SIMPSON BAY, SINT MAARTEN 26.2.-1.3.2010

Aamupalan jälkeen lähdimme perjantai-aamuna Philipsburgiin kyselemään postipakettia. Siellähän se nökötti Suomen postista lähetetty paketti, lunastus vaan vei aikaa, kun joku virkailijoista oli näppäillyt lähetyskoodiin yhden väärän numeron. Aikansa pähkäiltyään virkailijat uskalsivat luovuttaa sen meille. Sitten kiiruhdimme ensimmäiseen kahvilaan avaamaan pakettia. Siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista ja tunteita herättävää sekä kaikenlaista suomalaista luettavaa ja katseltavaa. Ihan viimeinen päivä oli saada se paketti juuri tänään, koska viikonlopun jälkeen jatkamme matkaa eteenpäin.



Edellisenä päivänä meitä tuli tervehtimään suomalainen, joka tarkemman keskustelun jälkeen tunsi tulevat vieraamme ja oli kuunari Helenan kansimies, joka oli tullut odottamaan Hellun saapumista St. Maartenille. Aikamoinen yhteensattuma. Kuunari Helena saapuikin seuraavana päivänä samaan laituriin meidän kanssamme. Siinä meitä oli kolme suomalaista purjealusta samassa laiturissa, kun KasteHelmikin oli naapurissa.



Vancouverin olympialaisten olemassaoloa ei juurikaan huomannut St. Maartenilla. Yksi baari kuitenkin mainosti näyttävänsä Suomi-USA -jääkiekkomatsin suorana. Kellonaika oli niin sopiva, että päätimme mennä katsomaan 1. erän matkalla lentokentälle, jonne vieraamme saapuisivat. Baarissa huomasimme meitä olevan tasan kolme henkilöä katsomassa jääkiekkoa, kaikki suomalaisia, muut parisenkymmentä katsoivat jotain futismatsia. Eikä meidänkään tarvinnut katsoa edes ensimmäistä erää loppuun, kun matsin lopputulos alkoi näyttää selvältä. Aika pettymys koko peli!



Sitten panimmekin töppöstä toisen viereen ehtiäksemme ajoissa lentokentälle. Melkein tunti kuitenkin kului ennen kuin Mirkku ja Jara ilmestyivät prinsessa Julianan lentokentän ovesta. Vaikka ilmoitustaululla kerrottiin koneen laskeutuneen, todellisuudessa kone oli joutunut tekemään läpilaskun ja laskeutumisprosessi jouduttiin uusimaan.





Ensimmäinen ilta vierähti Seilin sitloorassa grillaten ja rupatellen. Loppuillasta myös kuunari Helenan miehistöä istui useamman henkilön voimalla Seilissä. Hyvin jaksoivat vieraammekin valvoa, vaikka melkein vuorokausi valvottuna oli takana.

Kiertelimme vieraittemme kanssa St. Maartenia jollalla, kävellen ja vuokra-autolla. Mirkulla ja Jaralla oli erilaisia Suomen-tuliaisia mm. poroa ja hirveä, millä herkuttelimme useammankin kerran Seilissä.






... kun sekä myyjä että ostaja ovat tyytyväisiä, on kauppa onnistunut erinomaisesti

Maanantaina 1.3. ennen irrottautumista varsinaiselta laituripaikalta oli jolla eli dinghy nostettava Seilin kannelle. Siinä vasta yllätys odottikin - jollan pohjaan oli kiinnittynyt useamman sentin kerros erilaista kasvustoa, eikä perämoottorikaan ollut jäänyt osattomaksi. Kasvustohyökkäys oli aika täydellinen ja sen irrottamiseen tarvittiin teräslastaa, jäykkää harjaa ja paljon vettä (kiitos KasteHelmi!). Onneksi aikataulumme oli sen verran väljä, että parin tunnin puhdistusoperaatio ei haitannut. Ei ihme, ettei jolla noussut plaaniin. Vieraamme pääsivät heti tositoimiin.


tästä kuvasta tulee väkisinkin mieleen Tuntemattoman Sotilaan kuuluisa kohtaus, jossa kärsitään kovennettua



Siirryimme Seilillä ensin polttoainelaituriin, jossa tankkasimme tankit täyteen ja nautimme lounaan. Siinä yhteydessä havaitsimme, että generaattori ei käynnisty. Vialle ei tässä vaiheessa enää voinut tehdä mitään, koska aikomuksemme oli lähteä merelle iltapäivän sillan avauksessa. Siinä meitä lähtikin aikamoinen lauma aluksia alkavan Heineken-regatan tieltä. Suurin osa luksusjahteja, joiden kanssa kuljimme jonossa avatusta sillasta kuin köyhän talon porsaat.