Peter Portin sataman Port Control -veneet sukkuloivat vauhdikkaasti jo kiinnitettyjen veneiden seassa ohjaten jokaisen tulijan omalle paikalleen. Samalla tulijoille annetaan paketti, jossa oleva tulliselvityskaavake on heti täytettävä ja palautettava. Mitään eläimiä ei saa tuoda maihin. Seiliä ei syväyksensä takia päästetty vuorovesialtaan kynnyksen yli, vaan kiinnittäydyimme ponttonilaiturille ranskalaisveneen kylkeen. Sieltä tultiin heti kertomaan meille, että ovat lähdössä aamulla klo 6. Ehdotimme paikanvaihtoa, mutta se ei sopinut heille, joten hyvästi pitkät aamu-unet. Nyt oltiinkin sitten irrallisissa ponttoneissa, joista maihin pääsy edellytti kumiveneen käyttöä. Taas uusi kokemus. Ari pumppasi kumiveneen ja soutelimme jollalaituriin aina, kun maihin oli asiaa.
Olimme nyt veroparatiisissa, jossa tietyt tuotteet myydään ilman arvonlisäveroa ja lisäksi melkein kaikki kaupat myivät tuotteitaan 50% alennuksella. St Peter Portissa oli kivoja pikkuputiikkeja, joissa heti ovelta näki valikoimat ainakin suurin piirtein. Anne ei ole mikään shoppailija, Arista puhumattakaan. Jotain meissä nyt niksahti, sillä meidät valtasi osteluvimma.
Guernseyssä ruuan laatu parani merkittävästi, mutta englantilaisten kohteliaisuutta jäimme kaipaamaan. Ihmiset tuntuivat Guernseyssä jotenkin pidättyviltä. St Peter Portin keskustassa on paljon kapeita, mukulakivikujia ja Putte Possun taloa muistuttavia harmaita kivitaloja. Kukkaistutuksia on joka paikassa runsaasti.
Aivan keskustan liepeillä nousee maasto korkealle ja sinne vievien katujen varsilla asuvat selvästi paikan vauraimmat ihmiset. Korkealta mäeltä on todella upeat näköalat alla olevalle merelle ja iltavalaistulle linnakesaarelle. Niistä näköaloista joutuu taatusti pulittamaan useammankin Guernseyn punnan. Victor Hugo on aikanaan viihtynyt myös tällä mäellä kirjoittamassa romaanejaan. Se talo on nyt museona.
Lähtöpäivän aamuna vuokrasimme vielä auton ja ajelimme saaren ympäri. Olimme autovuokraajan ihkaensimmäiset suomalaisasiakkaat ikinä. Kävimme Guernseyn freesiakeskuksessa, joka toimittaa suuren osan Iso-Britannian ja manner-Euroopan freesioista. Joidenkin talojen pihat olivat kuin otoksia puutarhakilpailujen sadosta. Palmuja kasvaa useamman talon pihassa, olemme jo aika etelässä. Guernseyn saarella tuotetaan paljon puutarhahedelmiä ja onpa saarella oma siiderinsäkin, joka maistui oikein hyvältä. Saaren tiet olivat tosi kapeita ja teiden nimet välillä todella huonosti merkittyjä. Kaikkia muita kylttejä on kyllä kiinnitetty tienvarsiin ihan liiankin kanssa.
Kaikki saarella olevat vuokra-autot on merkitty H-kirjaimella. Meillä oli tuo oikeanpuoleinen autokaunotar.
Tällä saarella vallitsi sama rehellinen meininki, mitä olimme nähneet pohjoisempana. Tienvarsilla oli tarjolla kaikenlaista puutarhasatoa ja kukkia sekä rahalipas vieressä. Itse asiassa autonvuokraaja pyysi meitä palauttamaan auton marinan läheiselle parkkipaikalle ovet lukitsemattomina ja avaimet sovittuun paikkaan piilotettuna.
Retkemme päätteeksi pyörähdimme vielä lentokentällä, jonka kiitorata on haastavan lyhyt, mutta itse asemarakennus tehty ihan suuren maailman tyyliin ja joka paikka kiilteli uutuuttaan. Nautimme vielä lounaan korkealla mäellä mitä hienoimman maiseman äärellä. Guernseyn säät vaihtelivat sumuisen sateisesta kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Palattuamme veneelle irrotimme köydet ja ajoimme vielä tankkauslaituriin verottomille ostoksille, diesel 0,56 penceä/litra. Täytimme tankit piripintaan ja suuntasimme Seilin keulan kohti Espanjan La Coruñaa, jonne olisi useamman vuorokauden merimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti