Santiago de Compostela
Saimme satamatoimistosta bussiaikataulun ja neuvon Portosinin pysäkistä. Se olikin erittäin tärkeä neuvo, koska kadulla ei ollut mitään merkkiä kertomassa bussipysäkistä. Epävarmuus ehkä olisi iskenyt, ellei siellä olisi ollut jo valmiiksi bussin odottajia. Paikallisbussi Portosinista Noyaan mutkaista ja mäkistä tietä sujui vauhdikkaasti, kuski taisi olla myöhässä aikataulusta. Noyasta jatkoimme Santiago de Compostelaan saman tien. Iloinen yllätys oli bussilipun hinta 3,30 euroa henkilöltä suurin piirtein samasta matkasta kuin Helsingistä entiseen Tuusulan-kotiimme, jonne lippu maksoi tuplasti tuon hinnan. Tällä kertaa kuljettajan kehonkieli kertoi, että hän oli yliväsynyt. Toivoimme hänen pysyvän hereillä, sillä tie kiemurteli ylös vuoristoon pilvien tasalle. Maisemat ylhäällä vuorilla olivat erilaiset kuin merenrannalla. Oli mielenkiintoista nähdä maisemia ja taloja korkeammalla merenpinnasta. Siellä talojen pihoissa kasvoi hedelmäpuita, pelloilla lähinnä maissia.
Santiago de Compostella sijaitsee suhteellisen korkealla ja sääennusteen +22 astetta ei kyllä toteutunut. Ilma tuntui viileähköltä ja sateen uhka oli ilmeinen. Se ei haitannut, olimmehan historiallisessa kaupungissa. Tosin bussi oli tuonut meidät uusien asuinalueiden ja hienon yliopistoalueen läpi linja-autoasemalle. Päästyämme kadulle näimme ensimmäiset vaelluksen loppusuoralla olevat rinkkaselkäiset kulkijat. Lyöttäydyimme joukon jatkoksi ja ‘vaelsimme’ viimeiset pari kilometriä kultaisin simpukankuorin merkittyä jalkakäytävää kohti huipennusta, katedraalia. Suurin pulma vaeltajilla näytti olevan jalat ja niihin tulleet vammat - näimme kaikenlaisia nilkuttajia.
Viimeiset kilometrit vaellettiin pitkin vanhan kaupungin mutkaisia mukulakivikatuja ja yllättäen yhden mutkan takaa tuli eteen sykähdyttävän mammuttimainen rakennus.
Se oli osittain sammaleen peitossa - olimme saapuneet katedraalille. Sen edessä olevalla autiolla makaili, istuskeli rinkkoihin nojaten väsyneitä, mutta onnellisia vaeltajia. Katedraalin ulkoasu ei kerro, miten aktiivinen elämä sykkii sen seinien sisäpuolella. Ihan tungokseen asti turisteja, mutta vielä enemmän vaeltajia; isoja ryhmiä tai ihan yksin kulkeneita. Käytävien laidoilla useissa rippituoleissa ihmisiä kuiskuttelemassa papin kanssa. Vaeltajat istuivat penkeillä ja osallistuivat nunnan johtamaan lauluun. Ilmeisestikin nämä penkillä istuvat olivat katolisia, joille vaellus oli fyysisen rasituksen lisäksi myös uskonnollinen kokemus. Ihan meille luterilaisillekin vaelluksella varmasti olisi jonkinlainen henkinen vaikutus fyysisen koitoksen ohella. Vaellus antaa leiman koko vanhan kaupungin elämään ja katedraalin tuhatvuotinen elämä näyttää jatkuvan vilkkaana.
Tuttavuuksia tuntuu reissussa syntyvän kiihtyvään tahtiin. Olimme Santiagossa tutustumassa erään ravintolan ruokalistaan, kun meille tultiin toivottamaan hyvää päivää espanjalaiseen tyyliin. Kyseessä oli tarjoilija, joka edellisenä iltana palveli meitä Portosinin jahtiklubin ravintolassa. Onhan Santiagossa sentään yli 100 000 asukasta, joten aikamoinen sattuma. Hän oli nimittäin lähes ainoa ihminen, jonka tunsimme 50 km säteellä.
Tarjoilijatuttavuutemme nojailee tässä lounaspaikkamme baaritiskiin. Huomaa ylhäällä kypsymässä olevat jamon serranot.
Paluumatkalla Noyassa teimme Portosinin bussia odotellessa ruokaostokset seuraaville päiville. Meillä oli hieno lomapäivä takana. Satamassa meitä jo odotettiin. Ari huomasi jo kaukaa Adouana-tekstein varustetun aluksen. Olimme juuri saaneet ostoksemme paikoilleen, kun Seilin kylkeen koputettiin. Kaksi virkamiestä esitti haluavansa tullata meidät. Ei siinä muuta kuin passit ja veneen paperit esiin ja tullimiehet pääsivät hoitamaan tehtäväänsä. Muodollisuudet sujuivat leppoisasti, kunnes tullimiehet erehtyivät kysymään kumpi meistä on aluksen kapteeni. Arin pitämän lyhyen, espanjankielisen esitelmän jälkeen virkamiehet ymmärsivät yskän ja lopulta erottiin todella hyvinä amigoina. Kuvanotto tuntui olevan kovin mieluista Espanjan tullimiehille.
1 kommentti:
Mahtava katedraali! Kyllä pyhiinvaellus niissä maisemissa on hieno kokemus ja olittehan jo turvautuneet "yläkerran" apuun: paikkasitte jeesusteipillä purjeen.
Hyviä tuulia
t. Pirkko ja Jari
Lähetä kommentti