USA, FLORIDA 10.-17.6.2010

Lentomme lähti Panaman Tocumenin kentältä ja se kesti kolmisen tuntia. Maahantulomuodollisuudet USAan olivat helppoakin helpommat ja maahantuloviranomainen oli kovin ystävällinen ja auttavainen kertoessamme suunnitelmistamme ja tiedustellessamme mahdollisesta viisumitarpeestamme. Nopeudesta kertonee se, että Miamin kansainvälisen lentokentän käytävillä suurin piirtein kilometrin käveltyämme ja muodollisuudet läpäistyämme, vajaa tunti koneen laskeutumisesta istuimme jo vuokra-autofirman sukkulabussin kyydissä.

TAMPA

Kiertelimme ensin Floridan länsi- ja eteläosaa. Dodge Chargerin nokka suunnattiin kohti Meksikon lahtea, Tampaa. Matkalla poikkesimme Fantasy of Flight -museoon, jonka yksityinen henkilö on perustanut perintörahoillaan. Siellä on mahdollisuus lentääkin jollain vanhalla koneella ja restaurointia odottavia koneita on kymmeniä sekä varaosia niihin lukematon määrä.



USAssa ei muuten ole ajankohtais- tai uutislähetystä, missä ei puhuttaisi BP:n öljykatastrofista ja öljyn likaamista tai uhkaamista rannoista. BP:n huoltoasemilla on tosi hiljaista, kait ihmiset sitten boikotoivat.

Etukäteistietomme Tampasta rajoittuivat nimeen ja siihen, että suomalaisia jääkiekkoilijoita on aina silloin tällöin pelannut siellä. Tampa osoittautui kauniiksi nykyaikaiseksi kaupungiksi, jonka historiallinen kaupunginosa Ybor oli erityisen idyllinen ja monikasvoinen.



Yborin ja Tampan keskustan välillä kulki vanhanaikainen ratikka, jolla tuntui olevan aina paljon matkustajia. Lauantai-iltana Florida Aquariumissa järjestettiin ruoka- ja olutmaistelutilaisuus, jonne pääsimme sisään vihoviimeisinä, jono pantiin poikki takanamme ja ilmoitettiin, että liput on loppuunmyyty. Pienoinen pettymys oli se, että ruokaa varsinkin amerikkalaisittain oli niukasti tarjolla, olutta sitäkin enemmän. Lähtiessä saimme kumpikin mainoskassin sisältönä olutpullo ja -lasi.





Hotellin aamupalalla seuraavana aamuna olivat paikat kovin täynnä. Meitä edellä jonottanut pariskunta ehdotti, että menisimme samaan pöytään. Siinä keskustellessamme selvisi, että he ovat vähän vastaavanlaisella reissulla kuin mekin. He tosin lentävät pienkonetta ristiin rastiin USAa pyrkien käymään kaikissa osavaltioissa. Matkasta pidetään blogia ja pariskunnan lapset olivat huoltojoukoissa. Totesimme yhdessä, että aikamoinen sattuma tämä samaan pöytään istuminen. Lupasimme tutustua toistemme blogeihin ja seurata niitä jatkossa.

KEY WEST

Matkamme jatkui Evergladesin eläimistöltään ja kasvistoltaan monimuotoisen suoalueen halki kohti mantereen eteläisintä pistettä, Key Westiä.







Se on Florida Keys-saarijonon eteläisin kohta, jota voidaan lähestyä sekä maanteitse että mereltä käsin. Key West on monelle purjehtijalle tuttu paikka. Ympäröivä merialue on turkoosinsinistä ja kaunista, varmaankin snorklaajalle paratiisi. Florida Keys-saarijono on sata maamailia pitkä (1 maamaili = 1609 metriä) ja maisemat suurimmalta osaltaan huikaisevia, sillä tien molemmin puolin näkyy turkoosinsininen meri. Joissain paikoissa siltojen kohdalla on nähtävissä vanhaa rautatietä, tänä päivänä autotie kulkee pitkiä betonisiltoja pitkin.




Key West on oikein idyllinen kuin kesä-Hanko parhaimmillaan jättikoossa. Saimme majoituksen aivan turistiytimestä. Majatalo oli sokkeloinen puurakennus, jonka toisessa kerroksessa majoituimme ahtaaseen kahden hengen huoneeseen. Erikoisuutena, ahtauden kruununa kylpyhuoneessa oli iso poreamme.




Tutustuimme tietenkin turistikadun tarjontaan, joka oli normaalia lomalla olevalle turistille suunnattua: matkamuistoja, merkkiliikkeitä, ravintoloita, dragshowta ja sen semmoista. Olemme reissullamme nähneet jo niin paljon 'kaupallisuutta', että sitä alkaa tulla jo korvista ulos. Sekä ravintolat että kaupat tarjosivat kaksi yhden hinnalla tai 50%:n alennuksella. Lähtöhinta oli jäänyt kuitenkin mainitsematta. Yleensä lähtöhinnat olivat niin kovia, että etujenkin jälkeen hinta jäi vielä huikeaksi. Tuli sellainen olo, että asiakkaalta otetaan kerralla ja heti rahat pois eikä odotetakaan hänen tulevan toista kertaa. Tämä tietysti sopii viikon tai kahden lomailijalle, jolla on paljon valinnanvaraa eikä ole niin tarkka joka sentistä. Meille tämä riitti yhden yön ja puolen päivän verran. Key West on rakennettu idyllisesti ja halutaan ilmeisesti sellaisena pitääkin. Sen erikoinen sijainti saa turistit suorastaan tunkemaan itsensä sinne.

Kirjailija-kalastaja Hemingway on meille niin tuttu Havannasta, että käväisimme hänen Key Westin kodissaan. Jo kirjailijan elinaikana talossa pidettiin hyvää huolta kissoista, jotka söivät keramiikka-astioista. Nyt samanlaisia astioita myydään matkamuistoiksi. Hyvinsyöneitä kissoja makaili talon pihapiirissä edelleenkin, talon perintöä on haluttu jatkaa. Melkeinpä tuotemerkiksi asti on päässyt yksi Hemingwaylle lahjoitettu kissa, Snowball (=Lumipallo), nimeltään. Kissalla oli kuusi varvasta ja kuusivarpaista tassunjälkeä on painettu mm. koruiksi. Vaikea sanoa, oliko Hemingwaylla enemmän kissoja vai naisystäviä, joista aika monta esiteltiin talossa kuvien kera.








Lähdettyämme Key Westistä pysähdyimme Anne's Beach-nimiseen paikkaan, jonka erikoisuutena on meressä ristelevät polut. Niitä pitkin pystyi kävelemään ainakin puoli kilometriä merelle päin. Vesi ei mennyt kertaakaan niin syväksi, että sen takia olisi pitänyt ruveta uimaan. Veden lämpö oli varmaan +40 mataluuden takia. Vesikävely tai -juoksu oli oikein mukavaa vaihtelua autoilun lomassa.




Muuten oli ilo ajaa Floridan tasaisia teitä ja seurata hyvin hoidettuja tienvarsia, joissa ei näy roskia. Roskaaminen on sakon uhalla kiellettyä - hyvin näyttää tehoavan.




Ari oli Panamasta lähtien tehnyt tarkkaa selvitystyötä erilaisista asuntoautoista. Palasimme pohjoista kohti Orlandon suunnalle Kissimeehen, jossa oli sopivanoloisia asuntoautoja. Orlandossa on vaikka mitä nähtävää, uusimpana Harry Potterin seikkailumaailma, Wizard World, Universal-studioilla. Olemme pari kymmentä vuotta sitten käyneet mm. Disney Worldissa, Universal-studioilla ja Cape Kennedyn avaruuskeskuksessa, Harry Potter ei ole saanut meistä faneja, joten jätämme sen maailman nyt katsomatta.

KISSIMMEE

Tärkeämpää oli tehdä tuttavuutta uuden kulkuvälineemme kanssa. Meille esiteltiin asuntoauton saloja, joista totesimme oitis, että paljon on samaa kuin veneessä, mutta paljon myös uutta ja erilaista mm. ilmastointi. Propaani on myös uusi asia, kun Seilissä ei ole ollenkaan kaasutoimisia laitteita. Nyt meidän on tottuminen erilaiseen kilinään ja kolinaan, mitä yleensä autossa kavahdamme, asuntoautomaailmaan ne äänet kuuluvat. Kun kerran olemme lähteneet katsomaan maailmaa, jatkukoon se nyt sitten kumipyörillä jonkun aikaa ennen veneelle palaamista.

Ensimmäisen yön vietimme vielä motellissa, kun auton luovutus meni niin myöhään iltaan. Seuraavana aamuna suunnistimme lähimpään WalMart-supermarketiin tekemään perushankinnat. Täällä Amerikassa navigaattori on aivan verraton apuväline, etäisyydet ovat pitkiä ja valtavat monikaistaistaiset tiet ja ramppisillat risteilevät sinne tänne. Lähimmän kaupan löytäminen ei ole niinkään helppo juttu, ainakin aikaa säästyy navigaattorin ansiosta. Tavarahankintojen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen asuntoautoyö Pohjois-Floridassa. USAssa asuntoautoilu on aika lailla isompaa kuin Suomessa. Erilaisia alueita on tarjolla paljon mm. KOA-ketju pitkin USAaa ja Kanadaa. Siihen kuuluvat retkeilualueet takaavat tietyn palvelutason. Sitten on tietysti palvelutasoltaan vaatimattomampia State Parkeja ja National Parkeja sekä yksityisiä alueita. Valitsimme KOA-ketjuun kuuluvan alueen St. Augustinesta.

Käytössämme olevat asuntoauto on Fourwinds Majestic 23A ja siinä on nukkumapaikat neljälle, meille kahdelle oikein tilava. Tällaista asuntoautoa kutsutaan täällä päin maailmaa RV:ksi. Olimme niin tohkeissamme tästä autosta, ettemme huomanneet ottaa yhtään kuvaa St. Augustinen KOA-paikasta. Korjaamme asian seuraavissa paikoissa. Ilmastointi takasi hyvät yöunet ensimmäisenä RV-yönä.