torstai 30. heinäkuuta 2009

CALAIS 29.7.-30.7.2009


Calais'ssa olisi ollut todella helteistä ellei tuuli olisi yltynyt puhaltamaan estäen meitäkin jatkamasta matkaamme. Vietimme aikaa kaupungilla ja totesimme, että kaupungin puutarhurilla on rajaton budjetti käytettävissään. Joka puolella keskustaa oli upeita kukka-asetelmia tai -penkkejä. Voi myös olla, että naispuolisella pormestarilla on kauneudentajua. Calais on vanha kaupunki, mutta tuhoutunut perusteellisesti monissa sodissa, joten mitään vanhaa ei juurikaan ole nähtävissä. Englannin Doveriin, mihin suuntaamme seuraavaksi, on vain noin 22 merimailia Englannin kanaalin yli.

Huomasimme kaupungilla mainoksia näyttelystä, joka oli esillä Helsingissä vanhan linja-autoaseman aukiolla parisen vuotta sitten, näyttelyn nimi oli muistaaksemme Maailmakuvina. Ranskalainen nimi ei ollut yhtään niin sanoilla leikittelevä kuin suomalainen. Anne näki sen silloin ja oli vaikuttunut näkemästään, Arilta jäi näyttely näkemättä ja nyt voitiin paikata sekin aukko.



Kapteeni mittailee maailmankartalta matkaa Calais'ta Lissaboniin. Yksi harppaus näkyy olevan.

Vaikka Englanti on näin lähellä, täällä ihmiset saattavat ehkä ymmärtää englantia, mutta eivät sitä kuitenkaan hevin puhu.



satama-allas melko tyhjänä...



ja sitten tyhjänä

Omassa satama-altaassa oli pientä tapahtumaakin. Meripelastajien alus tuli vauhdilla sisään vesilastissa ollut purjevene kylkeensä kiinnitettynä. Meripelastajien pumput pumppasivat vettä purjeveneen sisältä. Satamassa nosturi oli laskenut nostoliinat valmiiksi veteen. Todella ripeästi meripelastajat käänsivät aluksensa liinojen viereen, jossa purjevene irrotettiin kyljestä ja siirrettiin nostoliinojen varaan. Vain hetki ja purjevene oli laiturilla tellinkien päällä. Työtä oli tekemässä kymmenkunta henkilöä ja jokainen tuntui tietävän hyvin oman hommansa. Purjevene oli saanut merellä vuodon ja uppoamisvaara oli ollut ilmeinen. Miehistöllä oli varmasti ollut orpo olo ensin havaittuaan vuodon ja sen jälkeen odottaessaan apuvoimia. Pelastuslautta oli kannella, mutta sitä eivät olleet päättäneet käyttää. Siinä hötäkässä laivakoirakin, pieni ruskea villakoira, taisi joutua kastamaan varpaansa. Silminnähden miehistön olemuksesta huokui helpottuneisuus kiinteälle maalle päästyään, antoipa kipparin rouva ranskalaiset poskisuudelmatkin pelastajilleen.





Ruokavarastoja täydensimme ja kävimme lähimmässä supermarketissa. Etsiskelyistämme huolimatta silmiimme ei osunut minkään valtakunnan puuroryynejä - ranskalaiset syövät aamuisin vain croissantteja. Olisikohan ketjukauppa Carrefourista löytynyt, se täytyy tarkistaa viimeistään Espanjassa. Olemme tietenkin syöneet ihanan rapeita ja tuoreita croissantteja. Ihan perus-croissanttien lisäksi on niitä saatavana makeilla ja suolaisilla täytteillä, vähän niin kuin lörtsyjä Savonlinnan torilla. Kalorisyistä croissantit eivät ole kuuluneet oikeastaan millään tavalla kotimaan syömisiimme, täälläkin yritämme nauttia niitä maltillisesti. Leivonnaistuotteet kannattaa ilman muuta ostaa leipäkaupoista, joita on joka korttelissa.

Nyt olemme ilmeisesti saapuneet siihen maailmaan, missä juomavesi kannetaan pulloissa kotiin. Tähän astisissa satamissa olemme saaneet laituriletkuista juomaveden.

Anne kävi kampaajalla teettämässä perussetin, leikkauksen ja raidat, ja on ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kampaaja puhui vain ranskaa. Veneoloissa yleensä tuuli pitää huolen kampaustyylistä, siihen ei hirveästi kannata uhrata aikaa. Nyt tuntui siltä, että hiukset lentävät koko ajan silmille ja suuhun, joten jotain oli tehtävä.

Juhlistimme tänään 32-vuotta täyttävää avioliittoamme menemällä ranskalaisittain ravintolaan simpukkaillalliselle, tietenkin asiaankuuluvine juhlajuomineen. Niin se vaan aika kuluu nopeasti!




1 kommentti:

Mika Stén kirjoitti...

Moi Anne ja Ari,
Onnea hääpäivänne johdosta!
Hienoja ja mielenkiintoisia blogikirjoituksia olette kirjoittaneet, näitä lukee mielellään ja miettii et mitä kaikkea olette kokeneet ja mitä on vielä edessä...

-mika