Dover on luonnonsatama, jolla on tuhansien vuosien historia. Se on ollut aina strategisesti merkittävä asema manner-Euroopan läheisyytensä takia.
Englantiin oltiin saavuttu, autot tulivat väärää puolta. Kansakoulussa saadut opetukset tien ylittämisestä oli syytä kääntää päälaelleen.
Sataman vieressä on rantabulevardi, jonka varrella on hotelleja, uimaranta, ravintoloita ja shoppailupaikkoja. Dover on n. 30.000 asukkaan kaupunki ja kaikki oikeastaan kävelyetäisyydellä. Ensimmäinen kävelykohde oli valuutanvaihtopiste. Anne oli kerännyt kotoa MiniGrip-pussiin Iso-Britannian kolikkoja, mutta setelirahaa oltiin vaille. Valuuttapiste löytyi helposti ja virkailija oli niin ystävällinen, että tarkisti Annen kolikkopussin sisällön voimassa olevaksi valuutaksi ja vielä vaihtoi ne setelirahoiksi.
Doverin keskustassa löysimme kävelykadun ja tietysti paljon pubeja. Ihmiset näyttivät tuntevan toisensa. Talot olivat erilaisia kuin Calais'ssa ja kirkot harmaasta kivestä rakennettuja. Turistejakin varmaan oli, mutta he sulautuivat hyvin paikallisväestöön. Täällä täytyi olla asiat huonommin kuin Suomessa. Paikallinen NMKY (YMCA) ilmoitti oikein ikkunassa tarvitsevansa kipeästi huonekaluja. Tuusulan kotia tyhjentäessämme parisänky ja yöpöydät eivät kelvanneet ilmaiseksi edes Pelastusarmeijalle, vaikka muuten olemme ylen kiitollisia ja hyvillämme Pelastusarmeijan halukkuudesta ottaa vastaan kaikenlaista käytettyä tavaraa.
Kauas merelle näkyy valkoisten kallioiden päällä valtava harmaa linnoitus, Doverin linna. Sen vanhimmat osat, roomalainen majakka ja saksilainen kirkko ovat yli tuhat vuotta vanhoja. Keskiaikainen päätorni oli juuri restauroitu ja viralliset avajaiset tulossa. Sen museo oli tehty nykypäivän kävijän tarpeisiin ja siellä oli käytetty nykytekniikkaa valottamaan Henrik II:n ajan keskiaikaista elämää. Museokävijä sai itsekin osallistua ja kierrellä aidonoloisessa sen ajan keittiössä. Elävät ihmiset, vanhan ajan puvuissa ovelasti tiedustelivat ihmisten kotipaikkaa, minkä jalkeen alkoivat esitellä laajaa Henrik II:n valtakuntaa. Se ulottui Skotlannista Pyreneille valloituksina sodista tai naimakauppojen kautta. Valtakunnan koossa pysyminen oli jatkuvasti veitsen terällä Henrik II:n poikien riidellessä keskenään ja isänsä kanssa. Joka tapauksessa mahtava linna on säilynyt meidänkin ihmeteltäväksi.
Saksilainen kirkko ja roomalainen majakka, linna-alueen vanhimmat rakennukset 1000-luvulta.
Se, minkä silmällä näkee, ei useinkaan ole koko totuus. Siellä linnakkeen juurella valkoisissa kallioissa risteilee labyrintinomaisesti tunneleita. Näköjään ihmisellä on luontainen tarve kaivaa käytäviä kuin myyrä. Doverin linnan vanhimmat käytävät ovat keskiajalta ja tehty kovin jyrkiksi kulkea. Toista ovat sitten myöhemmin kaivetut tunnelit, joita on käytetty mm. Napoleonin sodissa sekä 1. ja 2. maailmansodan sodanjohto-, valvonta- ja kenttäsairaala-tarpeisiin. Sieltä käsin on operoitu esim. liittoutuneiden evakuoiminen manner-Euroopasta, noin 400.000 miestä 2. maailmansodan aikana. Operaatio tunnetaan D-Dayna ja tapahtui aiemmin ohittamamme Dunkerque'n (englanniksi Dunkirk) tienoilla. Vielä kylmän sodan aikana oli vakaa aikomus käyttää tunneleita suojana mahdollisen ydinhyökkäyksen varalta. Sinne oli varattu paikat hallitukselle, sodanjohdolle ja BBC:lle, jolla oli jo valmiit suunnitelmat ohjelmasisällöistäkin. Pari kymmentä vuotta myöhemmin suunnitelmista luovuttiin. Eikä vähiten siksi, että nyt oli parempaa tietoa kalkkikiven huokoisuudesta, minkä radioaktiivinen säteily lävistää.
Palatessamme linnakekukkulalta alkoi sen verran hiukoa, että poikkesimme syömään perienglantilaiset fish and chipsit. Täytyyhän näitä paikallisia erikoisuuksia pyrkiä aina maistamaan. Hyviä olivat, mutta kilot kyllä karttuisivat, jos ne kuuluisivat päivittäiseen ruokavalioon, puhumattakaan kolesteroliarvoista. Täydellä mahalla on hyvä tehdä ruokaostokset. Toisaalta on syytä olla ajoissa liikkellä, sillä täällä kaupat menivät suhteellisen aikaisin kiinni. Sataman tuntumassa olevasta vanhanajan venetarvikeliikkeestä ostimme vielä köyttä ja vesiletkun.
Doverin aurinko oli pilvien peitossa ja sateen uhka ilmeinen. Olimme edellisenä päivänä huomanneet mainoksia Dock Rock -tapahtumasta, jonka järjestäjinä olivat BBC Kent ja paikalliset yritykset. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta ohjelmalehtisen tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Tapahtuma kesti 10 tuntia ja kahdella lavalla esiintyi koko ajan bändejä. Osa yleisöä oli lähtenyt picnicille, jotkut muuten vaan katsomaan menoa. Ikähaitari oli vauvasta vaariin. Mekin kerkisimme tapahtumaan mukaan alkuillasta, jolloin otimme riskin kulkiessamme ilman sateenvarjoja. Nyt satoi koko ajan välillä enemmän, välillä vähemmän. Doverilaisia sade ei haitannut, varsinkin, kun paikkakunnan oma bändi alkoi soittaa. Se villiinnytti kaikki tanssimaan ja laulamaan ikään katsomatta. Olisihan menoa voinut seurata kauemminkin, mutta meitä kyllä sade sen verran kasteli, että kävelimme Seilin suojiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti