Vuorovesivaihtelu on arkipäivää, mutta se ei enää samalla tavalla määrittele lähtöaikojamme kuin aiemmin, sillä päiväpurjehdukset ovat nyt kohtuullisen lyhyitä. Niinpä voimme nauttia normaalipitkistä yöunista. Reittimme noudattelee Espanjan rannikkoa, kuitenkin sopivan matkan päässä kivikkoisista ja karikkoisista rannoista. Kalastajaveneiden ja niiden jättämien verkkomerkkien suhteen oli taas oltava tarkkana.
Pohjois-Espanjan rannikko on vehreätä ja vuoristoista. Tyrskyt lyövät rosoisiin rantoihin voimakkaasti. Matkalla ohitimme useita majakoita ja viimeisenä niistä Cabo Villanon jyhkeille kallioille pystytetyn majakan ennen kääntymistä Camariñaksen lahdelle.
Tuuli oli leppeä ja pääasiassa vastainen, joten kone jyskytteli taas pitkät tovit. Noin 8 tunnin matkanteon jälkeen kiinnityimme Camariñaksen laituriin. Siellä meidät otettiin melkeinpä avosylin vastaan. Satamakapteenilla ei ollut virka-asua, mutta ystävällisyyttä sitäkin enemmän ja lisäksi vielä apulainen ottamassa köysiä vastaan. Kovasti kehuivat Seili-barcoa ja saivat miehistön lähes punastumaan näistä ylistyssanoista. Henkilökunnan lisäksi vastassa oli kuhiseva parvi satamakaloja, jotka suorastaan täyttivät satama-altaan. Nämä kalat ovat kuitenkin ihmisravinnoksi kelpaamattomia ja niitä syödessään ottaa todella suuren sairastumisriskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti