NIEUWPOORT-CALAIS, RANSKA 28.7.2009

Irrottauduimme Nieuwpoortista 3 tuntia ennen alavettä, vesi oli vetäytynyt muualle ja matalaa maata paljastunut. Kaunis aurinkoinen sää saatteli meitä matkaan ja aamun 5 m/s vastatuuli muuttui iltapäivällä jo 11 m/s.

Vedet ovat haastavat, koska matalikkoja löytyy odottamattomista paikoista. Niinpä esim. Dunkerque'n kohdalla ajokelpoinen väylä kulkee aivan rannan tuntumassa lähellä kyseistä kaupunkia, joka osoittautui mereltä katsottuna teollisuuskaupungiksi. Friisin saarien jälkeen emme ole juurikaan nähneet muita kuin rantalomakohteiksi rakennettuja kaupunkeja. Ainakin merelle päin ne näyttävät siltä ja aikamoisilta hiekkarannoille rakennetuilta kivikyliltä. Sen verran niitäkin tuli nähtyä, ettei koko totuus ole ihan tuollainen, vaan kaupunkien keskustoissa on yritetty yhtä ja toista viihtyvyyden lisäämiseksi erilaisin istutuksin.





Matkalla oli aika laskea Belgian lippu ja nostaa tilalle Ranskan kohteliaisuuslippu.



Huomaa, että olemme tulleet Ranskaan. Merimerkitkin ovat jollain tapaa persoonallisempia. Asento muuten muistuttaa jollain tapaa meille niin tuttua Havis Amandaa.

Calais'n lähistöllä on vilkas lauttaliikenne Englannin Doveriin, lauttoja tulee ja menee satamaan. Tännekin jouduimme tekemään pienen kierroksen ohi sataman suuaukon, kun oikaiseminen olisi tiennyt turhaa riskinottoa matalikkojen suhteen. Merivesi on aina vaan mitä kirkkaimman vihreää ja aika suolaista.

Iltakuuden aikaan saavuimme Calais'n vierasvenesataman suulle, jossa on 22 poijupaikkaa varattu jonotukseen. Vuoroveden takia vierasvenesatamaan pääsee vain tiettyinä aikoina. Keinuimme poijujonotuksessa puolisentoista tuntia monen muun kollegan kanssa.



Vierasvenesatamissa luottamus ja turvallisuudentunne vahvistuvat siitä, ettei ulkopuolisia pääse alueelle. Täällä Calais'ssa on ranskalaisen mutkikkaat ovikoodit. Hyvä, että asianomaiset edes pääsevät porteista läpi.