CUXHAVEN-BORKUM 12.7.2009

Aurinkoisen aamun valjetessa Cuxhavenin satama-altaassa kävi melkoinen kuhina jo ennen kuutta. Patoutunut satamaodottelu purkautui sulassa sovussa vilkkaasti. Ensimmäiset tuskin pääsivät satama-altaasta ulos, kun malttamattomina nostivat jo purjeet. Odotellessa oli käyty säätiedot moneen kertaan läpi, samoin vuorovesilaskelmat. Oikea-aikainen lähtö saattaa nopeuttaa matkaa monta solmua vuoroveden aiheuttaman virran ansiosta. Kaikki suomalaiset venekunnat lähtivät suurin piirtein samaan aikaan.

s/y Margarita matkalla kohti Borkumia aamuauringon antaessa kululle romanttisen ripauksen

Seurakaveri Hautasen Veikko ja s/y Canace matkaa tyylikkäästi kohti seuraavaa etappisatamaa

Pohjanmeri ei saa koskaan rauhaa; vuorovesi aiheuttaa jatkuvaa virtausta suuntaan tai toiseen.

Tunnin purjehdittuamme kuului Seilin kannella napsaus. Myöhemmin se osoittautui sakkeliruuviksi, joka oli irronnut keulapurjeen nostimesta ja vaarana oli, että koko purje putoaa alas. Onneksi saimme purjeen ajoissa rullatuksi kiinni - olihan meillä vielä muita purjeita käytettäväksi. Genuan korjaaminen sai odottaa sopivaa satamaa ja tuulen tyyntymistä. Pari tuntia lähdöstä taivaalle alkoi nousta tummia pilviä eikä aikaakaan, kun aurinko katosi ja sadekuurot tulivat ryydittämään menoamme. Leppeä etelätuuli muuttui ikäväksi 10-12 m/s vastatuuleksi, mikä teki matkasta ‘kuoppaisen’. Kyllähän sellainenkin menettelisi muutaman tunnin, mutta 15 tuntia oli ihan riittävästi.


Määränpäämme Borkum näkyi kauan mereltä käsin, mutta oikaisemaan ei ollut asiaa. Nämä Friisien saaret ovat dyynialuetta ja vedet vaativia, koska matalikkoja voi olla keskellä syvää merta, vaikka nousuvesi olisi korkeimmillaan. Laskuveden aikaan veden vetäytyessä valtavat hiekka-alueet paljastuvat veden alta. Niinpä jouduimme ‘kiertämään’ mailitolkulla päästäksemme Borkumin vierasvenesatamaan. Auringonlasku oli jo tapahtunut muutamaa minuuttia vaille kymmenen ja ilta alkoi hämärtää. Samassa hämärässä kanssamme kohti Borkumin vierassatamaa suunnisti s/y Canace, joka pienen neuvottelun jälkeen sujahti ensimmäisenä vierassataman suusta sisälle ja Seili perässä. Yhtäkkiä tuntui pehmeä tömähdys - olimme kiinni pohjassa. Kipparin käytti kaasua eteen ja taakse keulapotkurin avustaessa omalta osaltaan. Muutaman minuutin ‘sahauksen’ jälkeen Seili irtosi pohjasta. Seili on sen verran tuhdissa kunnossa, ettei vesi riittänyt kölin alla laskuveden aikaan. Ellemme olisi päässeet irti, ainoa keino olisi ollut odottaa veden lisääntymistä Seilin alla nousuveden ansiosta. S/y Canacessa oli kyllä myös huomattu ongelmamme ja he kurvasivat takaisin meitä kohti. Päätimme etsiä yöpaikkaa viereisestä laivasatamasta, jonne s/y Spica oli ehtinyt noin puoli tuntia ennemmin.

Vastoinkäymisten ja vastatuulen sävyttämän, pitkän päivän päätteeksi yöunet olivat enemmän kuin tervetulleet.