Aamuaurinko paljasti ajetut merimailit ja ehostuksen puutteen naapuriveneestämme. Koko komeutta koristi kannelle kiinnitetty mallinuken ylävartalo. Kaksi pörröpäätä ilmaantui veneen luukusta, ensin isä ja sitten ehkä 10-vuotias tytär, joka keikkui tottuneesti kuin marakatti veneen köysissä. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi tuo mallinukke. Onnistuimme vaihtamaan Seilin laituriin kylkikiinnitykseen heti aamusta, kun satama-altaaseen oli tullut tilaa toisten lähtiessä.
Kiertelimme Den Helderin keskustaa, jossa tuntui olevan yhtä paljon paikallisia kuin turisteja. Paikka oli selvästi isompi kuin Borkum eikä ollenkaan samanlainen turistipaikka. Den Helder on Hollannin merivoimien keskus ja se leima näkyi monessa. Den Helderissä pääsee jo pieneen käsitykseen kanavista, joita Hollannissa on rakennettu ristiin rastiin. Toisaalta satamasta lähtevä, rantaa myötäilevä kävely-/pyörätie on rakennettu tulvaesteeksi, kaikki on niin mahdottoman alavaa. Kukaan ei juuri kävele, ellei taluta koiraa, kaikki pyöräilevät. Pyöräilijöille on varattu tuplasti tilaa verrattuna jalankulkijoihin ja pyörissä on mitä erilaisimpia lisävarusteita tarpeen mukaan. Ensikertalaiselle Hollannin-kävijälle, niin kuin Annelle, saattaa käydä kömmähdys Coffee Shopien kanssa, joita Den Helderissäkin näytti olevan useita. Varmaan siellä saisi kahvitkin juodakseen, mutta useimmat asiakkaat taitavat käydä niissä vahvempien kasvituotteiden takia.
Pieni kuva-arvoitus: Mikä lintu luuraa tässä kanavaotoksessa?
Merivesi oli jälleen hyvin kirkasta ja puhdasta. Laskuveden aikaan taskurapuja olisi voinut pyytää pelkillä sormilla äyriäisten jäätyä lymyilemään kivien koloon matalaan veteen. Eräskin isoisä oli sitonut pyykkipojan parin metrin narunpätkään. Pyykkipojan leukojen välissä oli syöttinä pala rasvaa. Tätä pyydystä hän uitti sillalla seisten rantakivien välissä. Taskuravut kävivät hanakasti kiinni pyykkipoikaan, josta sillan alla ollut pojanpoika ravisteli ne pieneen ämpäriin.
Teimme tuttavuutta kahden valtavan laivan kanssa. Toinen oli 1600-luvun Hollannin Itä-Intian kauppayhtiön (VOC) suurin purjelaiva nimeltään Prins Willem, tarkemmin sanottuna sen replika, joka laskettiin vesille Hollannissa 1988. Se on ollut lainassa Japanin Nagasakissa kaksikymmentä vuotta, josta se palautettiin Den Helderiin - laivan nykyiseen olinpaikkaan - 2008. Toiseen tutustuimme kuninkaallisen laivaston merimuseossa. Kysymyksessä oli Potfis-luokan sukellusvene 'Tonijn' (S805) vuodelta 1966, sen pituus on n. 80m, uppouma 1509 tonnia.
Mielestämme jo Tukholmassa oleva Wasa-laiva on valtava, mutta Prins Willemille se jää pikkuveljeksi, onhan Wasa sentään ihan aito ja alkuperäinen.
Emme juuri ole käyneet ravintolassa syömässä, mutta Den Helderissä osuimme sopivasti nälkäisinä kiinalaisen ravintolan kohdalle, emmekä voineet vastustaa kiusausta. Pujahdimme sisälle ja söimme maittavan kiinalaisaterian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti