GUERNSEY-LA CORUÑA, ESPANJA 14.8.-18.8.2009

BISKAJA YLITETTY


Lähes 500 mailin merimatka alkoi aurinkoisissa ja leppeissä tuulissa konevoimalla. Sääennusteet olivat luvanneet oikeastaan juuri tällaista keliä monelle päivälle Englannin kanaaliin ja Biskajan lahdelle. Lähdimme nyt, koska seuraavalle viikolle oli luvassa kovempia ja vastaisia tuulia.



Illat ja yöt merellä olivat edelleen kylmiä, tarvitsimme fleecealusasut ja MUSTOt päälle. Tuulta ei ollut nimeksikään. Välillä nostimme purjeet tuulen suunnan näyttäessä edulliselta, mutta kohta purjeet jo lepattivat toimettomina.

15.8. aamulla Annen ollessa vahtivuorossa AIS-laite näytti takaa tulevan nopean veneen, tarkemmat tiedot kertoivat kyseessä olevan ICEMAN-nimisen veneen. Annella välähti heti, että tämähän oli tuttu alus Katajanokan rannasta. Äkkiä kameraa hakemaan, mihin Ari havahtui uniltaan. Arikin kiinnostui lähestyvästä veneestä ja kohdattaessa otti VHF:llä yhteyden. Kohta vene oli jo ohittanut meidät vauhdikkaasti. Venehän oli kuin olikin erään tunnetun suomalaisen formulakuljettajan vene, mutta koska tämä blogi ei ole mikään Seiska-lehti, emme kerro mitään siitä; ketä oli kyydissä, mihin vene oli menossa emmekä muutakaan mitä VHF-keskustelussa tuli esiin.



Noin vuorokauden taivalluksen jälkeen kiersimme Ranskan luoteiskärjessä olevan Ushantin saaren ja suuntasimme keulan suoralla kurssilla Biskajan yli Espanjan La Coruñaan. Olimme saapuneet Biskajan lahdelle.

Yöllä Ranskan manner oli vielä sen verran lähellä, että kalastajaveneitä liikkui tuttuun tapaan pimeässä ja kipparin oli syytä olla tarkkana.

Seuraavana aamuna varhain Ari oli nähnyt delfiinejä ja käynyt keulassa katsomassa niiden leikkiä. Myöhemmin päivällä ilmestyi meren pintaan mustia selkäeviä, kohta ne olivat aivan Seilin vieressä. Kiiruhdimme keulaan ja voi sitä molemminpuolista riemua. Delfiinit sukeltelivat keulan ali molemmille puolille, välillä kellahtivat kyljelleen ikään kuin silmäkontaktia meihin ottamaan ja taas sama näytelmä, sukelluksia keulan ali. Ehkä elämyksellisintä oli kuulla delfiinien vikinä ihan aidossa ympäristössä. Kyllä ne ovat niin liikuttavan veikeän ja leikkisän oloisia luontokappaleita.







Saman päivän iltana Anne yhtäkkiä huomasi, että nyt on lämmin. Oli pakko ruveta vähentämään vaatetusta. Olimme selvästi saapuneet eteläisille vesille, vaikka olimme vielä kovin kaukana kaikesta. Siitä kertoo sekin, että kippari ei nähnyt yhtään kalastusalusta.

Englannin kanaalista lähtien vesi on muuttunut siniseksi ja nyt Biskajalla veden väri on musteen sininen, aivan uskomattoman kauniin värinen. Vesi oli kirkasta ja puhtaannäköistä, merenpohjasta Seilin pohjaan oli enimmillään 5000 metriä vettä.



Keli pysyi ennusteiden mukaisesti leppeänä. Kuitenkin Atlantin valtameren jälkimainingit keikuttivat Seiliä arvaamattomasti ja sisätiloissa liikkuminen vaati taas kerran kunnon tasapainoilua. Joka tapauksessa sortsikelit olivat saapuneet merelle, vaikkei aurinko aina paistanutkaan täydeltä terältä.

Kalastajaveneet ilmestyivät taas horisonttiin, olimme lähempänä mannerta ja loppusuora La Coruñaan käsillä. Manner näkyi taas kauas merelle ja köydet oli valmiiksi viritetty, mutta viimeiset neljä tuntia tuntuivat matelevan eikä Torre de Hercules-majakka (on muuten maailman vanhin edelleen toimiva majakka 100-luvulta) tuntunut lähestyvän yhtään. Aurinkokin kerkisi laskea ja La Coruñan rannoilla risteili runsaasti erilaisia kalastusaluksia.

Tuntemattomaan marinaan saapuminen pimeässä ei houkutellut kiertelemään ja etsimään sopivaa paikkaa, vaan kiinnityimme ensimmäiseen laituriin. Tulimme häätäneeksi siinä asustelleet lokit ja myöhemmin huomasimme laiturin olevan niiden ulosteiden täplittämä, mutta nyt se ei haitannut. Jäimme siihen yöksi, poksautimme kuohuviinit Biskajan ylityksen kunniaksi ja kävimme ansaituille unille. 3,5 vuorokautta lähdön jälkeen oli pahamaineinen Biskaja ylitetty. Se oli näyttänyt meille lempeämmät kasvonsa.