ZEEBRUGGE-NIEUWPOORT 27.7.2009

Harvinaisen, sitloorassa aamuauringon lämmössä nautitun aamiaisen jälkeen irrotimme köydet Zeebruggesta. Satamasta ulos päästyämme meri oli mitä maalauksellisin. Aurinko paistoi ja joka puolella näkyi valkoisin purjein kulkevia veneitä. Merikin oli tällä kertaa melkein liiankin rauhallinen vastatuulta 3 m/s, mutta onneksi meillä oli jälleen kuuluisa vuorovesivirta puolellamme kuljettamassa eteenpäin.


Maalauksellisuus oli hetkellistä, jo Oostenden kohdalla aiempi pilvisyys oli muuttunut tihkusateeksi. Määränpäähämme saapuessamme satoi kaatamalla. Löysimme Nieuwpoortin satamasta oitis hyvän kylkikiinnityspaikan ja reilussa sateessa kiinnitimme köydet huolellisesti.


Nieuwpoort on Pohjois-Euroopan suurin vierasvenesatama ja olimme äärimmäisessä laidassa palveluihin nähden. Vettä valuvina kapusimme laiturilta jyrkkää siltaa (olihan alavesi) satama-altaan reunalle ja satamakapteenin toimistoon. Siellä selvisi, että löytämämme paikka oli varattu, ja meidän oli siirryttävä seuraavaan laituriin. No, paikka oli samanlainen ja sadekin alkoi jo hiipua.


Kävimme kaupungissa vain sen verran, että saimme ostettua tuoretta leipää ja vastaavaa. Sen kuitenkin kerkisimme huomaamaan, että sama ratikka, mikä oli kuljettanut meitä Zeebruggessa kulki myös tänne Nieuwpoortiin Oostenden kautta.


Olimme olleet jo ilmeisesti liian kauan niin urbaaneissa ympäristöissä, että linnunlaulua, lukuunottamatta lokkien raakkumista tai pulujen kurnutusta, ei ollut kuulunut aikoihin. Oli ihan virkistävää kuulla esim. pääskysten laulua. Monet muutkin linnut lauloivat, mutta lajit jäivät tunnistusta vaille, nyt olisi ollut Pesosen Tommin lintuasiantuntemukselle käyttöä. Vierasvenesatama sijaitsi aivan luonnonsuojelualueeksi rauhoitetun kosteikon vieressä, missä monet lintulajit viihtyvät.

Merivesi Nieuwpoortissa oli lämmintä, ihmeellisen vihreää väriltään ja kirkasta. Illan pimetessä ilma muuttui viileäksi, lähinnä Suomen syyskuista kuulasta iltaa vastaavaksi.