ZEEBRUGGE 26.-27.7.2009

Kippari on yleensä ensimmäisenä jalkeilla ja niin nytkin. Hän huomasi, että vierasvenesatamassa olisi Seilille paikka kylkikiinnitykseen. Irrotimme Seilin proomun turvallisesta kyljestä ja siirryimme maksulliselle puolelle. Kiinnitimme kaikki köydet huolellisesti. Sen jälkeen Anne suunnisti satamakapteenin konttoriin selvittämään muodollisuudet. Siellä sitten kerrottiin, että valitsemamme paikka on varattu ja meidän oli vielä siirryttävä toiseen laituriin.

Olimme kävelemässä katsomaan Seilille osoitettua uutta paikkaa. Huomatessamme virkapukuisten miesten lampsivan laiturilla kohti Seiliä palasimme veneelle. Virkapuvuissa luki 'Douane' ja ilmoittivat haluavansa tullata meidät. Mitään tullattavaahan meillä ei ollut, mutta passit ja veneen paperit halusivat nähdä. Toinen herra täytti lomakkeitaan asiapapereistamme, toisen hoitaessa seurustelupuolen. Kyllä meitä tarkkaillaan! Seurustelu-upseeri kertoi, että USA:n kaksoistorni-iskun jälkeen, eurooppalaisia rajaviranomaisia on painostettu terhistäytymään tarkastuksissa ja siksi näitä nyt tehdään. Ilmeisesti rajaviranomaisilla täytyy olla tietty määrä lomakkeita täytettynä tietyssä ajassa, että säästyvät nuhteilta. Tarkastukset ovat aina sujuneet hyvin ystävällisessä, melkein huumoripitoisessa hengessä.

Seilin köysikiinnitykset purettiin, siirryttiin ja tehtiin uudet kiinnitykset. Maasähköt viritettiin ja söimme vihdoin ansaitun aamupalan. Sitten olikin taas energiaa lähteä tutustumaan lähistön historialliseen kohteeseen, Bruggen keskiaikaiseen kaupunkiin. Satamasta sinne pääsi menemällä ensin ratikalla Blankenbergeen ja sieltä junalla Bruggeen. Kuulostaa mutkikkaalta, mutta itse asiassa matkat kestävät kaiken kaikkiaan puolisen tuntia.

Blankenbergissa jouduimme odottelemaan junaa sen verran, että uteliaisuuttamme piipahdimme kaupungin keskustaan. Huomasimme ihmisvirran vaeltavan tiettyyn suuntaan, meren rantaan, sinne siis mekin. Kävelykatu oli kuin jostain etelän rantakohteesta, kaikenlaista tavaraa oli tarjolla rantapalloista merkkivaatteisiin. Saavuttuamme rantaan silmiemme edessä aukesi taas kerran valkoista hienoa hiekkarantaa kilometritolkulla ja kaikenlaista kojua ja kioskia tarjosi auringonpalvojille syötävää ja juotavaa. Rannan kaikki kerrostalot näyttivät olevan loma-asuntoja. Lienee lama iskenyt sielläkin, koska myytävänä-lappuja oli runsaasti.

Junamatka Brysselin IC-junalla Bruggeen kesti 11 minuuttia ja vanha kaupunki löytyi helposti. Kaupunkia ympäröi vesikanava, kuinkas muuten, niitähän täällä on riittänyt. Kiertelimme ja ihastelimme rakennusten hyväkuntoisuutta ja kauneutta. Brugge on kyynisesti sanottuna turistirysä, mutta toisaalta sellaista aluetta vanhoja rakennuksia ei millään muuten saataisi pysymään kunnossa. Tunnelmaa luovat kärryjä vetävien hevosten kavioiden kapse, tyylikkäät terassit ja runsaat kukkaistutukset. Kanavia risteilee alueen sisällä, kuin Venetsiassa ikään. Bruggeakin kutsutaan pohjolan Venetsiaksi.




Pieni suklaakauppa -elokuva jäi meiltä aikanaan näkemättä eikä sitä taidettu filmata Belgiassa. Hyvin olisi voitu. Toinen toistaan houkuttelevampia suklaakauppoja näkee tämän tästä ja Bruggessa tuntui, että joka toinen kauppa oli suklaakauppa. Mekin poikkesimme nauttimaan mainoksen mukaan kaupungin parhaat kaakaot. Isot kupilliset herkullisen paksua kaakaota ja kyytipojaksi ihanaa täytesuklaata. Nam!


Suomalaisille rakennusviranomaisille terveisiä - täällä villiviinit rehottavat ihan rauhassa keskiaikaisissa rakennuksissa ja ... ah niin kauniina.

Kurkistimme sisään vanhaan valtavankokoiseen roomalaiskatoliseen kirkkoon, jossa oli paljon suuria maalauksia ja monen metrin korkeudessa roikkui uskonnollisaiheisia gobelineja. Keskellä kirkkoa sinfoniaorkesteri viritteli soittimiaan. Olimme tupsahtaneet keskelle Southamptonin nuoriso-orkesterin konserttia. Oli mahtavaa kuunnella kymmenien jousien ja puhaltimien soittoa livenä mm. Mozartia.

Suklaakauppojen lisäksi Bruggen (ehkä Belgian) erikoisuus on pitsit, onhan Brysselin pitsi maailmankuulua. Pitsikauppoja oli yhtä tiheään kuin Tallinnan vanhan kaupungin pellavamyymälöitä. Pitseistä on keksitty kaikenlaisia tuotteita ja niitä ihaillessa hurahtaisi tovi jos toinenkin. Kai niitä pitsejä ihan käsinkin nyplätään, kun yksi vanha täti oli asettunut kotinsa oviaukkoon seuraamaan ohikulkijoita ja nypläämään.

Bruggea voisi kierrellä varmaan viikon kyllästymättä. Kauniita sisäpihoja ja kapeita kujia. Yhdelläkin sisäpihalla soitti tyylikäs herrasmies harppua. Kivoja tunnelmia tallentaa muistilokeroihin.




Belgia on tunnettu olutmaa. Kortteja on kiva kirjoitella ja samalla siemailla maukasta mallasjuomaa.

Paluumatkalla alkoi sataa ja Zeebruggen ratikka oli kuin nuijalla lyöty. Meillä oli tarkoitus ostaa tuoretta leipää sataman lähikaupasta, mutta se oli jo kiinni. Päätimme pärjätä niillä, mitä meillä oli.

Satamaan saavuttuamme huomasimme meille osoitetun, kuninkaallisen pursiseuran tarralla varustetun kirjeen Seilin sitloorassa. Emme kerinneet lukea kirjettä, kun meille oltiin jo selvittämässä, että Seili on väärällä paikalla. Paikan haltija oli saapunut veneellään ja taas piti siirtyä toiseen paikkaan. Eipä auta itku markkinoilla - köydet, maasähköt irti ja paikkaa vaihtamaan.

Illalla vielä oli vuorossa seuraavan päivän purjehduksen suunnittelu ja ruuan valmistus. Tällä kertaa tuntui aika kulkevan siivillä. Meillähän ei siis pitäisi olla kiire, mutta vuorovesi sanelee jonkun verran kulkemisaikataulua.