hymyilevä tytär. Jälleennäkeminen oli tietysti iloinen ja tunteikas. 

Pitkän lentomatkan jälkeen Anu pääsi heti kokemaan RV-elämää, kun lähdimme etsimään seuraavan yön leiripaikkaa. Matkalla meillä oli hyvä tilaisuus vaihtaa päällimmäiset kuulumiset. Yöpaikka löytyi Malibusta korkealta mäeltä, josta oli hienot näkymät kauas Tyynelle merelle.

Anun saapumisen kunniaksi poksautimme kuohujuomapullon, teimme ruokaa ja tietysti juttelimme. Sitten Anu jakoi erilaisia tuliaisia ja lahjoja, joita hänellä oli iso matkakassi puolillaan. Tuhannet kiitokset kaikille muistamisista! Paketteja availlaan sitten oikeina päivinä, ilmeisesti Panamassa. Suomenkielinen luettava on aina tervetullutta, vaikka tuojalle lisäpainoa. Nukkumaan emme olisi malttaneet käydä, päätimme kuitenkin vetäytyä yöpuulle. Anulla oli pitkä lentomatka takana ja aikaerokin teki oman tehtävänsä.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli helppo jatkaa matkaa, ettei asuntoautoilun totuus unohtuisi: 'On The Road Again!' (Matkaan taas!) – niin kuin laulussa sanotaan. Ihailimme vielä aamun valkeudessa Malibun maisemia ennen kuin starttasimme. Suuntamme oli pohjoiseen San Franciscoon, maisemissa, joissa Tyyni meri, pellot ja kaupungit vuorottelivat. Paprikatkin näyttivät kypsyneen, kun näimme niitä rekkakuormittain. Illan jo hämärtyessä löysimme tiemme San Francisco Giantsien kotistadionin vieressä olevalle camping-alueelle Candlestickin kaupunginosassa. 

Pitkähkön ajopäivän päätteeksi ruuan ja suihkun jälkeen uni taas maittoi. Leirialueelta oli bussikuljetus San Franciscon keskustaan, jonne suunnistimme seuraavana aamuna. Sen päivän aikana näimme kaupunkia vähän joka kantilta. 

 Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä. Syykin selvisi; oli Columbus Day-viikonloppu ja USAn ilmavoimien Blue Angels –taitolentoesitys San Franciscon lahden yllä. 

  
Emme esimerkiksi päässeet ollenkaan kuuluisalle vankilasaarelle Alcatraziin, sillä seuraavat saatavilla olevat liput olivat vasta kahden päivän päässä. Kaikki paikat pullistelivat ihmisistä, mikä antoi oivan tilaisuuden kaiken maailman katutaiteilijoille tienata rahaa. Ihmismäärää lisäsi Giantsien sunnuntainen baseball-kotiottelu Philadelphiaa vastaan. Suuret määrät philadelphialaisfaneja oli saapunut hyvissä ajoin paikalle. Laiturialue (Fisherman's Wharf/Pier 39) oli tietenkin kaikkein suosituinta. 

  
Niin täyttä ei siellä kuitenkaan ollut, ettemmekö olisi saaneet pöytää kalaravintolasta. Aivan aitiopaikalta pystyimme seuraamaan Blue Angelsien uskomattomia kuvioita taivaalla samalla, kun nautiskelimme maukasta kalalounasta.

Columbus Dayta vietetään Amerikan löytymisen kunniaksi, kun Kristoffer Kolumbus saapui uuteen maailmaan 12.10.1492. Päivää on vietetty USAssa jo 1700-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1971 päivä liitettiin lokakuun toiseen maanantaihin, joten amerikkalaisilla on pitkä viikonloppu.

  

Olemme pitkin matkaa päässeet osallisiksi muiden asuntoautoilijoiden 'lahjoituksista'. Miten olemmekin sattuneet paikalle, kun jonkun loma on lopussa ja vuokrattu asuntoauto pitää palauttaa. Ruokaa, juomaa yms. arkipäivän tavaraa on jäänyt yli. Sitä on sitten tarjottu meille. Ihmiset eivät ymmärrettävästi halua heittää varsinkaan ruokaa roskiin. Olemme ottaneet kaiken kiitollisina vastaan. Viimeksi Los Angelesin Pomonassa meille tuotiin oikein kahdesta autosta erilaisia lihoja ym. ja nyt sitten tanskalaiset asuntoautoilijat täällä San Franciscossa kantoivat meille laatikollisen olutta, polttopuita ja erilaista syötävää. Pakkasessamme oli nyt ainakin viikon ruuat.

Jyrkkämäkinen San Francisco on monella tapaa kaunis ja värikäs kaupunki, jossa asuu yli 800.000 ihmistä, koko metropolialue mukaan luettuna asukkaita on kymmenkertainen määrä. Parhaiten kaupunki tunnettaneen punertavasta Golden Gate-sillastaan, raitiovaunuistaan ja Alcatrazin vankilasaaresta, (The Rock), jolla mm. mafiapomot Al Caponea myöten kärsivät rangaistuksiaan. 

Kaupunki oli 1960-luvun hippiliikkeen keskus ja sen Castro-kaupunginosaan sijoittuu Harvey Milkin elämä 1970-luvulta. Emme tienneet koko Harvey Milkistä mitään, ennen kuin parisen vuotta sitten näimme hänestä kertovan dokumentin ja elokuvan, jossa pääosan esitti Sean Penn Oscar-palkinnon veroisesti. Sen sijaan kaikki meidän ikäiset tuntevat kukkaisajan laulun 'If you're going to San Francisco'. 

San Francisco on hyvin herkkää maanjäristysaluetta. Vuonna 1906 järistys tuhosi melkein koko kaupungin ja vuonna 1989 sattuneen maanjäristyksen jälkeen Pier 39:lle ilmestyi merileijonia, jotka viihtyvät siellä edelleenkin. Ponttoneilla kävi kova ääntely ja vähän väliä joku yritti ängetä vedestä jo täydelle ponttonille. Merileijonat tykkäävät löhöillä kuin sillit suolassa.