sunnuntai 16. toukokuuta 2010

KUUBA - PANAMA 3.-14.5.2010

Polttoainetankkauksen ja virallisen lähtöselvityksen jälkeen irrottauduimme lopullisesti Kuuban maaperältä klo 13 aikaan. Siitä 20 minuutin kuluttua sammutimme moottorin ja jatkoimme purjeilla. Näin pitkää merimatkaa on purjehdittava mahdollisuuksien mukaan ja moottori käynnistettävä vain äärimmäisessa tapauksessa. Aluksi tuuli oli 4-5m/s NE ja sopi meille hyvin. Seuraavana aamuyönä tuuli loppui kokonaan ja virta alkoi viedä tulosuuntaan. Kippari päätti käynnistää moottorin, matkaa on sen verran, että yhtään taaksepäin ei huvita lipua.



Päivän mittaan tuuli virisi ja pääsimme taas jatkamaan purjeilla täydessä auringon paisteessa. Näimme 2 purjevenettä tulevan vastaan ja useita rahtilaivoja. Auringonlaskun jälkeen noin 20.30 aikaan huomasimme, miten mustia pilviä kertyi Kuuban ylle. Pikkuhiljaa niitä oli joka puolella, huomasimme olevamme aivan mustien pilvien ympäröimänä ja ilta oli muuttunut säkkipimeäksi. Tunnistimme useimmat pilvet ukkospilviksi, vaikka yhtään salamaa emme nähneet. Kello 21 jälkeen näimme jossain pilvien välissä muutaman salaman. Sitten räjähti; salama säkkipimeydestä aivan Seilin yläpuolella. Se sokaisi meidät hetkeksi aivan täysin ja vei Annenkin refleksinomaisesti polvilleen. Kohtaus oli kuin jostain jännityselokuvasta sillä erotuksella, että tämä oli totisinta totta. Salamat häikäisivät meitä vielä puolenkymmentä kertaa noin puolen tunnin ajan, ennen kuin siirtyivät kauemmas. Onneksi ukonilma ei vaivannut meitä kauempaa, siinä oli kokemusta ihan riittämiin. Olimme jo aiemmin varautuneet sammuttamalla joitakin sähkölaitteita ukkosen varalta. Kello 22 kippari huomasi, että tuulimittari ei anna mitään lukemia. Päättelimme, että salama oli vaurioittanut ison maston huipulla olevaa langattoman tuulimittarin lähetintä. Harmi, sillä tällä reissulla tuulimittari olisi ollut hyvä apuväline.

Kolmantena päivänä aurinko nousi klo o7.o6 ja se jatkoi paistamistaan täydeltä terältään melkein läkähdyttävästi. Tuulta ei ollut, joten jouduimme moottoroimaan. Aallokko ja maininki kuitenkin olivat kasvaneet. Iltapäivällä ohitimme ensin Kuuban läntisimmän kärjen San Antonion, minkä kunniaksi kippari tarjosi rommit. Muutamaa tuntia myöhemmin olimme päässeet Jukatanin salmesta lävitse ja näimme kahden pienen kilpikonnan kelluvan ohitsemme. Vesi on tutun ja kauniin tummansinistä. Samoihin aikoihin pystyimme sammuttamaan moottorin ja jatkamaan purjeilla tuulen ollessa n. 7m/s S. Aurinko laski sinä iltana klo 20.07.



Tuuli alkoi heiketä yön aikana ja heikkeni heikkenemistään päivällä. Leppoisassa menossa täytyy yrittää keksiä kaikenlaista tekemistä; Anne paistoi lettuja ja pidimme kahden hengen lettukestit mansikkahilloa ja kermavaahtoa unohtamatta. Loppuiltapäivästä kaivoimme sen Atlantin yliltykseltä tutuksi tulleen ikivanhan Trivial Pursuitin ja pelasimme sitä aikamme kuluksi. Kippari alkoi tuskastua liian hentoon tuuleen ja älysi, että Neptunus oli ottanut nokkiinsa, kun oli jäänyt ilman rommiryyppyjä. Siltä istumalta haettiin rommipullo ja lorotettiin oikein kunnon paukut Neptunukselle. Alkuillasta alkoi kuin alkoikin viritä hento tuuli, joka jatkui koko yön. Se kuljetti meitä hyvässä sivutuulessa samoilla purjesäädöillä. Yön aikana näkyi useita rahtilaivoja.

4-5 solmun purjehdus jatkui aamulla edelleen helteisessä auringonpaisteessa n. 10m/s E tuulessa. Näimme useita rahtilaivoja.



Seuraavana päivänä tuuli voimistui merkittävästi ollen illansuussa n. 12m/s SE ja illalla jo 20m/s SE, puuskissa jopa 25m/s. Tuuli ei ollut ihan suotuisasta suunnasta ja jouduimme kryssimään, mikä näkyi plotterissa hyvin laajana siksakkina kipparin piirtämän viivan molemmin puolin. Parin tiukan kryssipäivän jälkeen haistoimme polttoaineen hajua Seilin sisätiloissa. Huomasimme dieseliä olevan pilssissä arviolta 100-150 litraa. Jossain oli polttoainevuoto, mutta missä. Kippari korjasi Havannassa yhden polttoaineletkun liittimen, josta suorastaan ruiskusi ainetta koneen käydessä. Se oli rikkoutunut ehkä muita korjaushommia tehdessä. Mutta nyt oli uusi vuoto.

Kulkumme oli vauhdikasta ja keinuttavaa, mutta kippari yritti kuumeisesti selvittää polttoainevuodon kohtaa. Ensin löytyi lattiakatteen alta paikka, mistä polttoainetta valui; letkunpää, joka ei näyttänyt olevan mistään irronnut. Ari tukki sen ja nosti letkun pään ylöspäin. Uskoimme vuotopaikan löytyneen ja vuodon lakanneen. Seuraavana päivänä kippari halusi vielä tarkistaa tilanteen ja ikäväksi yllätykseksi dieseliä vuoti aina vaan. Sitten alkoi varsinainen salapoliisityö, jonka tuloksena sitloorasta sisätilaan johtavat portaat irrotettiin ja lattiakate nostettiin irti. Sieltähän se sitten paljastui. Polttainetankin päällä oleva putki, josta läikähti joka kerran ainetta, kun vene keinahti. Aiemmin löydetty letku liittyi tähän, mutta oli vuosien saatossa haurastunut niin, että se tihkui polttoainetta melkein joka kohdasta. Kekseliäisyys ja luovuus ovat valttia, sillä kaikkia varaosia ei voi olla mukana. Aina kuitenkin löytyy jotain, millä tehdä väliaikaiskorjauksia, jotta matka voi jatkua ainakin vähän huolettomammin.







Äitienpäivä sujui reippaassa purjetuulessa niin, että kakun paistaminen unohdettiin. Anu oli tuonut jo Kuubaan Annelle äitienpäivälahjan, joka nyt avattiin ja otettiin heti käyttöön. Oli erilainen äitienpäivä; ei tyttären keräämiä valkovuokkoja eikä omia äitejä ympärillä niin kuin aina ennen. Sitä enemmän he kaikki olivat ajatuksissa merellä, jossa on aikaa mietiskellä ja muistella.


Seuraavana aamuyönä Ari havahtui kopahdukseen sitlooran tuntumassa. Tarkempi tutkimus osoitti, että mesaanin alavantti styyrpuurin puolelta oli taas katkennut yläpäästä. Se korvattiin vahvemmalla Rodney Bayssa, siitä huolimatta se ei kestänyt. Alamme olla ihmeissämme asian kanssa. Kippari teki jo tutuksi tulleet köysiviritykset mesaanimaston tukemiseksi. Kovassa merenkäynnissä mesaanin kaatuminen on koko ajan huolenaihe.

Kipparin tekemät rommitaiat vai mitkä vaikuttivat, mutta tuuli yltyi koko ajan ollen pari päivää 20m/s ja yhtenä yönä vielä enemmän. Seili suorastaan 'lensi' aalloilla, kyllä 20 tonniakin liikkuu, kun riittävästi tuulee.



Sadeaika on saapumassa näille leveysasteille ja ilta-aikaan taivaalle kertyy sadepilviä, jotka muodostuvat myöhemmin ukkoseksi. Loppumatkasta salamat oikein tanssivat yötaivaalla, onneksi kauempana horisontissa. Ukkoskuurot tuovat yleensä aina myös tullessaan kovia puuskia, mutta onneksi Seili on rakennettu valtameriä varten, eikä säikähdä vähästä. Ei kyllä miehistökään!

Viimeisenä aamuna Ari tunsi itsensä huonovointiseksi ja kertoi syöneensä keitetyn kananmunan, joka oli ilmeisesti jo pilaantunut. Se veti miehen aika heikoksi eikä univaje tietenkään yhtään kohentanut tilannetta. Onneksi oli enää muutama maili Panaman Shelter Bay Marinaan. Siellä saimme oikein ystävällisen vastaanoton ja marinahenkilökunta hoiti sisäänkirjoittautumisen hyvin ammattimaisesti. Sitten Ari otti hiilitablettikuurin ja painui pehkuihin.



Oli kulunut tasan 11 kuukautta siitä, kun irrotimme köydet Lauttasaaresta ja ensimmäisen kerran tällainen pieni terveydellinen ongelma, mutta koko miehistön mieliala oli kuitenkin korkealla Väli-Amerikkaan saapumisen johdosta.

2 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Ehkä se Neptunuksen paukku oli liian iso, Arin pitää ottaa selainen hiilitablettikuurin pillerinpainikkeeksi itseään varten!
Nyt tiedämme Suomessakin, mitä lämpimät, aurinkoiset säät ovat.

Pysykää terveinä!

terv. Pirkko ja Jari

Unknown kirjoitti...

Huh,olipa taas tapahtumia! Hermoja vaativaa hommaa tuo maailman merien koluaminen.Hyviä tuulia!
Marja