torstai 2. heinäkuuta 2009

GEDSER-KIEL 1.7.2009


Olimme olleet Gedserissä samassa satama-altaassa luotsiveneiden kanssa. Aamulla luotsien lähtiessä ensimmäiselle keikalleen irrotimme Seilin laiturista ja lähdimme kohti Saksaa.

Aamusta lähtien keli oli rasvapläkä ja helle niin paahtava kuin Saharan autiomaassa. Koska biminikatoksen rakentaminen on jätetty tropiikkiin, joutui kippari jossain vaiheessa kaivamaan henkilökohtaisen autiomaavarusteen hellettä ja niskan palamista vastaan.


Pari tuntia lähdön jälkeen tulimme humisevan puiston laitaan - nimittäin tuulivoimapuiston. Tämä puisto oli siinäkin mielessä erikoinen, että se sijaitsi keskellä merta. Tuulimyllyjä oli suorissa riveissä 8 x 9 kappaletta eli yhteensä 72 ja valtavilla työproomuilla rakennettiin perustuksia uusille sähköenergian tekijöille, joiden ekologisuudesta, kauneudesta ja tehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tähänastisen purjehduksemme aikana, olemme Eestin Paldiskista alkaen nähneet satoja tuulimyllyjä ja täytyy myöntää, että eivät ne ainakaan luontoa kaunista.


Eräs kohta tällä matkalla herkisti meidät muistelemaan kesäisiä automatkojamme Espanjaan reilut 20 vuotta sitten. Kuljimme nimittäin Rödbyn ja Puttgardenin lauttaväylän poikki. Anu, Hanna ja Kaisa muistanevat nämä lautat parhaiten mitä herkullisimmista tanskalaisista voileivistä.

Tapahtumaköyhän päivän jälkeen aukesi Kielin lahti silmiemme eteen satoine purjeveneineen ja kahteen suuntaan kulkevine isoine laivoineen. Tuntui uskomattomalta, että kaikki ristiin rastiin kulkevat purjeveneet ehtisivät isojen laivojen alta pois. Mutta niin vain tapahtui, että aina reitti laivalle aukeni, tosin usein vasta laivan antaman kiukkuisen äänimerkin jälkeen.


Sanomattakin oli selvää, että kippari laivaston miehenä halusi Tirpitz-sotasataman vieressä olevaan Wikin marinaan. Pulleat olivat kuitenkin Suomi-tytön muodot eikä Seili yrityksistä huolimatta - lanteiden leveydestä johtuen - mahtunut sataman yhteenkään paikkaan, vaikka saksalainen purjehtijakollega yritti ystävällisesti olla kiilapoikana. Kielissä on yli kymmenen marinaa, joten ei muuta kuin eteenpäin. Seuraavaksi suuntasimme historialliseen, vuoden 1936 olympialaisten purjehdussatamaan, josta sopiva paikka kysyvälle löytyikin. Saksalaisille sattui kuitenkin pahanluokan arviointivirhe, kun sijoittivat meidät nk. miljonäärilaituriin. Sattuuhan sitä! Paikka oli kertakaikkiaan erinomainen ja Seili oli hienossa seurassa. Samassa laiturissa oli mm. Krupp-yhtiön omistama bermudajooli Germania VI, jonka treffasimme pari kesää sitten Tallinnassa. Vuonna 1963 valmistunut Germania VI on maailman ensimmäinen kokonaan hitsattu alumiinijahti ja se pystyy samanaikaisesti kantamaan noin 800 purjeneliömetriä.

Satamamaksukin oli ympäristö huomioon ottaen erittäin kohtuullinen (2o euroa), joka on jotakuinkin puolet esim. Katajanokan vieraspaikkamaksusta.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hyvä, että reissu on mennyt suotuisissa merkeissä!
Täällä oli muutaman päivän tosi lämpimät kelit, mutta muutama päivä sitten viileni, ja itä-Suomessa hytistiin viime viikonloppuna kuulemma +8c. asteessa!
Pari viikkoa olisi töitä, sitten alkaa loma! Pääsee itsekin veneilemään naiskippareiden johdolla :)
Terveisiä Helsingistä!

Anne ja Ari kirjoitti...

Kiitos kommentista. Kelit on tainneet jo lammeta Suomessakin. Hauskoja veneilyhetkia ja rentouttavaa lomaa!