Matkalla saimme vihdoin järjesteltyä tavaroita, siivottua pilssiä ja tehtyä kaikkea sellaista, mihin aiemmissa keleissä ei ollut mahdollisuutta. Reitillämme tuli useita suuria purjealuksia vastaan. Niistä mainittakoon venäläinen Mir, jonka sivuutimme tosi läheltä, kun olivat juuri nostamassa purjeita. Iltayöstä vastaamme purjehti toinen venäläinen alus komeassa yövalaistuksessa. Kyseessä oli maailman suurin käytössä oleva koulupurjealus, nelimastoparkki Sedov - olipa kerrassaan vaikuttava näky. Kaikki vastaan tulleet purjealukset olivat matkalla Gdyniaan suurten purjealusten tapahtumaan. Mukava niitä oli seurata pitkin päivää ja yötä, etenkin kun AISin avulla pystyi etukäteen tietämään, mikä alus oli kyseessä.
Reittimme kulki vastakkaisten laivaväylien poikki ja yöllä liikennettä todellakin riitti. Valaistut laivat kulkivat helminauhana pimeällä merellä. Edelleenkin merellä oli yöllä viileää, alusasut ja MUSTOt oli pakko pukea.
Saavuimme Gedserin kalastajasatamaan pilkkopimeässä aamuyöllä puoli kolme ja aamulla heti puoli seitsemältä kolkutteli satamakapteeni Seilin kaiteita maksua keräämässä. Hyvästi pitkät aamu-unet.
Olimme kalastajasataman ainoa huvivene. Seuraa meille piti kalastusalusten lisäksi ainoastaan kaksi luotsivenettä, joista toinen on päässyt samaan kuvaan Annen kanssa.Nyt oli sitten kesä, lämpöä +25C astetta eikä viileät tuulenpuuskat vilvoittaneet oloa Gedserin raiteilla.
Gedser on pieni, uinuva kalastajakylä, jonne lauttaliikenne Saksasta tuo elämää. Kyläkierroksellamme huomasimme Gedserissä joskus olleen vilkaskin rautatieliikenne asemineen, varikkoineen ja ratapihoineen. Nyt ratapihat olivat nurmettuneet ja varikot hylätyn autioita. Autiot kylätiet ja hylätyt talot kuvannee parhaiten kylän nykytilaa.
Gedser oli sen verran nopeasti nähty, että aikaa jäi vielä Seilin siivoamiselle ennen seuraavan päivän lähtöä Kielin kaupunkiin.
Kylästä ei juuri mitään hyvää löytynyt, mutta satamakrouville oli veneeltämme matkaa 100 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti