Sääennusteita ja vuorovesitaulukoita oli taas tutkittu. Sitä paitsi tuleville päiville ennusteet lupailivat voimakkaita vastatuulia. Lähtöpäätös oli siis helppo tehdä. Kymmenen maissa aamulla irtosivat Seilin köydet Scheveningenistä.
Ilma oli selkeä ja aurinkoinen, mutta merellä vallitsi vastatuuli, ikävä vasta-aallokko ja välillä lisämausteena vuorovesivirran aiheuttama ristiaallokko. Tuli mieleen, kun jumpissa aina puhutaan, että jalkapohjan pienet lihakset jäävät työtä vaille - tällaisessa kelissä tuntui, että kehon kaikki lihakset joutuivat töihin tasapainon ylläpitämiseksi. Tämä tietenkin silloin, kun lähti liikkeelle ja yritti tehdä jotain, esim. WC-käynti alkoi lähennellä akrobatiaa. Syöminenkin jäi suurin piirtein siihen, mitä kaapista kiinni saimme. Vaikka meillä mielestämme nyt oli tavarat omilla paikoillaan, siitä huolimatta putosi puurokattila keikkuvan hellan taakse saaden uuden muotoilun ja alasalongin istuintyynyt irtosivat paikoiltaan, lisäksi WC-rulla purkautui itsekseen telineessään. Tappiot ovat mitättömiä, mutta kuvaavaat kuoppaista menoa.
Iltapäivällä näimme meitä lähestyvän Kustwacht-vartiolaivan ja sen ajaessa sitkeästi meitä kohti arvelimme heillä olevan taas asiaa meille. Ei aikaakaan, kun olivat vierellämme 'CH6'-plakaatin kanssa. Kippari otti yhteyttä VHF:n kanavalla 6 ja sieltä esitettiin meille taas tutut kysymykset, mistä tulemme, minne menemme, kotisatama, montako meitä on jne. Saatuaan vastauksemme alus kurvasi tyytyväisen oloisena pois.
Aurinko laski vähän ennen iltakymmentä ja teimme matkaa edelleen samanlaisessa aallokossa, nopeuden pudotessa paikoin alle kahteen solmuun. Ilta vaihtui yöksi ja pimeys sai vallan lähestyessämme Zeebruggea, joka on vilkas ja iso rahtisatama. Aivan Zeebruggen edustalla jouduimme vielä väistämään useita laivoja ja odottelemaan satama-alueelle pääsyä punaisten valojen kieltäessä sisäänajon. Minuuttien odottelun jälkeen pimeässä yössä erottui mammuttimainen tumma laivan hahmo, maailman suurin konttialus Emma Maersk (398 m) lipui juuri ulos sieltä, minne me olimme menossa. Siinä olisi ollut hyvä mahdollisuus päästä otsikoihin, jos olisimme kunnolla törttöilleet sen edessä.
Zeebruggen, niin kuin niin monen muunkin vierassataman löytäminen pimeässä, rahtisataman kirkkaiden valojen loisteessa - ilman selvää karttaa - saattaisi äkkiseltään jäädä tekemättä uskonpuutteeseen, sen verran kauas sataman perukoille täytyy yleensä mutkitella. Kartan näyttämästä paikasta tämäkin vierasvenesatama löytyi, mutta viikonloppuna kovin täytenä. Kello oli yli puolenyön emmekä halunneet häiritä ketään menemällä toiseksi tai kolmanneksi kylkikiinnitykseen. Onneksemme löysimme vastakkaisessa laiturissa olevan työproomun, jonka kylkeen kiinnityimme. Päättelimme, ettei se heti samana aamuna olisi mihinkään lähdössä, olihan tulossa sunnuntai-aamu. Seili oli vankasti kiinni ja koetteleva merimatka takana, unta ei tarvinnut maanitella. Tämä proomun kyljessä vietetty yö oli toistaiseksi edullisin - kukaan ei tullut kyselemään satamamaksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti