Ari sai ostaa edestakaiset bussiliput satamakonttorista. Pääsimme bussilla Borkumin kaupunkiin, joka oli 7 kilometrin päässä. Todellinen saksalaisten rantalomakohde. Dyyneillähän tunnetusti riittää hienoa hiekkaa ja matalia rantoja. Ne on tehokkaasti käytetty turistitarkoituksiin. Tosin yksinäisyyttä kaipaavallekin löytyy varmasti hiekkarantaa mielin määrin. Borkumin pieni idyllinen keskusta oli myös rakennettu hyvin pitkälle turistinäkökulmasta. Rannoilla oli hotelleja ja erilaisia hoitolaitoksia. Leikkijunaa muistuttavalla lähijunalla olisi myös päässyt kaupunkiin. Borkumilaiset ovat kovia pyöräilemään - paikallisbussin kulkua hidastivat jatkuvasti edessä pyöräilevät, joita bussikuski kunnioitti, mutta samalla myös hiosti ajamalla melkein takalokkarissa kiinni. Tien vapautuessa kuski päästeli menemään vähän turhankin vauhdikkaasti.
Edellisiltana autioita, melkein ankeannäköisiä hiekkarantoja mereltä käsin katsoessa tuli ihmetelleeksi, miten uimakojuja voi olla satamäärin ja ketkä niitä käyttää. Kaupunkikierroksella lämpimässä auringonpaisteessa sitä ei enää tarvinnut ihmetellä.
Borkumin yrittäjät eivät huomioi pelkästään ihmisturisteja, vaan monen paikan ovensuussa on juottokuppi koiraturisteille. Nirsoimmille ei kuitenkaan kelvannut kupissa seissyt vesi omistajien suostutteluista huolimatta.
S/y Spican kippari tarjoutui kiipeämään Seilin mastoon korjaamaan keulapurjeen nostinta. Alas tullessaan hän tarkisti mm. saalinkien kunnon. Monet kiitokset vaan Toomakselle, etenkin kun uusi sakkelikin löytyi hänen varaosavarastostaan. Olosuhteet olivat erinomaiset operaation suorittamiselle ja Toomas kapusi mastoon apinan ketteryydellä. Kehuipa vielä kannelle palattuaan Seilin maston jykevyyttä.
S/y Canace oli jo päivällä lähtenyt eteenpäin Borkumista. S/y Spica ja Seili starttasivat seuraavana aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti