maanantai 12. huhtikuuta 2010

DOMINIKAANINEN TASAVALTA - KUUBA 21.-26.3.2010


Ajoitimme lähtömme Ocean World Marinasta iltapäivään. 9 metrin itätuuli sopi meille hyvin ja illalla tuuli vahvistui 16 metriin. Vauhti oli parhaimmillaan n. 8 solmua. Sen jälkeen viitenä päivänä tuuli vaihteli mitättömästä 14 metrin vastatuuleen.


Ensimmäisen yön reipas tuuli oli nostattanut aallot sen verran suuriksi, että joku aalto oli lyönyt Seilin sivussa olevista ilma-aukoista sisään aiheuttaen reilun suolavesikylvyn makuuhyttiimme. Onneksi päivisin paistaa kuivaava aurinko ja sisätiloissa käy hyvä ilmavirta avoimista luukuista, että kaikki saatiin kuivumaan suhteellisen nopeasti ja helposti. Purjehdusten aikana olemme löytäneet parhaat unet salongin sohvalta, joten makuuhytin kosteus ei tuonut muutosta nukkumapaikkoihin. Ensimmäisen päivämatkan pituus 113nm.

Yleensä öisin oli vilkasta liikennettä merellä, lähinnä rahtialuksia. Toisena päivänä joku suihkukone kävi tarkistamassa kahteen kertaan Seilin. Sen koommin emme lentokonetta enää nähneet. Olimme kansainvälisillä vesillä, joten koneen kotimaa jäi epäselväksi. Illalla sentään näimme risteilyalus Prinsendamin kaikkine satoine tai tuhansine valoineen. Siellä täytyy olla isot ja hyvät generaattorit pelkästään valon tuottamiseen. Toisena päivänä kertyi 130nm.

Olemme koko ajan St. Maartenilta liikkuneet pohjoiseen päin ja nyt kolmantena yönä valtava kosteus ja ilman viileys panivat kipparin pukemaan farkut ja fleecen päälle. Jälleen yöllä oli vilkasta rahtiliikennettä. Kolmannen päivän matka oli 155nm.



Neljännen päivän lokikirjamerkinnöiksi tuli päivämatkan pituus 166nm ja iltasyönnillä ollut 10kg:n mahi mahi kalansaalis. Kaunis auringonlasku tapahtui klo 19.37 yhdessä humauksessa niin kuin täällä on tapana.



Yhtään ainoaa huvialusta emme nähneet viiteen vuorokauteen. Viidennen päivän aamuna saavuttuamme Havannan edustalle tuuli puhalsi jopa 14m/s vastaan ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koko matkalla Dominikaanisesta Kuubaan sää vaihteli päivisin täysauringosta puolipilviseen, joka jostain syystä alkoi tuntua jo viileältä. Olemmeko jo tottuneet helteisiin?

Mereltä käsin pystyi hyvin erottamaan Havannan maamerkkejä ja arvuuttelimme mielessämme mitä rakennuksia ne kaikki mahtoivat olla. Kaupunki näytti suurkaupungilta, jollaista emme ole aikoihin nähneet.



Marina Hemingway sijaitsee n. 10km Havannan keskustasta länteen ja sinne saapuminen tapahtuu riuttojen välissä olevaa kapeaa väylää pitkin. Eikä tässä vielä kaikki. Lähestyessämme tätä väylää kippari sanoi ääneen, että lähestymispoijun pitäisi olla aivan näillä kohdin kartan mukaan. Silmämme eivät kuitenkaan erottaneet minkään valtakunnan poijua, joten arvelimme poijun olevan vanhaa tietoa. Juuri, kun Ari oli kääntämässä marinaan vievälle väylälle, Anne huomasi edessämme olevan ison pyöreän teräsesineen. Siinä se oli poijun teräskanta, aivan meren pinnassa, joten sitä ei pystynyt erottamaan aiemmin vasta-aallokon ja vastaan paistavan auringon takia. Nopea väistöliike ja törmäysvaara oli ohitettu. Seilille törmäys ei olisi ollut niin kohtalokas kuin jollekin lasikuituveneelle. Se oli ensimmäinen ‘silleen’ jätetty asia, johon tutustuimme Kuubassa.


Viranomaiset olivat vastassa rannassa ja ohjasivat laituriin, jossa alkaisi maahantuloseremoniat. Meillä tietysti liehui Kuuban lippu ja keltainen lippu asianmukaisesti. Ensimmäiseksi Seiliin astui lääkäri valkoisessa takissaan tutkimushanskat kädessään ja maski suun edessä. Olihan hän ensimmäinen henkilö Seilissä ja me tulossa ties mistä tautisesta maailmasta. Hän halusi Seilin uumeniin suihkuttamaan hyttysmyrkkyä ja kuulusteli meitä terveydentilastamme. Lisäksi hän halusi nähdä matka-apteekkimme, joka sai kehuja monipuolisuudestaan samoin kuin rokotustodistuksemme, joita ei juurikaan huviveneilijöillä ollut nähnyt. Tämän tarkastuksen jälkeen hän pyysi laskemaan keltaisen lipun. Olimme taudeista vapaa alus.



Sitten seurasi maataloustarkastajan visiitti tuoreiden hedelmien ja vihannesten tarkastamiseksi.

Huumetarkastaja tuli koiransa Coqin kanssa tekemään oman kierroksensa ja Coqi tutki helteestä väsyneenä läähättäen, mitä tarkastaja käski.

Merivartiosto takavarikoi kasillisen hätäraketteja siksi aikaa, kun oleskelemme Kuubassa. Erityisesti Seilin entisen omistajan venäläistä alkuperää olevat raketit kiinnostivat viranomaisia. Kaikki nimittäin laskettiin ja kirjattiin. Tulli tuli Seiliin ja pakkasi muovipussiin käsi-GPS:n ja käsi-VHF:n ja sinetöi sen omalla teipillään varoittaen, ettemme itse saa avata pakettia, vaan maasta lähdön yhteydessä tulli sitten aikanaan avaa paketin. Kännykät eivät kiinnostaneet tullia. Seilin maahantuloon tarvittiin kuudet eri viranomaiset, joista jokainen täytti vähintään yhdet paperit ja varusti ne päälle päätteeksi vielä leimoin.



Nelisen tuntia kestäneen viranomaiskäsittelyn jälkeen meidän sallittiin siirtyvän marinaan meille varattuun paikkaan. Marina Hemingway käsittää monta kanavaa, joiden varteen kiinnitytään kylkikiinnitykseen. Lipuessamme hiljaa eteenpäin kanavan laidoilla olevista veneistä huudeltiin meille tervetulotoivotuksia ja illan tapahtumista. Oli kuin olisimme palanneet kotiin. Täällä oli enemmän matkaveneitä kuin luksusjahteja. Ja amerikkalaiset puuttuvat melkeinpä kokonaan virallisten valtiosuhteiden takia.


156nm päivämatka, kaiken kaikkiaan 720nm (n. 1350 kilometriä) ja viisi vuorokautta merta oli takana.


2 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Hei tuo maski näytti siltä, että lääkäri suojasi teitä omalta nuhaltaan...
Voi Coqi-koiraa, kun joutui hoitamaan virkavelvollisuuksiaan kovassa helteessä.

hyvää matkan jatkoa

t. pirkko ja jari

Jyrki kirjoitti...

Heh. Tääläkin odotetaan sitä vuoden ainoaa päivää vappua kun Suomalainen alkaa tanssimaan joka kerta musiikkia kuullessaan. Tai no ainakin heilumaan :-)

Hienoja autoja ja maisemia näyttäis Kuubassa olevan.

T. Jyrki