Näytä Seili suuremmalla kartalla
Vuorovesitaulukot puhuivat jälleen ikävää kieltään. Kippari laski lähtöajaksi Amsterdamiin klo 03.00, joka navakan itätuulen vallitessa aikaistui kellonlyömälle 02.58. Keulapotkurin kolkko jurina todennäköisesti herätti kaikki muut satamassa olijat, mutta ei se mitään, me pääsimme matkaan synkän pimeyden vallitessa.
Päästyämme hyvin merkitylle väylälle huomasimme salamien tanssivan vaaka- ja pystysuoraan pitkin mustaa taivaanrantaa. Onneksi vain pari väläystä sattui kohdallemme, varsinainen 'ilotulitus' jäi kauemmas. Salamien lisäksi kalastajaveneiden kulku- ja työvalot erottuivat tummasta merestä, muita kulkijoita ei ollut. Lähtiessämme ei vielä satanut, mutta hyvin nopeasti olimme saderintamassa ja sen mukainen varustus oli vedettävä päälle. Ilma oli kuitenkin suhteellisen lämmin, Annekin uskalsi jättää villahousut pukematta.
Kyllä se päiväkin siitä alkoi sarastaa matkan taittuessa ja hyvässä valossa saavuimme Ijmuidenin sululle, Nordsee Kanalille, joka johtaa Pohjanmereltä Amsterdamiin. Kuin tilauksesta saimme ajaa suoraan sisään sulkuun ja lokikirjan merkinnän mukaan klo 08.55 sulutus oli ohi. Sulutus kävi helposti ja melkein huomaamatta.
Nordsee Kanalilla on todella vilkas liikenne. Siellä sukkuloi säännöllinen kantosiipiliikenne, joki-, turisti- ja työalusten sekä rahtilaivojen seassa, lisäksi kanaalilla on risteävää liikennettä, minkä suhteen on syytä olla varuillaan. Leveämpikin uoma käy ahtaaksi, kun liikennettä on runsaasti aiheuttaen ylimääräistä virtausta veteen.
Puolen päivän maissa saavuimme päämääräämme Amsterdamin keskustassa sijaitsevaan Sixhavenin venesatamaan. Ensimmäiset veneet pyrkivät todella kapeasta satama-aukosta sisälle, mutta satamakapteenin äkäinen pillinpuhallus ja elekieli pani heidät peruuttamaan takaisin. Edessä oli reilun tunnin odotus, jotta Sixhavenista lähtijät saatiin ensin ulos, sitten satamakapteeni tiivisti satamassa olleita veneitä. Odottelimme suuaukon edustalla väistellen lauttaliikennettä ja muita ohikulkijoita, vihdoin saimme luvan tulla sisään.
Satamakapteeni oli varannut Seilille paikan, johon pääseminen edellytti aluksen kaikkien potkureiden aktiivista käyttöä, ruorin veivaamista ja miehistöltä raudanlujaa itseluottamusta. Naapureiksi sattuivat aiemmin saapuneet venäläiset upouudessa, upeassa Beneteau (Oceanis 54) purjeveneessään. He olivat kovin innoissaan suomalaisista naapureista ja ottivat meidät ylitsevuotavan ystävällisesti vastaan. Seili oli saatu kunnialla paikalleen nopeasti täyttyvässä satama-altaassa.
2 kommenttia:
Vai coffee shop'eihin Anne oli heti pyrkimässä... ;) Kipparilla on siellä Hollannissa kova työ saada pidettyä miehistö kaidalla tiellä! Teillä on varmaan ollut tosi hauskaa Amsterdamissa, koska se on "pieni isokaupunki", kaikennäköistä on, mutta etäisyydet siedettäviä. Toivottavasti ukkosrintamat pysyttelevät poissa reitiltänne!
Tulemme perjantaina Kanaalin toiselle puolelle, Lontooseen. Vilkuttelemme lentokoneesta. terv. Pirkko ja jari
Moi maailmanmatkaajat
Liityin bloginne lukijoihin hivenen jälkijunassa, mutta nyt laiskanläksyt eli koko tähän astinen matkahistoria on luettu. Kerrassaan mukavaa luettavaa ja katseltavaa.
Jään innolla odottamaan uusia päivityksiä.
Erikoisesti A'damiin liittyen kaipaisin päivitettyä tietoa:
Joko GT:n voi nykyisin nauttia Lidon kasinolla hedelmineen päivineen niin halutessaan?
Hyvää reissun jatkoa ja suotuisia tuulia ja virtauksia!
PS. Soldats Ärtsoppa tuli testattua purjehduksella Västeråsista Nauvoon vuonna 97. Herkullista oli!
Lähetä kommentti