SEILI VIA NOK (KIELIN KANAVA) 5.7.2009

Aamu oli pilvinen ja kostea, kun irrottauduimme Kielin vierasvenelaiturista ja suunnistimme kohti NOK:ia (=Nord-Ostsee Kanal), jonka sulku oli suhteellisen lähellä. Monta muutakin sulkuun tulijaa oli jonottamassa kanssamme. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen valot vaihtuivat ja saimme luvan lipua sulkuun. Kiinnittyminen kävi helposti sulun reunoilla oleville kelluville laitureille eikä veden pinnan noususta tarvinnut sen jälkeen kummemmin huolehtia. Sulutuksen aikana piti käydä suorittamassa kanavamaksu, siihen oli aikaa parisenkymmentä minuuttia. Seilin miehistö on aiemmassa merenkulkuhistoriassaan suluttanut pariin kertaan Saimaan kanavan 8 sulkua, kahta lukuunottamatta kaikki Saimaan sulut sekä Pieliselle johtavan Pielisjoen sulut, joiden jälkeen Holtenau tuntui lapsellisen helpolta.

Kapteeni lähdössä sulkumestarin torniin maksamaan kanavamaksua ja


Anne jäi vahtimaan alusta!

Kanavan vesi muuttui heti jo sulussa ruskeahkoksi ja oli sitä koko matkan. Kielin kanava on 100 kilometriä pitkä ja rannalla kilometripylväät kertovat matkan etenemisestä. Uoma on kovassa käytössä, kun valtavat määrät rahtialuksia, huviveneitä ja risteilyaluksia kulkee jatkuvana virtana sitä pitkin. Kanava tunnetaan lukuisista silloistaan, jotka on rakennettu riittävän korkeiksi laivaliikenteen kannalta. Lisäksi kanavan poikki kulkee erilaisia lauttoja. Yksi niistä näytti liikkuvan ilmassa, kunnes lähempänä huomasimme sen roikkuvan vaijereilla rautatiesillasta ja sillä tavalla kuljettavan autoja ja ihmisiä kanavan rannalta toiselle.



Koko ajan kanavan molempia rantoja pitkin kulki joko kevyen liikenteen väylä tai tavallinen maantie. Juuri lauttakohdissa oli oikein rypäs asuntoautoilijoita seuraamassa kanavan elämää. Kanavan rannat vaihtelivat taajamista, metsiin ja peltoaukeamiin - kaikkea sitä, mitä nyt 100 km:n matkalle voi ajatella. Pyöräilevät ihmiset vilkuttivat meille iloisesti.

Pilvinen ilma muuttui nopeasti täydeksi auringonpaisteeksi eikä tuulenvirettäkään käynyt. Taas tarvittiin aurinkovoiteita ja päähän suojaa aurinkoa vastaan.

Kielin kanavalla on 8 solmun nopeusrajoitus. Matka kesti melko tarkkaan 11 tuntia, jonka jälkeen saavuimme kanavan toisen pään sululle, Brunsbütteliin. Kipparin haukansilmä erotti sulkujen vieressä olevasta venelaiturista Seilin mentävän paikan ja suunnistimme sinne. Paikassa oli kova meno ja meininki. Hittimusiikki soi ja siirrettäviä huvipuistolaitteita ja kaikenlaisia kojuja oli pitkin sataman rantaa. Oli sataman synttäriviikon viimeinen päivä ja koko touhua alettiin purkaa hyvissä ajoin ennen meidän nukkumaanmenoa. Ehdimme tehdä vielä pienen iltalenkin Brunbüttelin keskustaan. Pitkin iltaa satama-altaaseen tuli uusia veneitä, joiden oli mentävä kylkikiinnityksiin kolmansiksi ja jopa neljänsiksi veneiksi muiden paikkojen puutteessa. Aamulla jatkaisimme sulun kautta uusille vesille - Pohjanmerelle tutustumaan vuorovesiin.

200-metrinen loistoristeilijä AIDAcara tulossa ulos Brunsbüttelin sulusta aivan venepaikkamme vieressä. Laiva on rakennettu 1990-luvun lopulla ja Masa Yards on saneerannut sen uuteen uskoon 2005.